Monella uskovaisella alkaa olla mitta täynnä. Elämäntapanormit, joita pidetään yhä uskovaisen tunnusmerkkeinä, ahdistavat yhä usaeampia koulutettuja uskovaisia. Moni edellyttää myös että hoitokokousasia selvitettäisiin perin juurin. Hoitokokous-mentaliteetista juontuvat myös tämän päivän "hoitamiset" ja "puhuttelut".
Runoilija Lassi Hyvärinen kirjoitti hiljattain Kalevassa tästä.
" - - Vuonna 1938, otettaessa radioon myönteinen kanta, haluttiin luottaa yksilön omatuntoon ja välttää tekemisen ja tekemättä jättämisen ihmisoppia. Pappishajaannuksen jälkeen, yhteiskunnan maallistumisen painaessa liikkeen johto alkoi korostaa seurakunnan erehtymättömyyttä ja yksilön kuuliaisuutta seurakunnan neuvoille.
Vuoden 1963 kielteinen televisiopäätös oli ensimmäinen merkittävä, liikkeen jäseniä sitova normi. Myös vanhoista kulttuuriasenteista tuli pian ehdottomia normeja. Tämä kehityskulku oli myös yksi keskeinen syy 1970-luvun hoitokokouksille, joissa normien kyseenalaistamisesta tai rikkomisesta tuli tehdä parannus, ja jos ei tehnyt, erotettiin usein liikkeestä.
Hoitokokouksia seuranneena aikana elämäntapanormien osuus saarnoissa ja liikkeen lehdissä on vähentynyt. Niitä ei ole silti kumottu. Me emme halua ja kanta ei ole muuttunut tyyppinen retoriikka on uusintanut normeja. Esimerkiksi lestadiolaisen muusikon järjestämä konsertti voi herättää nykyäänkin huhumyllyn, paheksuntaa ja jopa anteeksipyyntövaatimuksia. Moni muusikko kokeekin tekemisiinsä kohdistetun huolenpidon ahdistavana.
Tapakulttuurin vähittäinen höltyminen 2000-luvulla ei ole jäänyt vaille vastareaktioita. Myös 1970-lukulainen ehdotonta kuuliaisuutta vaativa ajattelu on nousussa. Olen aivan viime aikoina tavannut vanhoillislestadiolaisia, joita on tuoreeltaan hoidettu. -"
Kirjoitusta voi lukea ja kommentoida etnisten lestadiolaisten Omat Polut -blogissa.
http://freepathways.wordpress.com/2009/03/29/kulttuurikielloilla-ei-ole-raamatullisia-perusteluja/
Hyvärisen kirjoituksesta
Erinomainen kirjoitus
8572
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
heittää: "maailma tutki ja tutkii, mut eivät taida löytää" Kuinka "tuulen" voisi vangita ja sitoa, siitä ei tiedä mistä se tulee ja minne se menee.
Huomattavan selkeä ja tarkkanäköinen, analyyttinen kirjoitus. Hyvärinen kytkee vl-uskpon lähihistoiran osuvasti liikkeen nykyiseen opilliseen tilaan.
loppumaan, hoitokokoukset nimittäin. ***Monella uskovaisella alkaa olla mitta täynnä. Elämäntapanormit, joita pidetään yhä uskovaisen tunnusmerkkeinä, ahdistavat yhä usaeampia koulutettuja uskovaisia. Moni edellyttää myös että hoitokokousasia selvitettäisiin perin juurin. Hoitokokous-mentaliteetista juontuvat myös tämän päivän "hoitamiset" ja "puhuttelut". *** Hoitokokousmentaliteetin taustalla ovat opilliset perustelut, kuten ns. Kristuksen kirkkolaki, joka perustuu Matt. evankeliumin 18:een lukuun. Opillisista perusteluista johtuen hoitokokoukset tulevat olemaan osa vl-liikettä tulevaisuudessakin. ***Tapakulttuurin vähittäinen höltyminen 2000-luvulla ei ole jäänyt vaille vastareaktioita. Myös 1970-lukulainen ehdotonta kuuliaisuutta vaativa ajattelu on nousussa. Olen aivan viime aikoina tavannut vanhoillislestadiolaisia, joita on tuoreeltaan hoidettu. -" *** Hoitokokoukset eivät suinkaan ole jääneet 70-luvulle, vaan puhuttelut ja hoitokokoukset ovat tätä päivää. "Neuvokaat teitänne keskenänne sitä enemmän, kun näette se päivän lähestyvän". Kuulostaako tutulta?
neuvomaan synnistä parannukseen? Miksi sen asian pitäisi jotenkin muuttua?
Ongelma on siinä, että suurin osa hoitokokousnuhteluista liittyi täysin ihmisten keksimiin höpösynteihin ja elämäntapa-asioihin, todellisten syntien sijaan. Olen kuullut sellaistakin mukana olleelta, että kun eräs henkilö alkoi tunnustaa mikrofoniin todellisia ja raadollisia syntejä, häneltä temmattiin äkkiä mikrofoni pois ja hänet vaiennettiin. :) SRK ei ollut kiinnostunut ihmisten todellisesta sieluntilasta ja hengellisestä hyvinvoinnista, vaan oman valtansa pönkittämisestä.
Puhutaan niinkuin olisi olemassa jotain "normeja" joitten rikkominen ois niiku vähemmän syntiä ku muut. Kaikki mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista on syntiä. Uskovaisen sydämmen ääni kehoittaa aina menemään kohti Jumalan tahtoa se suorastaan etsii sitä kokoajan. Jos omantunnon ääni sanoo jotain niin sen kyseenalaistaminen on jo syntiä vaikkei ois vielä mitään tehnykkää.
seurapenkki pysyy tyhjänä.
Esimerkiksi muusikon jatkuva painostaminen on todellista henkistä ja hengellistä väkivaltaa.