Mää oon tallanen ihan tavallinen 15-vuotias
likka, menee hyvin,on kavereita,ilonen
päälleppäin.....niiinnpä! Mut kaiken tän alla
piilee yksinäinen sydän, joka tuskin jaksaa enää
kulkee eteenpäin,okei..määpä kerron tsoorini. Oon
lestasta perheestä, ja tossa parisen vuotta
sitten "kielsin uskoni", eli en oo enää lasta. No
sitte nykyään oon tyyppi joka nautti elämästään
ihan täysillä, tai ainakin haluaisin nauttia.
Propleema onkin vittumaiset porukat. En voi
viettää paljo aikaani mun"ei lestojen"kavereiden
kans. Tai muuten mut en niinku iltasin,
viikonloppusin,,,jne. Ne on myös tosi tarkkoja
siitä mihin aina lähen, etten vaan kuseta. Ei
varmaan kuulosta laisinkaan niin pahalta ku tää
on. Mietippäs omalle kohallee tällasta elämää: et
voi bailata, et ryypätä, et saa ees uusia
kavereita ku et liiku"missään", jokapäivä
valitusta ku meikkaat, kaveris haukutaan ihan
maahan....joooops tää on mun elämää....annan
kyynelten valua....ootan ikää 18v....jolloin saan
tehä kaiken niinku haluan...en vaan tiiä miten
jaksan oottaa...koitan jaksaa...onhan tää vaan
mun elämää...nauttikaa te kesästä, bailatkaa koko
yö kesäyön sumussa.....mut jos joku tahtois olla
mun ystävä, jaksais välittää kaikesta huolimatta?
Muistakaa munki yksinäisiä iltoja täällä huoneeni
hämärässä.....moiks!! Onks kellään muula tällasta
ongelmaa?!
likka, menee hyvin,on kavereita,ilonen
päälleppäin.....niiinnpä! Mut kaiken tän alla
piilee yksinäinen sydän, joka tuskin jaksaa enää
kulkee eteenpäin,okei..määpä kerron tsoorini. Oon
lestasta perheestä, ja tossa parisen vuotta
sitten "kielsin uskoni", eli en oo enää lasta. No
sitte nykyään oon tyyppi joka nautti elämästään
ihan täysillä, tai ainakin haluaisin nauttia.
Propleema onkin vittumaiset porukat. En voi
viettää paljo aikaani mun"ei lestojen"kavereiden
kans. Tai muuten mut en niinku iltasin,
viikonloppusin,,,jne. Ne on myös tosi tarkkoja
siitä mihin aina lähen, etten vaan kuseta. Ei
varmaan kuulosta laisinkaan niin pahalta ku tää
on. Mietippäs omalle kohallee tällasta elämää: et
voi bailata, et ryypätä, et saa ees uusia
kavereita ku et liiku"missään", jokapäivä
valitusta ku meikkaat, kaveris haukutaan ihan
maahan....joooops tää on mun elämää....annan
kyynelten valua....ootan ikää 18v....jolloin saan
tehä kaiken niinku haluan...en vaan tiiä miten
jaksan oottaa...koitan jaksaa...onhan tää vaan
mun elämää...nauttikaa te kesästä, bailatkaa koko
yö kesäyön sumussa.....mut jos joku tahtois olla
mun ystävä, jaksais välittää kaikesta huolimatta?
Muistakaa munki yksinäisiä iltoja täällä huoneeni
hämärässä.....moiks!! Onks kellään muula tällasta
ongelmaa?!
Vastaukset 11
Vanhimmat
En kyl oo aiva samalasest perheest..mut ku olin
joku 13v ni mul oli vähä sama homma,et ei oisi
saanu lähtee mihkää.Mut mä lähin aina ku huvitti
sano tai teki ne mitä vaa.Kyl ne sit pikkuhiljaa
huomas et ei ne voi musta tehä semmosta mitä ne
haluis et oon.
tulen lestadiolaisesta suvusta ja olen serkkujeni
kohdalla nähnyt saman. Nyt olen jo ite äiti-ihminen
ja ymmärrän tavallaan vanhempias mutta sinuakin
hyvin. Koeta puhua rauhallisesti vanhempies kanssa,
että sulla on oikeus elää elämääsi erilailla ja
olla eri mieltä asioista, sano että pakottamalla he
vain herättävät sinussa vastenmielisyyden koko
uskontoa ja perhettä kohtaan. Koeta sanoa että jos
he jatkavat näin, niin perheenne välit menevät
lopullisesti pilalle ja kun täytät 18 niin ei sinua
paljon siellä näy.. koeta olla kärsivällinen ja
tehdä itekin kompromisseja ja neuvotella, esim.
tyyliin "no OK, tuun sit tänään kello 10 kotiin
mutta ensi viikonloppuna menen Minnan luo yöksi,
käykö näin?" Yritä saada heidät tajuamaan että
vangitsemalla sinut he tekevät vain pahaa teidän
keskinäiselle suhteelle ja pilaavat lopullisesti
kaikki mahdollisuudet rauhanomaiseen yhteiselämään.
Vetoa vaikka härskisti siihen että rakastat heitä
etkä haluaisi että näistä asioista tulee näin isoa
riitaa ja vihaa teidän välille.
Ja hei, vaikkei se nyt paljon lohdutakaan niin sä
ehdit ryypätä ja rällätä vielä monta monta vuotta.
