Sielu
Olen kyllästynyt! Tuntuu, että ennen niin voimakas tahtoni vain elää elämisen riemusta on hiipunut jonnekin hyvin kauas pois, ikään kuin en enää tavoittaisi sitä suurten harmaiden, sadepäivästä muistuttavien verhojen takaa. Seison määrittömässä tilassa ja tiedän että toisella puolella on elämä. Ja vain satunnaisesti liekki leimahtaa sen tuulahduksen voimasta joka verhon heilahtaessa hiukan antaa armollisen, minimalisen mahdollisuuden suoda kynttilääni hetkeksi voimaa. Jotta se jaksaisi syttyä? Ennen niin voimakas, kaunis sieluni.
Elämä
Olen kyllästynyt! Tiedän miten ihmiset toimivat. Tiedän sen jo ennalta. Olin aamuissani kovin utelias ja luottavainen. Nautin arjesta ja arkipäiväisistä asioista. Elin uskoen kaikista hyvää. Tahdoin rakastaa ja olla rakastettu. Maani on ollut minulle jo kauan kuollut, jumalani on yhdentekevä. Sairastin yksin. On niin paljon tekohymyjä ja teennäisiä malleja joita tuo massa pureskelee kyselemättä niiden tarkoitusta. Miten ne eivät näe? Miten tarpeetonta ja typerää on esittää jotain muuta kuin on. Ihminen ei tuota minulle mitään yllätystä enää. Tiedän ennalta miten se toimii.
Miehet
Olen kyllästynyt! Miehiin jotka tahtovat kuoria minusta vain pinnan, kermavaahdon. Niiden silmissä ei enää pala uteliaisuus ja mitä useampi vuosi kuluu, sitä vähemmän niiden silmistä loistaa ihailu tai himo. Ne kääntyvät selin ja rientävät eteenpäin jos hyökkään. Mies tarvitsee naiselta vain valheita. Miten pelokas eläin toimii? Hyökkää, kesyyntyäkseen hevoskuiskaajan käsissä. Luottamus? Hevoskuiskaajat ovat historiaa, kermavaahtomiehet valtasivat maan.
Yksinäisyys
Olen kyllästynyt! Elämään koneessa ja naputtelemaan ihmissuhteeni avaruuteen. Ne ovat monitorilla pienen hetken siirtyäkseen pois ulottuviltani. Tekoihmiset koneidensa takana. Töissä istun irrallaan kaikesta, en pidä eukoista jotka käyttävät ruokatunnit reseptien vaihtoon tai kertomalla kuinka erinomaiset lapset selviävät koulutehtävistään. En pidä miehistä jotka käyttävät ruokatuntinsa latelemalla seksistisiä huomautuksia työpaikan kaksikymppisille neitosille, jotka sivumennen sanoen inhoavat yli isänsä ikäisten miesten seksuaalisuutta. Olen iltaisin kotona, lukkojen takana. Yksin. Naputtelemassa ihmissuhteeni avarauuteen.
Joulu
Rakastan Joulua! Piirtelen tonttuja, hymyilen vihaisille autokuskeille. Kuuntelen musiikkia ja tanssin keittiössäni. Tortut ja piiraat syntyvät tuokiossa. Ikkunoissani loistaa jouluvalot enkä vaihtaisi pois ainuttakaan joulunaluspäivääni. Teen runoja ja soittelen sukulaisilleni. Kaupoissa kahmin kädet täyteen kauniita pieniä tavaroita, ylitän kyllä varani mutta nyt en välitä. Jouluaattoon on vielä muutama yö aikaa, sitten saan antaa lahjat!
Olen paljon alle viisikymmentävuotias ja niin kyllästynyt!
MUTTA rakastan Joulua
Olen kyllästynyt! Tuntuu, että ennen niin voimakas tahtoni vain elää elämisen riemusta on hiipunut jonnekin hyvin kauas pois, ikään kuin en enää tavoittaisi sitä suurten harmaiden, sadepäivästä muistuttavien verhojen takaa. Seison määrittömässä tilassa ja tiedän että toisella puolella on elämä. Ja vain satunnaisesti liekki leimahtaa sen tuulahduksen voimasta joka verhon heilahtaessa hiukan antaa armollisen, minimalisen mahdollisuuden suoda kynttilääni hetkeksi voimaa. Jotta se jaksaisi syttyä? Ennen niin voimakas, kaunis sieluni.
Elämä
Olen kyllästynyt! Tiedän miten ihmiset toimivat. Tiedän sen jo ennalta. Olin aamuissani kovin utelias ja luottavainen. Nautin arjesta ja arkipäiväisistä asioista. Elin uskoen kaikista hyvää. Tahdoin rakastaa ja olla rakastettu. Maani on ollut minulle jo kauan kuollut, jumalani on yhdentekevä. Sairastin yksin. On niin paljon tekohymyjä ja teennäisiä malleja joita tuo massa pureskelee kyselemättä niiden tarkoitusta. Miten ne eivät näe? Miten tarpeetonta ja typerää on esittää jotain muuta kuin on. Ihminen ei tuota minulle mitään yllätystä enää. Tiedän ennalta miten se toimii.
Miehet
Olen kyllästynyt! Miehiin jotka tahtovat kuoria minusta vain pinnan, kermavaahdon. Niiden silmissä ei enää pala uteliaisuus ja mitä useampi vuosi kuluu, sitä vähemmän niiden silmistä loistaa ihailu tai himo. Ne kääntyvät selin ja rientävät eteenpäin jos hyökkään. Mies tarvitsee naiselta vain valheita. Miten pelokas eläin toimii? Hyökkää, kesyyntyäkseen hevoskuiskaajan käsissä. Luottamus? Hevoskuiskaajat ovat historiaa, kermavaahtomiehet valtasivat maan.
Yksinäisyys
Olen kyllästynyt! Elämään koneessa ja naputtelemaan ihmissuhteeni avaruuteen. Ne ovat monitorilla pienen hetken siirtyäkseen pois ulottuviltani. Tekoihmiset koneidensa takana. Töissä istun irrallaan kaikesta, en pidä eukoista jotka käyttävät ruokatunnit reseptien vaihtoon tai kertomalla kuinka erinomaiset lapset selviävät koulutehtävistään. En pidä miehistä jotka käyttävät ruokatuntinsa latelemalla seksistisiä huomautuksia työpaikan kaksikymppisille neitosille, jotka sivumennen sanoen inhoavat yli isänsä ikäisten miesten seksuaalisuutta. Olen iltaisin kotona, lukkojen takana. Yksin. Naputtelemassa ihmissuhteeni avarauuteen.
Joulu
Rakastan Joulua! Piirtelen tonttuja, hymyilen vihaisille autokuskeille. Kuuntelen musiikkia ja tanssin keittiössäni. Tortut ja piiraat syntyvät tuokiossa. Ikkunoissani loistaa jouluvalot enkä vaihtaisi pois ainuttakaan joulunaluspäivääni. Teen runoja ja soittelen sukulaisilleni. Kaupoissa kahmin kädet täyteen kauniita pieniä tavaroita, ylitän kyllä varani mutta nyt en välitä. Jouluaattoon on vielä muutama yö aikaa, sitten saan antaa lahjat!
Olen paljon alle viisikymmentävuotias ja niin kyllästynyt!
MUTTA rakastan Joulua
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.