Olen se joka jää aina hiljaiseksi vieraammassa tai suuremmassa seurassa, minulla ei yhtäkkiä enää olekaan mitään sanottavaa, menen ihan lukkoon. Taiteilijasieluna tarvitsisin luotettavia kestäviä ystäviä, jotka säilyisivät maailman heitellessä. Elämässäni on ollut vaikeaa, apaattisuudellani olen eristäytynyt vain enemmän. Tekisi mieli olla ihmisseurassa, mutta kaikki tuntuvat erilaisilta kuin minä. Parhaimmillani olen oikea ideaniekka, äkkipikainen ja naurava, osaan kuunnella ja olen empaattinen..silti...tarkkailen aina kriittisesti sanomisiani ja käyttäytymistäni ihmisseurassa, ehkä siksi että minulle on naurettu liian monesti. Sydämeltäni olen hyvä, kaipaisin vain kuuntelevia ja ymmärtäviä ihmisiä. Muut taiteilijat, ottakaa kantaa!
yksinäisyys itkettäjänä
taiteilija
4394
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Joo...taitaa tama taiteellinen luonne vaatia omat yksinaisyysjaksonsa...etta iskee sitten taas inspis jonkun asian suhteen.
Mutta eihan siina mitaan pahaa ole. Sinuna yrittaisin hakeutua ns. "samanhenkiseen" porukkaan, jossa voisit tuntea olevasi "omiesi joukossa". Kaytko esim. jollakin maalauskurssilla?
Loytyyko webista jotain?
Yksin täällä kämpässäni murjotan elämääni. Voivoi minua! Elämä on tehnyt minusta varovaisen ihmisiä kohtaan. En osaa luottaa kehenkään. Tunnen itseni erilaiseksi. En uskalla olla oma itseni kun tapaan jonkun. Tytön kenties. Hän ei kestä sitä pitkään... Pelkään naurunalaiseksi joutumista. Kirjoitan ja piirän, mutta huonolla menestyksellä. En löydä inspiraatiota. Kyynisyyteni ei ainakaan paranna tilannettani. Pelkään sitoutua.´
Haluaako joku ihana tyttönainen kirjoitella minulle, turkulaiselle 25 vuotiaalle, narsistiselle ja kyyniselle ja surkealle hepulle?
[email protected]
Kai mäkin olen jonkin sortin taitelijasielu, omalla tavallani yksinäinen susi :/ Tosin kaipaan rakkautta, ja hellyyttä, turvaakin - mutta pelkään, pelkään vapauteni menettämistä... *huoh* ja kuitenkin etsin ihmistä, joka voisi minut ottaa omakseen. Yksinäisyys sattuu niin kovin paljon...
Mulla on suunnattomasti tuttuja, kavereita, ystäviä, enkä useinkaan ole fyysisesti yksin, mutta silti tuntuu kuin ketään ei olisi koskaan ollutkaan.
oma vahvuutesi. Älä ole liikaa itseäsi ajatteleva kritiikko, rentoudu ja naura itsellesi, niin saat muutkin nauramaan. Älä arvostele toisia ja kiinnitä huomiota heidän oikein- tai väärintekemisiinsä. Ole hyväksyvä sekä suvaitse toisten ihmisten heikkoudet. On hyvä olla myös nöyrä ja toisia kunnioittava.
Miksi sinun pitäisi olla aina äänessä?
Ole hyvä kuuntelija,niistä on puutetta, sekä kiinnostunut kuulemaan mitä muut keskustelevat. Muista kiittää hyvästä keskustelu tuokiosta.
Luulin myös että minä jäin aina sanattomaksi mutta todellisuudessa minulla oli ja on paljon sanottavaa joista hyvin moni on kiinnostunut kuulemaan kunhan vaan antavat siihen mahdollisuuden.
Eräs ystävä sanoi kerran että täällä kaikki huutaa yhteen ääneen ja kukaan ei kuuntele mita Y:llä on sanottavaa. Se oli ensin kuin vitsinä mutta kääntyi sitten myöhemmin hiljalleen sellaiseksi, että minulta ruvettiin kysymään! He siis ottivat minutkin huomioon se oli heille kuin pysähdys HEI HALOO! Ei tietenkään minulla silloin ollut juurikaan sanottavaa. Tulinhan kuin vaijennut varis keskipisteeksi, seurueessa missä juttu muuten virtasi ja kuohui kuin koski.
No sain sitten myöhemmin sen mahdollisuuden että minuakin ruvettiin kuuntelemaan.
Sopiva itse irooni hyvä kohtuullinen huumori on eduksi eikä loukkaa ketään.
Moni on niin ylipursuavan kiivas keskustelija silti sanomisessa ei ole juuri mitään arvostettavaa tai arvokasta. Varmasti siihen kyllä väsyy yksi sun toinenkin mutta on suvaitsevainen ja vaikenee.
Tänään olen hyvin pidetty ihmisenä ja taiteellisena sieluna arvostettu.
Olen saavuttanut hiukan kuuluisuttakin ja nyt moni vanha kaveri sanoo että miten se voit olla sinä joka olit niin ujo. Olen lukenut ja harrastanut erilaisia juttuja ja sitä kautta kehittänyt iteäni. olen naimisissa ja 4 lasta. Mutta silti osaan nautia yksinäisyydestä ja olen hyvin tyytyväinen elämääni.
Ei kenenkään tarvitse olla sanomisiinsa mitenkään liian kriittinen, vaan se keskustelu jota käydään on vuoro vaikutteinense joka antaa sekä opettaa ymmärtämään. Jos et saa sanotuksi mitä ajattelit niin anna se olla seuraavaan kertaan.
Sinulla on juuri niitä hyviä puolia joita monella ei ole tämänpäivän yhteiskunnassa.