synnytys yksin kotona?

Aina voi tulla jotain ongelmia ja jos vielä on ensimmäinen lapsi,niin ei tiedä synnyttämisestä kokemuksesta yhtään mitään.Ja kivunlievitystäkin varmasti alkaa jossain vaiheessa kaipailla ja mistä sen sitten otat jos yksiksesi olet.Synnytys yksin voi olla vaarallista lapselle,joskus tulee ongelmia kesken synnytyksen,hätäsektio pakollinen lapsen pelastamiseksi(kokemusta on).

Juu ja ajatukseksi kannattaa jättää!! Ehdottomasti! EI olisi ihmeellistä jos sinä, vauva tai molemmat kuolisitte! Kukaan ei ihmettelisi siinä tapauksessa mitään muuta kuin miten kukaan voi olla niin tyhmä!! Tää on fakta!

varsinkaan. Synnytyksessä tosiaan voi sattua vaikka ja mitä. Ja silloin on lapsen ja sinun henkin vaarassa. Minullakin oli muuten normaali synnytys, mutta napanuora oli tuon poikani kaulan ympärillä tiukasti. Joten se piti leikata heti kun pää syntyi. Sairaalassa sentään on asiantuntevia ihmisiä jotka voivat auttaa. Kotona ei ole tarvittavia välineitä jos jotakin sattuu. Ja ei siellä sairaalassa tarvitse olla kuin kahdesta kolmeen päivään, maidonnousua seuraavat ja lapsi tarkastetaan. Se on sen verran lyhyt aika että se menee huomaamatta ohi.

puhuvan...eli on sulla pitäny jpku olla...tekemäs... onko enää itsekkyydellä rajaa, voi sinä typerä tyttö!

Voin kuvitella tilanteen. Olet juuri kotona synnyttämässä kun puhelin soi. Koska olet idiootti vastaat siihen. Siellä on puhelinmyyjä: "Olisiko teillä hetki aikaa?" "Ei nyt juuri ole kun synnytän juuri. Olen muuten ensikertalainen ja vielä teini, niin että tiedätkös voinko tehdä itse keisarinleikkauksen kun kersa ei oikein ota tullakseen ulos?" Idiootti. Mitä jos synnytät sairaalassa normaalisti ja sitten vasta menet leikkimään moottoritielle? Lapsi ei saa kärsiä äitinsä typeryyden takia. Paitsi jos tietenkin olet joku trolli. Toivottavasti olet.

naisvankiloissa kyselemässä, siellä on lusimassa niitä naisia ketkä synnyttäny itekseen ja sitten luulleet että lapsi kuollu, niin heittäneet ne elävinä roskiksiin ja joutuneet sitten linnaan sen takia kun eivät kehdanneet mennä sairaalaan.

Itsellä oli samantapaisia ajatuksia raskauden aikana. Pelotti mennä sairaalaan vieraiden ihmisten luo levittelemään jalkoja. Siinä vaiheessa kun limatulppa irtosi ja supistukset muuttuivat todella kipeäksi, rupesi pelottaa olla yksin. Soitin siis kavereilleni ja he tulivat pitämään seuraa ja hieromaan selkää. Lopulta lähdettiin sairaalaan jossa kätilö haukku pystyyn. Minulla ei ollut doulaa mukana vaan synnytin yksin. - "ole nyt hiljaa, mitä sä vingut tätähän sä halusit" - "älä potki raskaana olevaa kätilöopiskelijaa" - "älä koske siihen lapseen, sä saat sen kyllä myöhemmin" jne jne. Kukaa ei kertonu kumpi tuli, kukaa ei onnitellut. Haukuttiin vaan. Seuraavana päivänä pyysin että kätilö tulisi juttelemaan tapahtuneesta. Lähetti opiskelijasa ku ei uskaltanu ite tulla. Myös epikriisissä luki opiskelijan nimi. Tein valituksen kyseisestä kätilöstä, mutta kuuroille korville meni sekin. Epikriisikin on täynnä valhetta. Voin suoraa sanoa, että jos joskus viel uskallan lapsen tehä ni en varmasti mene sairaalaan yksin. Miks kätilö ei voi kohdella toista kunnioittavammin? Kyl mä tiedän että huusin siellä ku syötävä, potkin sitä kätilöopiskelijaa koska pakottivat synnyttää selällää eikä siinä ole jaloille tukea. En mä tahallani potkinu. En mä tahallani ollut huono synnyttäjä. Siksikö mulla ei ollut ihmisarvoa?

kotona, mutta minulla oli ihan samanlaisia tuntemuksia asiasta kuin sinulla. Siinä vaiheessa kun ne supistukset alkavat olla oikeasti kivuliaita, niin tuli kyllä lievästi ilmaistuna kiire sairaalaan. Se kipu kun on sitä luokkaa, että on vaikea uskoa kaiken olevan kunnossa. Kaiken sen kivun keskellä on yksi ja sama, kuinka monta ihmistä ympärillä häärää ja kaikkien apu on erittäin tervetullutta. Voisin siis olla kutakuinkin varma, että haluat sinne sairaalaan viimeistään sitten kun synnytys on käynnissä.

