En tee tätä pelkästään ajasta, en tee tätä siksi,
että en keksi muutakaan. En tee pitkää, ainakaan
liian pitkää, teen sellaisen sopivan vain kun ei
ole aikaa pidempään. Teen tämän vain siksi, kun
ei ole tehtävää tehtäväksi muutakaan, muukaan ei
enää kelpaa. Aikaa on, mutta ei liikaa. Nyt vain
on niin, että on pakko kirjoittaa. En tiedä
miksi, ehkä siksi, että, että, en tiedä. Miksi en
tiedä? En vain yksinkertaisesti tiedä. Ehkäpä
vain siksi, koska näen edessäni nappuloita, jotka
niin viettelevät itseään painamaan.
Niin no.
On jo tietysti tarve kirjoittaakin, mutta
edellyttääkö se kirjoittamaan turhuutta
turhempaa, tyhmyyden ylistystä.
Hei kuulkaa, älkää kuulkokaan.
Ei se ole sen pahempaa, kuin mikään muukaan,
mutta on se vain aikaa, kun on aikaa kirjoittaa
ja kokeilla kynsiään ilman tarvetta, sen
kummempaa, tehdä itsestään pelle, naurunalainen
narri, kivitettävä moukka.
Sitäkään ei ole enää liikaa, pikimmiten liian
vähän. On sanottu ajan olevan rahaa, mutta en
sitä niinkään näe.
Aika on kuluvaa ja sitä menee sinne tänne enemmän
kuin edes aavistaa.
No joo, aikaa kuluu kunnes jo lopulta huomaa
tuhlanneensa aikaa, aivan liikaa, johonkin
tarpeettomaan, sellaiseen yleishyödyttömään
turhuuteen.
Mitä muutakaan tämä on? Ei mitään. Hulluuden
ylistystä, kuten Rotterdamilainen sanoi. On syytä
pohtia aikaansa, aina kun vain on aikaa
hengähtää. Nykyajan menovaltti on kiire, siitä
johtuva ainainen riesa.
Ikuinen murhe tulevasta, ehtimisestä, menemisestä
minne vain menoa onkaan. Iso möly tyhjästä.
Remuamme kuin heikkomieliset, sitähän me olemme,
vaiko emmekö ole? Ollako vaiko eikö olla, siinäpä
pulma.
Olemmeko silti kellojemme orjia?
että en keksi muutakaan. En tee pitkää, ainakaan
liian pitkää, teen sellaisen sopivan vain kun ei
ole aikaa pidempään. Teen tämän vain siksi, kun
ei ole tehtävää tehtäväksi muutakaan, muukaan ei
enää kelpaa. Aikaa on, mutta ei liikaa. Nyt vain
on niin, että on pakko kirjoittaa. En tiedä
miksi, ehkä siksi, että, että, en tiedä. Miksi en
tiedä? En vain yksinkertaisesti tiedä. Ehkäpä
vain siksi, koska näen edessäni nappuloita, jotka
niin viettelevät itseään painamaan.
Niin no.
On jo tietysti tarve kirjoittaakin, mutta
edellyttääkö se kirjoittamaan turhuutta
turhempaa, tyhmyyden ylistystä.
Hei kuulkaa, älkää kuulkokaan.
Ei se ole sen pahempaa, kuin mikään muukaan,
mutta on se vain aikaa, kun on aikaa kirjoittaa
ja kokeilla kynsiään ilman tarvetta, sen
kummempaa, tehdä itsestään pelle, naurunalainen
narri, kivitettävä moukka.
Sitäkään ei ole enää liikaa, pikimmiten liian
vähän. On sanottu ajan olevan rahaa, mutta en
sitä niinkään näe.
Aika on kuluvaa ja sitä menee sinne tänne enemmän
kuin edes aavistaa.
No joo, aikaa kuluu kunnes jo lopulta huomaa
tuhlanneensa aikaa, aivan liikaa, johonkin
tarpeettomaan, sellaiseen yleishyödyttömään
turhuuteen.
Mitä muutakaan tämä on? Ei mitään. Hulluuden
ylistystä, kuten Rotterdamilainen sanoi. On syytä
pohtia aikaansa, aina kun vain on aikaa
hengähtää. Nykyajan menovaltti on kiire, siitä
johtuva ainainen riesa.
Ikuinen murhe tulevasta, ehtimisestä, menemisestä
minne vain menoa onkaan. Iso möly tyhjästä.
Remuamme kuin heikkomieliset, sitähän me olemme,
vaiko emmekö ole? Ollako vaiko eikö olla, siinäpä
pulma.
Olemmeko silti kellojemme orjia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
olen lukenut monia juttujasi ja ne ovat olleet
tosi mieleen painuvia.. sitä rupeaa miettimään
aioita mitä ei normaalisti mieti... kiitos
sinulle.. ja tuosta kello jutusta ainakin mulla
kello määrää elämää vähän liikaakin aina on
jonnekkin kiire... ei ikinä paljon ole aikaa
miettiä, muuta kun täällä lukiessa ja
kirjoittelemassa.. nykyisinn olen enemmän luku
kannalla... ja myös just a guy 84 on hienoa miten
jaxat kirjoittaa, ja vielä niin hyviä
kommentteja.. no täss tuli sitt pölötettyy vähä
muutakin mutt... =)