Olen nyt syönyt efexoria kolmisen viikkoa, mutta hikoiluttaa ihan kamalasti. Onko kellään kokemuksia, että tasaantuuko hikoilu missään vaiheessa?
Muuten kyllä lääke sopii, enkä taas haluaisi vaihtaa uuteen lääkkeeseen, toivonkin että on ohimenevä vaihe, Kokemuksia siis pyytäisin.
efexor
hikoiluttaa
223857
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
hikoilutti kamalasti, mutta tasaantui kyllä. Nyt, kun olen syönyt niitä 3kk, ei ole enää yhtään hikoilua ja tuntuisi toimivan muutenkin paremmin kuin muut kokeilemani.
Minuakin Efexor hikoilutti. Yöllä oli pitkä tukkani ja yöpaitani hiestä märkä. En muista sen lopuneen. Käytin Efexoria kolme kuukautta ja sitten oli unettomuuden ja manian vuoksi vaihdettava lääke toiseen. Olin sekoamaisillani ja koin harhoja. Pääni alkoi toimia, mutta haitat olivat liian suuret.
Olen käyttänyt Efexor depot 75mg nyt 4kk 1 kaps. aamuisin. Kyllä edelleen hikoilen, mutta en tiedä onko se Efen syytä, koska olen hikoillut aina runsaasti, vaikka olen nainen. Esim kahvi saa naamani hikoamaan, niin että on paperiin pyyhittävä enimmät. Olen varmasti kofeiiniherkkä. Mutta tästä Efestä. Jos se muuten auttaa, niin ei kannata lääkitystä lopettaa. Onhan hikoilu aika pieni, vaikka harmillinen sivuvaikutus sen rinnalla, että masennus helpottaa. Mulle Efexor on ensimmäinen masennuslääke, joka on mua auttanut. 10 v. aikana olen syönyt masennukseen eri SSRI-lääkkeitä vuoron perään (Zoloft, Cipralex, Seronil) ja ketiapiinia (Ketipinor) edellisten tuloksettomuuden takia. En voi kun kehua tätä. Elämänvoimaa on tullut roppakaupalla ja toimintatarmoa. Ihmettelen adresseja ym. joilla näkee tätä lääkettä vastustettavan. Yksilöllistähän tämä on mikä lääke auttaa/sopii kellekin.
Luin viestinä ja saako siitä käsityksen, että kehun ketiapiinia. En todellakaan. Se teki musta aivan zombien. Meinasin ajaa lasteni kanssa kolarinkin, jossa varmasti ois lähten ainakin joltain henki. Liputan Efexorille!
olekaan mitään ongelmaa, mutta kun syöt niitä muutaman vuoden ja päätät haluta eroon koko moskasta, huomaat olevasi maanpäällisessä helvetissä. Adressi on juuri sen takia, ettei kaikista haittavaikutuksista ole kerrottu ja ne on kyllä varmaan pahimmillaan silloin, kun lääkkeestä yrittää päästä irti.
Miksi siitä pitää yrittää päästä irti? Kerro? Jos lääke vie masennuksen eikö sitä pidä syödä? Vaikka sitten loppuelämän? Ihmeellistä ajattelua. Mulle ei tulisi miellenkään edes ehdottaa lääkärilleni, että voisinko lopettaa Efexorin, kun se ansiosta voin hyvin. Onko loppuelämä lääkkeiden syöntiä niin vaikea pala pustavaksi? Kyllähän muitakin lääkkeitä joutuu syömään aina. Mieheni esim. sai 40-vuotiaana kolesterolilääkkeen ja lopun elämää sitä syödään. Sen sanoi lääkäri heti reseptiä antaessaan.Mikä tässä masennuksen hoidossa on niin erilaista? Keskustelua kiitos.
Minäkin olen valmis syömään masennuslääkettä koko ikäni, jos se on tarpeen. Olen tyytyväinen, kun voin nukkua ja elää tavallista elämää. Onko masennuslääkkeistä jotain todellista terveyshaittaa, jonka vuoksi niitä ei voisi käyttää? Tarkoitan todellisella sellaista, joka oikeasti vaarantaa käyttäjänsä hengen tai terveyden, en pieniä haittoja, kuten hikoilua, ummetusta, seksuaalista haluttomuutta, väsymystä tai vastaavaa. Esimerkiksi verenpainetauti tai diabetes ovat vaarallisia sairauksia, jotka tavallisesti vaativat jatkuvaa lääkehoitoa. Masennus on samoin hoitamattomana hengenvaarallinen. Käyttämäni Mirtatsapin on lisäksi halpa lääke. Kolmen kuukauden satsi oli hieman yli kymmenen euroa.
että ei huvita myrkyttää itseä loppuelämän ajan sellaisella lääkkeellä, jonka pitkäaikaisesta käytöstä ei ole edes kokemuksia. Loppuelämä masennuslääkkeiden varassa on kyllä minulle vaikea pala purtavaksi. Pitäis kyllä hälytyskeelojen jo soida, jos pienelläkin annokseksella olevan ihmisen elämä järkkyy fyyisisistä oireista, jos lääke jää yhtenä päivänä ottamatta. Mun puolesta saat/saatte syödä ihan mitä tahdotte, mutta itse en koske tommosiin aineisiin. Mieluimmin vaikka sitten hankin mietoja huumeita, jos ahdistus käy liian vaikeaksi.
Miksikö? Huh huh mitä shaissee. Ed. Miksikö? -kirjoittaja on kuitenkin valmis vaikka myrkyttämään itsensä "miedoilla" huumeilla... Mitä nekin sitten on!?! Niiden "mietojen" huumausaineiden pitkäaikaisesta käytöstä varmasti on jokaisella tietoa, että ne johtaa 100% kovempien aineiden käyttöön ja addiktoitumiseen. Sekö susta on sitten valoisampi tulevaisuuden kuva? Siitä pitäis sunkin hälytyskellojen soida? Älä viitsi kirjoittaa tollasta potaskaa. Tätä lukee monet hyvin nuoret ja herkät ihmiset. Sun "ohjeet" eivät taitaisi olla avuksi. "että ei huvita myrkyttää itseä loppuelämän ajan sellaisella lääkkeellä, jonka pitkäaikaisesta käytöstä ei ole edes kokemuksia. Loppuelämä masennuslääkkeiden varassa on kyllä minulle vaikea pala purtavaksi. Pitäis kyllä hälytyskeelojen jo soida, jos pienelläkin annokseksella olevan ihmisen elämä järkkyy fyyisisistä oireista, jos lääke jää yhtenä päivänä ottamatta. Mun puolesta saat/saatte syödä ihan mitä tahdotte, mutta itse en koske tommosiin aineisiin. Mieluimmin vaikka sitten hankin mietoja huumeita, jos ahdistus käy liian vaikeaksi. "
mietoja huumeita, kuten kannabista on käytetty vuosisatoja ja niiden haittavaikutukset tiedetään. Kuka tietää, mitä seuraa jostain efexorista pitemmällä aikavälillä? Muutaman vuoden käytön jälkeen lopettaminen sai aikaan hurjia sydämäntykytyksiä ja "sähkökatkoksia" päässä, jotka jatkuvat edelleen ja pian olen kuukauden lopetellut tätä lääkettä. Saahan sitä alkaa koekaniiniksi lääketehtaille jos tahtoo. Lukeepa noissa vielä, että alle 18- vuotiailla on havaittu aggressiivista käyttäytymistä ja itsemurhan riski kohonnut jne. Onko se sitten niin suuri ero, jos alottaa lääkkeet vaikka muutaman vuoden vanhempana? Kuka lopulta voi sanoa tietävänsä, mitä kaikkea peruuttamatonta tuollaiset lääkkeet voi saada aikaan? Jos niitä on lähinnä rottakokeilla testattu, niin luulen, että satojen vuosien kannabiskokemukset ovat ovat luotettavampia tietolähteitä. Sitä paitsi marihuana ja kannabis vat luonnontuotteita, kun taas nämä ihmisten laboratoriossa kehittämät kemialliset yhdistelmät ovat täysin "luonnottomia". Ei varmasti johda kovempien aineiden käyttöön 100 %:lla, jokainen voi itse valita, mitä käyttää.Lisäksi oon itsekin vielä aika nuori ja erittäin herkkä kolmen lapsen äiti. Älä itse usko kaikkea mitä tuutista tulee, vaan hanki käyttäjien omia kokemuksia esim. keskustelupalstoilta. Ei oo tarkoitus ohjeistaa herkkiä nuoria, mutta miten kävi niillekin kahdelle herkälle nuorelle, jotak vetivät jotain mömmöjä? Kuoli aika moni sivullinenki, ku aggressiot nousi pintaan. Ja muuten jos efejä haluat, niin mulla ois kaapissa useampi sata, mutta sehän sama kuin antaisin juopolle viinaa, olisin apuna tuhoamassa yhtä elämää. Siihen syntiin en halua syyllistyä.
No huh huh.
ja tutkittua tietoa saa...Luin kuitenkin, kun ehdotit ja esim. tällainen kommentti tuli ja paljon muutakin myönteistä sanottavaa Efexorin käyttäjiltä. "Lääkkeistä vielä sen verran, että Efexor voisi olla kokeilemisen arvoinen. Se on markkinoiden tehokkaimpia masennus/ahdistuslääkkeitä ja auttaa myös kaikenlaisiin pelkoihin ja paniikkeihin. Rauhoittavilla tuskin saat virtaa, vaan tulet vain entistä väsyneemmäksi."
tuskin kukaan haluaa valehdella jostain lääkkeiden vierotusoireista. Käyttäjien rehellisiä kommentteja lukiessa muodostuu jonkinlainen kuva asioista. Eihän efexorista voi ollakaan vielä paljon tutkittua tietoa, koska se on melko uusi lääke. Jostain syystä se on markkinoille haluttu, vaikka missään ei lue niitä kaikkia juttuja, mitä se aiheuttaa, vaikka älyttömän pitkä haittavaikutuslista mukana tuleekin. Mulle sanottiin, että siihen lääkkeeseen ei voi jäädä koukkuun ja että se on turvallinen lääke, tyrkytettiin väkisin, vaikka en olisi halunnut koko lääkettä... kuka siitäkin hyötyy...
Efexorista aivan valtavasti. Mikään aiemmin syömäni masennuslääke ei ole auttanut yhtään. Masennus on ollut ja pysynyt, vaikka SSRI-t vaihtuneet 3-6kk kokeilun jälkeen. Siksi harmittaa, että jotkut yrittää mustamaalata myrkyksi jne. Ei kai kukaan lääkettä halua syödä, jos pärjää ilman.
Mirtatsapiiniin olen minäkin päätynyt monien lääkekokeilujen ja sairastumisten jälkeen. Mielestäni täysin sivuvaikutukseton lääke, ellei sivuvaikutukseksi lasketa väsyttävää vaikutusta - minulle se on hoitavaa vaikutusta unettomuuteen ja pelkkää plussaa. Paljon paremman avun olen mirtatsapiinista saanut kuin SSRI-lääkkeistä tai Efexorista. Vaikutus on vähän kuin trisyklisillä ilman inhottavia antikolinergisia (suun kuivuminen, nenän tukkoisuus, ummetus, virtsaamisvaikeudet) sivuvaikutuksia.
Monia mirtatspiini lihottaa, niin minuakin hieman, mutta tämän vaikutuksen pidän kurissa itsekurilla ja kauppareissujen suunnittelemisella: en osta kotiin mitään turhaa ja lihottavaa. Jos on hillitön halu syödä, se menee hedelmä- ja voileipälinjalle. Voin kuvitella lääkkeen lihottavan, jos ruokailutottumukset ovat alkujaankin huonot ja kun ruokahalu kasvaa.
Sitähän pitäisi käyttää jatkuvasti! Ja mieluiten teen ja pipareiden muodossa, sillä itse en ainakaan rupea mitään paskaa keuhkoihini vetämään.
Kannabiksen säännölliset käyttäjät ovat yleensä apaattisia, hidastuneita ja välinpitämättömiä. Niin että vielä nekin vaivat masennuksen lisäksi, vai?
Itse aikoinaan pelkäsin hirmusti niitä vierotusoireita ja olihan ne aika pahoja, vielä senkin jälkeen kun pienimpiä depotteja availin ja otin puolet kapselin sisällöstä joka toinen päivä. Ainakin 3 kuukautta kesti hikoilua, sähköshokkeja ja tykytyksiä, MUTTA ei kuitenkaan taukoamatta. Vierotusoireista kärsin noin joka toinen päivä muutamia kertoja päivässä.
Kesti ainakin 6 kuukautta että kaikki vähäisimmätkin vierotusoireet loppuivat. Jos vielä joskus masennun niin siltikin lääkitsisin itseäni efexorilla, koska se oikeasti auttaa! Jaksoin vaihtaa koulua tuon lääkkeen avulla, hommata itselleni ELÄMÄN, josta nautin ainakin hetkittäin (ei elämän kuulu aina olla mitään kivaa ja ihanaa, mutta kuitenkin sellaista, että sitä jaksaa elää joka päivä).
1,5 vuotta sitten olin työtöttömänä ja nyt olen ollut töissä tämän vuoden alusta lähtien ja töitä näyttää riittävän lamasta huolimatta.
Efexorin huono puoli on mun mielestä vaan vieroitusoireet, mutta jos haluaa syödä lääkettä lopun elämäänsä, niin sitten en nää mitään ongelmaa.
Luin sattumoisin viestiketjua,kysyisin onkohan samasta lääkkeestä kysymys kuin itselläni on?Kärsin paniikkihäiriöistä sekä jonkin verran masennuksesta.Aikaisemmin lääkitykseni oli Sepram(päälääkityksenä).Tehon heiketessä lääkitys vaihdettiin efexor depot 75mg.Lääkärin suositellessa,on kuulema koettu hyväksi paniikkihäiriön hoidossa.Kertokaa omista kokemuksista jos on sama lääkitys.Itse olen syönyt kyseistä lääkettä vasta vuoden alusta.En tunne itseäni kuitenkaan voinniltani paljon paremmaksi.Tosin nämä eivät mitään ihmelääkkeitä olekaan.
joo kun käytin noin vuoden,en pystynyt enää käymään ollenkaan salilla ym kun jo puolen kilometrin kävelystä hikoilin ihan pirusti.* lääke kun ei voi edes kuntoilla ja sehän auttaa masennukseen kun kroppa hajoo ja mieliala laskee kun ei saa liikuntaa.minulla on kokeiltu ainaki 10 eri mielialalääkettä ja mistään ei ole ollut todellista hyötyä.olen siis ollut juurikin koekaniini,on kokeiltu uutta ja vanhempaa lääkettä.mieluummin käyttäisin itsekin kannabista ym kuin samanlaista roskaa mitä aiemmin.jos ette ole käyttäneet kannabista,älkää sanoko mitään.itse olen jäänyt koukkuun esim bentsoihin mutten ollenkaan kannabikseen.kaikki mielialalääkkeet ovat mielestäni huijausta,LÄÄKÄRIT LUKEVAT KIRJOISTA mitä määräävät.omakohtaiset kokemukset tärkeämpiä!!!
Olen käyttänyt Efexoria kesästä 2000 lähtien, eli pian 10 vuotta. Annokset ovat vaihdelleet välillä 75 mg - 225 mg riippuen sairauden vaiheesta (uusiutuva masennus ja paniikkihäiriö sekä BED).
Kokemukseni ovat ristiriitaisia.
Plussat:
olen saanut Efexorista hyvän (vaikkakin kalliin!) avun sairauteen
Miinukset
- HELVETINMOINEN jatkuva hikoilu 10 vuoden ajan
- kallis lääke aina tähän vuoteen asti (patenttisuoja), olen maksanut lääkehoidostani tähän asti itse 4000 - 5000 euroa
- lääkkeen ottamisen viivästyminen tai muutos aineenvaihdunnassa (vuorotyö) aiheuttaa hurjaa huimausta ja huonovointisuutta, joka vetää toimintakyvyttömäksi - eli lääkkeitä on oltava siellä täällä ripoteltuna jotta niitä taatusti on käsillä kun ottamisen aika tulee
- orgasmivaikeus ja turta olo alapäässä (olen nainen), halukkuus nollassa
- vierottautuminen niin hankalaa (rajut vierotusoireet) ettei se onnistu ilman lääkärin tarkkaa valvontaa, eikä aina silloinkaan - olen yrittänyt lopettaa kaksi kertaa lääkärin valvonnassa ja lopulta vierotusoireiden sietämättömyys on pakottanut aloittamaan uudestaan. Vieroituksen aikana saattaa olla täysin työ- ja toimintakyvytön, koska esimerkiksi huimaus voi olla niin rajua.
- herkistyminen kaikille muille keskushermoston kautta vaikuttaville aineille, esimerkiksi kahville, kaakaolle, mustalle teelle, muille kh-vaikutteisille lääkkeille (viimeksi heinänuhalääkkeelle, tuloksena raju huimaus 6 päivän ajaksi). Esimerkiksi kupillinen kahvia tai luomukaakaota aiheuttaa monta tuntia kestävän kylmän hien, pahoinvoinnin ja tärinän.
- kropan "ylikuuma" perustila. Vaikka kliinisesti havaittava ruumiinlämpö on 37 asteen paikkeilla, tuntuu kroppa sisältäpäin jatkuvasti kuumalta. Minun perusolotilani on vuosia ollut kuin olisin lukitussa saunassa josta ei ole poispääsyä. Liikkuminen, pelkkä kävelykin, tekee kropasta vielä tulisemman kuuman, lisäksi tulee tuo hikoilu jolloin vettä valuu joka huokosesta ja vaatteet ovat likomärät, ja mm. rintaliivit h o m e h t u v a t koska ne ovat jatkuvasti kosteat tai märät. Kesät talvet vaatteet ovat märkiä. Jatkuvasti. Koko ajan.