Älä edes mieti tuollaisia.Vaarallista olisi sekä sinulle että pikkuiselle!

En lukenut noita edellä vastanneiden kirjoituksia, mutta arvaan jo sisällön. Turvallisuus, toki se on se ykkösasia. Sitten on kipu. Ainakaan itse en olisi kestänyt kipuja ilman epiduraalia ja toisessa synnytyksessä spinaalia. Jos olisin ollut yksin kotona, olisin suurella todennäköisyydellä ajautunut täyteen paniikkiin, kun kivut vain yltyivät ja yltyivät, eikä mikään kotikonsti auttanut. Paniikki ja synnytys, äärimmäisen huono yhdistelmä. Olen aina kärsinyt laitoskammosta ja sairaalaan joutuminen oli etukäteen ajateltuna melkeinpä pelottavampi ajatus kuin itse synnyttäminen. Ja oikeassa olin: näin jälkeenpäin voin ihan rehellisesti sanoa, että synnyttämään menisin ehdottomasti sairaalaan, mutta sen jälkeen suoraan kotiin. Sairaalassa oleskelu jäi mieleeni ahdistavampana kuin itse syy siellä oloon. Käytännössä itkin ja riitelin itseni sieltä pois, olin niin stressaantunut. Menethän sairaalaan. Jos olisin toisen lapsen synnyttänyt kotona, lapsi olisi kuollut tukehtumalla napanuoraan ja minä todennäköisesti kuollut tai ollut vaarassa kuolla verenhukkaan. Tai lapsi olisi kuollut jo kohtuun tukehtumalla, kun en ilman laitteita olisi tiennyt milloin sydänäänet heikkenivät. Tahtoisitko kirjoittaa minulle? Olin ensimmäistä odottaessani tuossa samassa tilanteessa, yksin, ja sairaalakammoisena, pyöritellen päässä tismalleen samoja ajatuksia kuin sinä nyt. Osoite on: [email protected]

Aivan täysin naurettava ajatus! Nyt on viimeinen hetki neiti hyvä aikuistua! Unohtaa kaikki häveliäisyys, ja luottaa muihin ihmisiin ja heidän apuunsa. Et varmasti halua olla yksin synnyttämässä. Vauva ei pullahda tuosta vaan maailmaan kuin elokuvissa vaan synnytys on oikeasti tuskallista, kestää tunteja ja olet lopulta aivan uupunut. Voi hyvin verrata maratonin juoksemiseen. Tarvit kaiken tuen, nyt ensinnäkin hommaat jonkun joka tulee mukaasi. Hoitohenkilökunta ei kerkeä vierellesi koko ajaksi. Lapsen isä, äitisi, ystävä? Siinä tilanteessa ei kertakaikkiaan halua olla yksin!

Ite kyl menin sairaalaan synnyttämään ja suosittelisin sitä sullekin. Toisaalta, nykyään on aika epä todennäköistä, että mitään ikävää sattuu, ni voisit sen puolesta synnyttää kotonakin. :) Kato vaik jotain synnytys videoita, jos et halua ketään kaveriakaan apuun, niin pärjäät paremmin yksin. Onnea ja hyvin se menee!

Oon 13 vuotta ja synnytin viime elokuussa kotona. Mun kuukautiset ei oo vielä alkaneet.

Synnyttäminen oli kivaa. Mun pikkusisko joka on myös raskaana (se on 9 vee) haluaa myös synnyttää kotona. Se autto mua synnytykses, ja kaikki meni hyvin. Munki mielestä on ällöttävää jos joku sorkkis paikkoja jollain!! Siks en ikinä oo ees ajatellu harrastaa seksiä kenenkään kanssa.

Et tarvii muuta kun puhtaita pyyhkeitä, keitettyä vettä (ihan niinkun elokuvissakin) ja sit sakset et voit katkasta napanuoran jos yletät. Mut jos et yletä, ni ois hyvä et jos asuisit kerrostalossa, niin voisit roikottaa sitä lasta sit naapurin alapuolella olevalle parvekkeelle siinä napanuorassa ja se sit vois katkaista sen ja voisit sit käydä joko hakemassa sen takasin tai sit laittaa korin narussa menemään ja vetää sen lapsen ylös.

Se on ihan silkkaa valetta, että kun lapsi syntyy et se koskis. Se ei oikeesti koske yhtään ja on ehk maailman helpoin asia, siis synnyttäminen. Lääkärit vaan siks on mukana et ne tarvii rahhaa.

