Onko

tämä.. kirjoitti:

sit sitä paluu arkeen tunnetta* ,pitkäajan jälkeen ,hetki sitten tunsin aivan toisenlaisia tunteita ,syviä ja niin suuren tunteen määrää on vaikea selittää edes. Nyt vaan ihmeissään ,kun sydän on ontto ja olo on kuin tyhjäpurkki jonka voisi melkein heittää roskiin tai jättää kierrätykseen ,rytätä oiken kunnolla . Se ajatus että olin niin lähellä häntä joka hetki näitten tunteitteni kanssa ,on suurin pettymys nyt,koska en enään saa mitään yhteyttä mihinkkään ,kun sydän olisi kääntänyt tunteille selän ,ei pysty enään ikävöimään enempää ,se on väsynyt kaikesta siitä ikävästä ja on luovuttanut kokonaan. Se tunne piti kiinni niin rautaisella otteella ,ei siinä jäänyt tilaa irti pääsemiseen ,ei ollut edes halua sellaiseen,siitähän tuli hyvä olo ,se oli nautinto joka hetki. Helpotuksen tunne tämä ei ole ,vaan ihan muuta ,melkein voisi kuvailla sitä pelkuruudeksi ,en haluaa enään tuntea mitään ,koska jos näyttäisin tunteeni tiedän mitä odottaa. Pettymys on aina surullista ja suruhan pitää aina käsitellä ja siihen tarvitaan aikaa .Se mitä eniten pelkään ,ettei pystysi koskaan enään rakastaa tai kokemaan mitään samanlaista,on myös sitä pelkoa sisälläni,kun on avoin ja rakastaa ,haluaa vain toiselle hyvää ,se satuttaa ja viiltää syvällä ,huomata ettei sillä ole mitään merkitystä lopulta.Se voi aiheuttaa pelkoa ja se että selviät siitä ,on kasvattaa paksu-kuori sydämen ympärille, sellainen korkia muuri josta ei läpi enään mennä. Se läheisyyden tunne on kadonnut ,tilalle tullut paksu seinä jonka läpi en enään tunne ,kuule mitään ääntä. http://www.youtube.com/watch?gl=GB&hl=en-GB&v=d9wdy01QR4U

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä