Olen ollut viikon pois ja on tehnyt hyvää. Tajusin, että ei kannata elätellä tyhjiä toiveita. Ihanaa olla rakkaiden kanssa tekemisissä aidosti. Junassa istui nuori mies naputtelemassa läppäriä korvalaput korvissaan. Ilmeistä päätelleen hän oli hurmaantunut käymästään keskustelusta, mutta ilme muuttui kohdatessaan ulkomaailman ja junassa olevat ihmiset. Eläytyväiset ja innostuneet ilmeet vaihtuivat harmaaksi vakavuudeksi. Olen ollut hieman samanlainen. Haluan tosin päästä lopullisesti keinotodellisuudesta eroon. En kuuntele korvalapuilla, en juurikaan pyöri keskustelupalstoilla enkä kuvittele jotain, mikä ei sitten kanna. Mietin myös, että väärään ihmiseen rakastumisesta ei tule muuta kuin sydänsuruja ja tunne-elämän heilahtelua. Mutta joskus sitä saattaa tehdä sivulenkin ja harhautua väärille poluille. Sekin on elämää.
Eroon kuvitelmista
Kuvittelija*
2551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
jotain olennaista elämästä ja netistä. Useimmat täällä haikailevat eivät edes tajuaisi vaikka se kaivattu täällä todella kirjoittaisi, että "lopeta jo se vanhan märehtiminen". Sitä syyttäisiin vain ilkeäksi ja pahantahtoiseksi häiriköksi. Ikävöivät kuvittelevat että se häipynyt osapuoli on kiltti ja ihana myötäeläjä joka tajuaa sen täällä kirjoittelevan tunteet. Realisti kuitenkin tajuaa jos se olisi ollut niin empaattinen ei se olisi lähtenyt. Tämä vain pikku vihjeenä.
asian tajuaa järjen tasolla ja vaikka sen käsittelisi kuinka järjellä, niin silti tunteet menevät omalla tasollaan. En varmaan ikinä tule unohtamaan sitä surua ja katkeruutta, mikä jäi ja sitä yksinäisyyden tunnetta, mitä purin täällä ja nytkin meinaa kyyneleet tulla väkisin silmiin, kun ajattelenkin koko asiaa. Paska reissu, mutta tulipa tehtyä.