Sun elämäs on vasta alkamassa. Koeta jaksaa ja
pärjätä.
pienestä asti lesta ja mun elämä ei oo muute
samalaista ku sun paitsi sillä taval et välil
harmittaa ku ei voi lähtee tost noi bailaa ja
meikkaa,mut mun kaverit (ne jotka ei oo lestoja)
on silti mun frendei vaik ne tieää et mä en oo
lesta,ei niitte käsitys must siit mikskää
muuttunu...!yritä pärjäillä!
Mä en oo lesta, mut haluaisin saada tietoa
lestadiolaisuudesta. Kuinka paljon se rajoittaa
teidän elämää? Mikä on kiellettyä/sallittua?
Tyttö-/poikaystävät? Haluaisin saada oikeaa
tietoa enkä vain ihmisten erilaisia käsityksiä!
Toivon, että vastailet! Ehkä voidaan alkaa vaikka
mailaileen...? :)
Piti tulla melkeen heti kattoon et onkos
viestiini vastattu.. Lestadiolaiset elävät
"Raamatun sääntöjen" mukaisesti. He uskovat
Jumalaan ja siihen että pääsevät taivaaseen tän
elämän jälkeen. Ja tää elämä on niiku vaan
sellanen välisysteemi. Pitäs kyll aika pitkästi
selitellä että kaikki tajuis mistä on
kyse...Lestat seurustelee sillä tarkotuksella et
mennään sit naimisiin ja seksiki kuulu vasta
sinne avioon, eikä ehkäsyä. lestat ei ruukaa
kattoo tv:tä, ei ryypätä, ei kuunnella musiikkia
(paitsi virret ja klassinen), likat ei meikkaa.
Siis noi kaikki on muka vääriin, joooohooops...
voisit joo jättää mailis...
palijon! et voi tehä mittää jos oot lesta elämä pyörii larssin ohjeitten ympärillä! tais olla larssilla mersu ku se on niille nii henkee ja vereee ja pemari roskii ja meree-.-.-.-.-
Mulla oli vähän samanlaist koton ku olin 16.v.
Porukat ei luottanu muhun yhtään ja sillon
harvoin ku pääsin kavereitteni kans liikenteeseen
ni mua epäiltiin huumeista ynm. Mut kaikki
helpotti ku täytin 17.v joulukuus... porukat
rupes pitää mua jotenki aikusempana ja sain
liikkua ihan niinku halusin...ne oli vaan liian
huolehtivaisia ja piti mua ihan lapsena... Kohta
täytän jo 18.v ja elämä on toisinaan melkeen
ruusuilla tanssimista, toisinaan se potkii tosi
pahasti päähän... suosittelen et haet sellaseen
kouluun missä voit asua asuntolassa viikot ja
viikonloput kotona, huomaat et sun elämä
helpottuu paljon, saat uusia kavereita ja saat
tehdä kaikki niinku ite haluut... koita
pärjäillä...
vaikuttaa aika vittumaiselta... mulla se ei oo
ihan noin pahaa... mutsi ja faija on eronnu ja mä
asun vuoroviikoin molempien luona mutsi ei
päästäis mihinkään mut mä vaan meen faijalle se
on melken yks paskahailee kunhan se tietää missä
olen... eikä tässä käpykylässä ny paljon mitään
mestoja ookaan... mut hei koita puhuu niille
teidän porukoille ja jos ei tehoo ni älä
kuuntele... viikonloppusin kyllä pitäs saada
ihmisen olla kavereiden kans usko ne mihin
tahansa tai oli uskomatta... mut jos ei se
puhuminen tehoo ni kävelet vaan ulos ovesta ja
sillä selvä...
mailaile: [email protected]
No mun vanhemmat on kans oikeita ääliöitä... ne
on uskovaisia, käy kirkossa ja tolleen. Siis
mulla tuli kauhee tappelu mun vanhempien kanss
siitä että saanko mä mennä SÄRKÄNNIMEEN!! voi
aargh! Ja mä en todellakaan pääse mihinkään
discoihin ikinä! Kerran mä oon saanu salaa
ryypättyä, yesh! Oli kivaa! Mä oon "vasta" 14 ja
ne ihan oikeesti pitää mua kersana, mutta
vanhemmat isoveljeni saavat kulkea missä haluu...
grr.. No kai ne lopettaa ton ku mä oon vanhempi!
(i hope so!) Siis ne ei todellakaan päästä mua
minnekkään, ei ihme jos mulla ei oo jätkäkamuu!
Kerran mentiin leirille viikoks( jes, viikko
ILMAN VENHEMPIA! ) Ja siel "sain" koko leirin
komeimman jätkän poikakamuks, mut siin oliki se
ongelma et vaan viikoks, sitte piti taas mennä
kotia kärsimään neljän seinän sisälle!!
Tosi ärsyttävää!
Tuohan kuulostaa niin samalta ku mulla. Mää oon
kans aina tosi "tyytyväinen" ku pääsen lähteen
johonki, on kivaa ku porukat ei oo koko ajan
siinä valittamassa. Onneks mulla onki kohta
ripari nii pääsee tuulettuun. Vaikkaki ripari
lestadiolaiseen tapaan, voih eih! Enpä päässy
seurakunnankaan ku äiskä sano et "Kaikki muukki
meiän lapset on käyny riparin siellä, nii
tottakai sääki" no koitas pärjäillä ja hauskaa
kesää sulle!!