mul on aina ollu joku kaveri. Mut oon silti ollu aina yksinäinen. Vähä peruskoulu jälkee mulla oli yks pisempi suhde. Joka noin vuosi sitten loppu. Ja siit alkoki mun tähä mennessä pahin yksinäisyys. Noh mul oli sillon vielä sentään töissä käynti jossa aina muiten kans pääs jutteleen. No juominenki siinä pikku hiljaa lisäänty. Ja nyt tuli si töist lomautus. Nyt ei o enää mitää päivitäisiä kontakteja ihmisiin. juomisen oon sentään saanu pysyyn kurissa vaan viikonlopuissa. Ja kun juon sekin tapahtuu yksin kotona. No nyt oon ruvennu kalalla käymään lähes päivittäin. Mut muuten tuntuu aina vaan hankalamalta poistuu kämpästä. Juu no on mul kaks kaveria yks jota noin puolen vuoden välein näen ja toinen joka kyl asuu lähellä mut on aina nii kiireine et harvoi nähää. Ja mulki olis paljon osteltavaa tarvisin kengät repun jne.. Mut ei vaan yksinään tuu lähettyä. Kyl heti si mielellään lähtee jos on joku kaveri mukana. Netin kautta tuntuu suhkot mahottomalta löytää kaveria. Mut mistä sit vois löytää? En ikinä uskalla keskustelua alottaa kenenkää kans. en tiä mistä seki voi johtua. Juu no mut nyt täytys kauppaa koitaa lähtee..
yksinäisyyteen turhautunu
kalamies
2497
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sellaista tää elämä on. No, otanpahan edes kaljan. :)
Näinhän se on, pelko ja ahdistus pistää herkemmin kupittelemaan. Mutta aamulla iskee karu totuus päin naamaa, olen yksin, ei ketään vieressä, palaan töistä kotiin, kämppä huokuu hiljaisuutta joka olemassaolollaan taas muistuttaa kuinka yksin olen. Ja tölkki narahtaa.