Eli saunomista, ulkona oloa kesällä kun lämpötila ylittää 20, matkustamista lämpimiin maihin tai autossa matkustamista aurinkoisella ilmalla ei voi ajatellakaan. Kotona on ilmanjäähdytin, joka jäähdyttää huoneilmaa jotta edes jossakin voisi olla hikoilematta. Jos sisällä aikoo tehdä jotain, esimerkiksi siivota tai laittaa ruokaa, on jäähdytystä lisättävä.
Saattaa kuulostaa huvittavalta, mutta vuodesta toiseen jatkuvina nämä asiat rajoittavat normaalia arkea liikaa. Minä kuljen talvipakkasella ulkona ilman takkia, ohkaisessa puuvillajumpperissa, kiitos Efexorin. Ja joudun keksimään ihmisille erilaisia selityksiä miksi näin on, aikuinen ihminen.
Syksyn tullen olen ajatellut rohkaistua jälleen, ottaa töistä pitkän vapaan ja aloittaa jälleen vieroittautumisen. Sen jälkeen tulkoon vaikka itse kuolema, mutta tätä saunomista en enää jaksa.
Eli noin yhteenvetona voisin todeta että Efexor sopinee tilapäisesti sellaiselle, jolle muut lääkkeet eivät ole sopineet, ja jolla on henkeä uhkaava sairaus (vaikea masennus tai vaikea bulimia / BED). Silloin tuollaiset lämpötalous- ja orgasmivaikeusasiat ovat toisarvoisia.
Mutta lopun elämää käytettävänä lääkkeenä... ei kiitos. Ennemmin MITÄ TAHANSA muuta mutta ei Efexoria.
(Kyse ei ole hormoneista, ne arvot on moneen kertaan tarkastettu.)
Olen käyttänyt Efexoria nyt pian 3 vuotta, se on ensimmäinen koskaan käyttämäni masennuslääke. Tällä hetkellä on pitoisuutena 225mg depottina. Aluksi oli pitoisuuden nostovaiheissa huimausta ja "ulkopuolista oloa" muutamana päivänä, mutta MITÄÄN MUITA sivuoireita ei ko. lääke ole minulle aiheuttanut. Apua olen siitä saanut masennukseeni ja ahdistykseen valtavasti. Mielialani on nyt ns. normaalin rajoissa, pystyn tekemään työni yksityisyrittäjänä ja elämään ihan mukiinmenevää elämää... Seksuaalista haluttomutta ja orgasmivaikeukisia on kylläkin, mutta niitä oli jo masennuksestani johtuen aiemminkin vuosikausien ajan, en koe Efexorin niitä aiheuttaneen.
Minä ainakin oletan syöväni efexoria tms. lääkettä loppuikäni, aivoni kun eivät vaan kertakaikkiaan eritä/pysty hyödyntämään mielialaa ylläpitäviä välittäjäaineita riittävästi. En ole asiasta mitenkään ahdistunut, syöväthän tuttavani verenpaine tai diabeteslääkkeitäkin loppuelämänsä ajan....
Hei kaikki Efexor-riippuvaiset ihmiset!!!
Olen käynyt läpi tosi vaikean masennuksen vuonna 2004. Siitä lähtien olen syönyt Efexor kapseleita. Onhan se kallista, kyllä ja onhan siitä pahat vieroitusoireet, kyllä kyllä. Mutta se lääke pelasti ainakin minun henkeni. Masennus on ilman hoitoa kuolemaan johtava lääke.
Efexor-lääkityksen aloitusoireet olivat rajut; en pystynyt syömään ruokaa pahoinvoinnin takia, olin tosi väsynyt ja masennus tuntui vain pahenevan. Annostusta lisättiin vähitellen, ja kas eräänä aamuna heräsin painajaisesta jota oli kestänyt muutaman vuoden ajan!!!
Pari vuotta sitten yritin lopettaa lääkärin valvonnassa. Tyli tykytykset ja sähköshokit ja huimaukset. Ne menivät ohi kahdessa kuukaudessa. Kolmannen kuukauden lopussa masennus palasi, ja aloitin taas lääkkeet. Syön mieluusti Efexoria loppuikäni (tällä hetkellä 75mg/vrk), koska sen ansiosta olen mukana työelämässä ja pystyn huolehtimaan itsestäni ja perheestäni. Nautin elämästäni ja myös avioseksistä!!