Sain tuon juuri luettua. On aikoinaan ollut best seller ja ilmeisen kehuttu, kai...
En oikein tiedä oliko tuo nyt sitten hyvä vai huono. Toisaalta erittäin mielenkiintoinen juoni. Toisaalta tuupattu täyteen kaikkea faktaa (?) salaseuroista mutta maallikolla nimet ja systeemit menee sekaisin lukiessa, varsinkin kun ei hallitse ranskaa. Kieltämättä alkoi kiinnostamaan temppeliritareiden historia vaikka tarina olisikin fiktiota.
Päällimmäiseksi jäi semmoinen maku että paljon melua tyhjästä ja hyvä kun loppui.
Onkos kellään muulla mielipidettä tästä?
En oikein tiedä oliko tuo nyt sitten hyvä vai huono. Toisaalta erittäin mielenkiintoinen juoni. Toisaalta tuupattu täyteen kaikkea faktaa (?) salaseuroista mutta maallikolla nimet ja systeemit menee sekaisin lukiessa, varsinkin kun ei hallitse ranskaa. Kieltämättä alkoi kiinnostamaan temppeliritareiden historia vaikka tarina olisikin fiktiota.
Päällimmäiseksi jäi semmoinen maku että paljon melua tyhjästä ja hyvä kun loppui.
Onkos kellään muulla mielipidettä tästä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kai olet lukenut Econ teoksen "Ruusun nimi"? Jos et, lue ihmeessä. Tämähän on se teos, jolla Eco varsinaisesti rymisteli maailman tietoisuuteen.
Foucault'n heiluri ei minustakaan ollut läheskään samaa tasoa, se oli vähän niinkuin väkisin työnnetty markkinoille menestyskirjan peesissä.
Semmoinen on kyllä mennyt kirpparilla ohitse, en vaan viitsinyt tarttua siihen kun oli sillon vielä heilurikin lukematta.
Täytyypä etsiskellä kirjastosta.
Erinomainen filosofinen tutkielma rajatiedosta ja salaliittoteorioista, mahtavasti tietoa historiasta, keskiajan mystiikasta yms. Huonompaa oli sitten se jännärimäinen juonikuvio, joka ei oikein pysynyt kasassa loppua kohti. Mutta kokonaisuutena pidän Foucaultia jopa Ruusun nimeä parempana.
Olen osaksi samaa mieltä.. Loistavasti kirjoitettu kirja, jännittävä ja kiehtova tavalla joka pakottaa ahmimaan sivuja. Pidän muutenkin kirjoista, joissa on paljon tietoa kuten tässä mainitussa sekä myös Ruusun Nimessä. Minusta on vain hauskaa ja hyödyllistä oppia lisää (mm historiasta) ja kyllähän ne fiktiot sieltä erottaa. Joka tapauksessa Foucaultin Heiluria lukiessa alkoi tuntua siltä, että "hei, mitäs jos näin voisi todella tapahtua...jos historia olisikin täynnä tuollaisia merkkejä..jostain vuosisatoja kestäneestä salaliitosta.." =)) Ja kirja päättyy mitä kauniimpiin loppusanoihin...
Minusta Foucaultin heiluri oli aika hieno ruumiinavaus New Age-uskovaisen maailmankuvasta. Ehkä paras lukemani. Miten pikkuhiljaa hiipimällä taru sekoittuu todellisuuteen ja luo sen kanssa valtavan sotkuisen vyyhdin. Hieno kuvaus siitä, miten vainoharhainen l. paranoidinen maailmankuva toimii; kaikki liittyy kaikkeen, kaikella tuntuu olevan jokin salaperäinen "merkitys"... Ajatuksia herättävä. Ruusun nimi on kyllä parempi, ja mielestäni Econ uusimmissa kirjoissa on taso vähän ehkä laskenut. "Baudolinoa" (?) en vielä ole lukenut, mutta "Edellisen (?) päivän saari" jotenkin pikkuisen töksähteli...