Vieläkö sinä seisot siinä?
Katsomassa kapeita kasvojani.
Joiden takaa aurinko paistaa.
Seisotko yhä silloinkin siinä?
Kun yö peittää auringon alleen.
Ja silmäni täyttyvät kyyneleistä.
Vieläkö silloinkin seisot siinä?
Kun kasvoni ovat pelkkiä varjoja.
Etkä erota niitä enää selvästi.
Vieläkö silloinkin olet vierelläni?
...yhäkö vielä..., seisot siinä?
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tässä istun ihmettelemässä enkä osaa sanoa kuin &:) aurinkoa ja varjoja löysin
...siinäkin sanoit jo paljon!
Minä istuin että luin runosi...yhä olen ja istun hetken tässä. Aihetta antoi runosi sisältö tulkattavaksi, että mitä tahdot sanoa mutta selväksi tuli kerrontasi sisältö ja - tärkeä on se joka seisoo vierelläsi - toivon mukaan. Pidin lukemastani.
se on Dolan, että välillä näitä raapustuksiani saa veivata moneen kertaan, saadakseen selville, mitä oikein ajan takaa. Sehän niissä juuri onkin mysteeristä. Mutta tämä ei varmaan ollut niin hankala selvitettävä kuin jotkut muut. Kiittelen jälleen...
Tiedoksi - että sitä samaa on meillä muillakin välillä - mutta oikeastaan senhän takia muilla on mahdollisuus kurkistaa kirjoituksien taakse jopa, ja ainoastaan kirjoittajan omasta vapaasta tahdosta on kiinni; että mitä mahdollisesti kommentoijilleen vastaa - Ole huoleta - ja kirjoita vain jos siltä tuntuu - olkoon niin tai näin Tai sitten miten päin vain. Aurinkoa Sinulle "jäinen"neito että lämpöä mieleesi. !
Mysteerikko on tuonut sitten sellaisen runon taas, että ei löydy sanoja ... ' Vieläkö silloinkin seisot siinä? Kun kasvoni ovat pelkkiä varjoja. Etkä erota niitä enää selvästi ' Herranen aika, miten satuttavan kaunista !
tuohon edelle kirjoitin, että tämä lienee keskimääräistä helpommin ymmärrettävä. Mutta vielä jää tähänkin arvuuteltavaa=). Lämmin kiitos jälleen Linda.
Kalpeat kasvosi hänet tavoittaa kyynelsilmin sua katselee vielä silloinkin, kun kasvosi ovat pelkkiä varjoja vieläkin silloin, uskoisin vieläkin silloin hän on vierelläsi! Ikävää, kaipuutta, kaunista runoutta sinulta, sanoisin minä.
...ja tuota samaa toivon itsekin...