Ei helvetti.. :D

Sain itse esikoiseni 17-vuotiaana, silloin menin sairaalaan synnyttämään kun tiennyt muusta. Toisen lapseni sain 19-vuotiaana ja hän syntyi kotona saunassa. Ensimmäisessä synnytyksessä en halunnut kivunlievitystä, vaikken ole mikään puunhalaajahippi, ja repeämäkin paranee itsestään, vaikka tosin hitaammin kun tikkeillä. Kätilö sanoi että yhden tikin verran repesi mutta päätin että aika parantaa haavat. Sairaalasta halusin mahdollisimman nopeasti pois ja siellä totesivat että ihan hyvin voin lähteä mutta lasta pitää seurata kolme yötä, eli lapsi jää jos lähden. Kyllä on!! En tietenkään lähtenyt pois.. Kaikki oli synnytyksessä mennyt hyvin eikä lapsella ollut keltaisuutta tms. Kolmantena päivänä lääkärintarkastuksen jälkeen pakkasin nopeasti tavarat kotiin! Sairaala ei muutenkaa houkuttanut, joten tutustuin kotisynnytykseen ja etsin sopivan kätilön ja kaikki meni hyvin. Kotioloissa oli paljon rauhallisempaa, kivut tuntuivat pienemmiltä jne. Ei mikään mahdoton juttu ollenkaan! Haittapuoli on ettei neuvola ja Kela tue kotisynnytystä. Olen itse ollut nuori äiti ja oppinut jättämään toisten mielipiteet aivan omaan arvoonsa. Nuorikin on hyvä äiti ja itse ajattelen että meille synnytys riskeineen on paljon helpompi, palutuminen ja lapsen ymmärtäminen ja sitä paitsi, meillä on ns. ''omaa elämää'' vielä jäljellä kun lapset lähtevät kotoa. :) Toivottavasti sinulla meni synnytys hyvin ja voit lapsesi kanssa hyvin. Älä muista välitä!

En kyllä tajua että miksi pitää sillä tahalleen vaarantaa oma ja lapsen henki että minä haluan synnyttää kotona, kotona omassa rauhassa jne.? Minä mieluummin menen synnyttämään sairaalaan jotta vauvani saisi parhaan mahdollisen hoidon synnyttyään ja sen jälkeen menen kotiin nauttimaan siitä "rauhasta" ja muusta.

Itse en henkilökohtaisesti olisi kotisynnytyksen kannalla varsinkaan ensimmäistä tehdessä. Turvallisinta olisi synnyttää sairaalassa. Siellä apu on koko ajan lähellä, niin kivunlievityksen ja sinun ja vauvan mahdollisia komplikaatioita ajatellen. En kuitenkaan voi ymmärtää sitä minkä takia ihmiset niin kärkkäästi kritisoivat ja pilkkaavat toisenlaisia ajatuksia. Ei kukaan voi sanoa mikä toisesta tuntuisi parhaalta ja olisi mukavin tapa synnyttää. Turvallisuus on sitten toinen asia. Uskoisin kuitenkin että 'ajatus vain' ei halua vaarantaa itsensä ja lapsensa turvallisuutta ja päätyy synnyttämään sairaalaan. Surullista että ihmiset tuohon sävyyn kommentoivat sitä että joku uskaltautuu miettimään toisenlaista vaihtoehtoa 'ääneen'. Eikä ikä hyvää äitiä tee.. Valitettavasti.

Kyllä ihminen on kautta aikojen synnyttäny jossain pusikossa. Minunkin isoäitini on syntynyt saunassa joten en nää mitään syytä miksei ihminen nykyään siihen pysty.

aloitus vuodelta 2009 ..... eiköhän tuokin äiti ole jo lapsesi saanut =)

Vanha viesti mutta anyways, voisitteko olla vähän vähemmän k-päisempiä noissa kommenteissanne?

Ihan ymmärrettävää, että ajatus herättää voimakkaita tunteita, mutta mikä hinku ihmisillä on alkaa heti tuomitsemaan ja syyttelemään?? Järkevä ja asiallinen vastaus on esim. sellainen, jossa kerrot että et suosittele kotona synnyttämistä ja sitten ne syyt siihen. Tollaset "aivan naurettavaa", "aikuistupa jo neiti hyvä" ja "sä oot tosi tyhmä" -kommentit voitte pitää itsellänne. Itseänikin ahdistaa laitokset ja ajatuskin synnytyksestä ja kaikesta ronkinnasta mitä siihen kuuluu, vaikkakin olen kyllä valmis menemään sairaalaan sitten kun sen aika koittaa. Ymmärrän kuitenkin, miltä kirjoittajasta tuntuu, eikä todellakaan tuollaiset mollaavaat ja ylimieliset kommentit auta tilannetta tippaakaan. Tottakai yksin kotona synnyttäminen on todella riskialtista, siksipä järkevä ihminen kommentoisi tähän jotain, millä saisi tulevan äidin pelkoja lievitettyä ja hänet luottamaan siihen, että sairaalaan meno on loppujen lopuksi epämukavuudessaan parempi ajatus sen sijaan että kommentoi jotain "sinähän menet sairaalaan, senkin typerä kakara" -tyylistä. Jos ajatus yksin kotona yksin synnyttämisestä on lähtökohtaisesti hölmö, niin sitä ovat todella suuri osa siihen vastatuista viesteistäkin.

