tuossa herätti ajatuksiani kun kotiin tultuani otin pienen Santä marina rommi tuikun. Avasin netin ja huomasin taas jonkun tulleen petetyksi.
Olin 22-vuotta aviossa. Toimi aika hyvin. Lopuksi kuitenkin jätin mieheni alkoholisoitumisen vuoksi. Oli hellä, hyvä isä lapsilleni. Kaunis mies. Hautasimme hänet vaatimattomin juhlin noin vuosi taapäin.
Olen pari kertaa ollut avoliitossa. Eka mies kuoli kolarissa. Oli ihme että minä vieressä selvisin elämään. Toinen kokeilu päättyi kun selvisi että mies oli huijari. Se oli minulle suuri pettymys. Panostin tuohon suhteeseen.
Suurimmat ja onnellisimmat suhteeni olen kokenut varatun miehen kanssa. Sellaisessa suhteessa ei ole vallan käytöstä kysymys. Useimmiten parisuhteessa taistellaan vallankäytöstä. Kummpi määrää milloin on soveliasta mennä lakanoihin peiton alle.
Sexiä myydään parisuhteessa. Jos olet kiltti minulle , ostat turhaa tavaraa niin voisin suostua jopa lämmittämään vuodettasi.
Jos on tilaisuus tavata vain harvoin niin suhde pysyy tuoreena. Ei ole mitään turhia kodin sisustamisongelmia eikä lomasuunitelmia. Voi rauhassa elää omaa elämäänsä. Kun rakastettu saapuu tehdään yhdessä mukavia asioita. Molemmat ovat panostaneet tapamiseen. Odotukset palkitaan puolin ja toisin
Olen elänyt joskus tälläisen suhteen joka kesti 7vuotta. Soittelemme vieläkin. Asuu 400km päässä. Nyt on olen tavannut lähempää kaverin joka hoitaa kumppaniaan vaikean sairauden vuoksi. Meillä on alkanut hyvä ystävyys. Hän on upea mies isolla M:llä. Romanttinen, tuo ruusuja! Osaa suudella ja rakastaa naista.
iltamyssy.......
pikkumummukka
5605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
varjele yastävyyttäsi, pidä siitä kiinni, kaikkea hyvää sinulle
panostetaan suhteeseen, saanko kysyä?
muutin 650km päähän kotoani. Olen asunut pääkaupunkiseudulla vuodesta 63. Olen toki maalla syntynyt. Aika alkeelisissa oloissa. Oli kuitenkin outoa alkaa lämmittää puu-uunia. Talviaamuisin tuvassa oli varpaat jäässä.Asunto oli alunperin tarkoitettu kesäasunnoksi. Kaikki oli ihanasti rempallaan. Laittelin pihaa ja kasvatin perunoita. Kunnostin huonolla hoidolla olevat lukuisat marjapensaat. Isännän taidot olivat enempi älyllisiä. Hän viihtyi netissä kirjoitelleen keskustelupalstoille. Ei juurikaan osalistunut taloustöihin. Leivoin pullaa,laitoin maistuvaa ruokaa. Opettelin jopa tekemään muurinpohjalettuja. Emännöin isoja sukujuhlia.Osallistuin kustannuksiin jopa yli varojeni. Omaa tyhmyyttäni oli kun lähdin kauniin laulun lumomoissa miehen mukaan. Minuun vetosi miehen kyky keskustella asioista. Aluksi puhuimme tosi paljon. No puhe loppui vuoden aikana. Kestin maalaisidylliä kaksi vuotta. Kun sain tietää että mies oli koko ajan ollut netissä useiden naisten kanssa tekemässä tuttavuutta niin lähdin omaan kotiini. Kipeää teki jonkun aikaa! Hakeduin harrastuksiin. Tuli kaksi ihastuttavaa lastenlasta. Tänää elämän polkuni on selkeä. Tunnen eläväni omaa, minulle hyvää elämää.
Itse katselen kateellisena ikäisiäni pariskuntia jotka matkustelevat ja harrastavat kaikenlaista yhdessä. Itse en ole koskaan saanut kokea tätä lähes puoli vuosisataa kestäneen avioliittoni aikana. Kun mies sairastui, aloin omaishoitajaksi. Ennen sitä emme käyneet missään yhdessä, en viitsi selvittää syytä, mutta moni voi sen arvatakin. Onneksi tykkään olla omissa oloissani, mies makailee ja on omassa maailmassaan. Olen oppinut itsenäiseksi, uskallan lähteä yksin vaikka toiselle puolelle maapalloa. Myös käytännön asiat olen aina hoitanut yksin. Totta kai jokainen kaipaa läheisyyttä. Mutta läheisyys toisen ihmisen kanssa myös velvoittaa, en tunne omaavani riittävästi voimavaroja kumppanuuden ylläpitämiseksi.
kuin löydän sinut kerro kiinostaa