ihan järkevä idea. Ota vielä puhelimesta akku ja sim kortti pois kun synnyttelet seilä keskenäs.

Miksi ei vois synnyttää yksin kotona loppujenlopuksi terveydenhuoltohan kannustaa siihen.

Mä menin raskaana itkemään neuvolaan ja kerroin, että itkettää kun mut laitettiin sairaalakuntoon ja mulle voi käydä mitä vaan. Mä voisin periaatteessa jopa kuolla ilman sairaalaa.

Vastaus oli, että kuule. Ihmiset on aina synnyttäneet kotona ja navetoissa ja saunassa. Et sä missään sairaalakunnossa ole. Monet ihmiset synnyttää kotona. Vanhaanaikaan ei ollut sairaaloita lainkaan ainakaan maalla ja hyvin meni.

Mä olin sillee???????????????????
Mutta neuvolahan tietää vai mitä?
Taidan synnyttää seuraavan kotona itsekkin koska sairaalassa tuli komplikaatio. Jospa se johtuu siitä etten synnyttänyt saunassa. Seuraavan synnytän saunassa niin mikään ei mene pieleen.

kyllä kannattaa mennä. näin miehen näkökulmasta kokenut synnyttäjä. En lasta ole synnyttänyt mutta ison kakan päästänyt ja kyllä se sattu, pyllyreikä repeili ja verta tuli. vaikka sairaalassa olisi minkälainen hörhö kätilönä niin on se siitä huolimatta mukavempi kokemus kuin yksin töräyttäminen. ei armeijassakaan saa olla yksin vaikka 100 kertaa pahempi kokemus kuin synnyttäminen

Itselläni kaksi synnytystä takana. Ensimmäinen meni kiireelliseen sektioon kun lapsen syke oli vaarallisen korkea supistusten aikana ja lapsella oli hätä. Toisessa synnytyksessä ponnistusvaihe kesti yli tunnin jolloin jouduttiin imukupilla avustamaan, napanuora oli kaulanympärillä. Lisäksi vauva oli kakannut veteen ja tietysti vetänyt keuhkoihinsa sitä eli antibiootit menivät muutaman päivän. Poika sai vain 4 pistettä kymmenestä. Repesin sen verran pahasti myös että ilman 10 tikkiä ei olis alapäästä enää ehjää saanut. Minulla oli lisäistukka jota ei ultrassa oltu huomattu ja tämä jäi vuotamaan kohtuun. Mies oli ehtinyt lähteä jo kotiin nukkumaan kun luultiin että kaikki oli hyvin. Menetin yli 4 litraa verta ja kiireellä mentiin leikkaussaliin. Nukutettiin ja kovan työn tuloksena lisäistukka saatiin viimein irti. Kummallakin kerralla olisimme sekä minä että vauva oletettavasti kuolleet jos olisimme kotona olleet. Lisäksi ensimmäisellä vauvalla oli verensokeri vaarallisen alhaalla ja hän joutui olemaan 4 vrk sokeritipassa ja ruokinta tapahtui nenämahaletkun kautta kun vauva ei osannut imeä.

Nämä kerrotut tapaukset eivät varmaankaan ole kovin yleisiä, mutta osoittavat, ettei kaikki aina mene kuin Strömsössä. Tietenkin ymmärrämme, ettet tosissasi ole, kun esität ajatuksen synnyttämisestä yksin kotona, mutta 1900-luvulla tosiaan oli vielä paljon kotisynnytyksiä kätilön avustamana. Tuli varmasti yllätyksiä, joiden ratkaisemisessa kätilön taidoilla oli käyttöä. Luultavasti kätilöt eivät enää edes ole halukkaita kotisynnytyksiä hoitamaan. Mahdollista se on varmasti vieläkin, mutta ihmisten ei ole pakko näinä aikoina tehdä elämäänsä hankalammaksi kuin mitä se on muutenkin.
Käyt neuvolassa ja rupeat kutomaan töppösiä. Yksinäisiä äitejä riittää näinä aikoina.
Et ole ainoa.
Vastuu lapsestasi on sinun.