Erosimme mieheni ja minä 1978. Oli riitainen ja skandaalinkäryinen ero. Asuimme omakotitalossa, velkaa jonkunverran ja miehen nimissä melkoinen määrä hyvin tuottavassa yrityksessä osake-enemmistö.
Juristini ja hänen juristinsa pelasivat selkäni takan yhteen. Olin sinisilmäinen, luotin juristiini ja muutin eri paikkakunnalle avioeron ollessa kesken.
Kun ero tuli, emme tehneet minkäänlaista ositusta. Olin vienyt yhteisestä kodistamme irtainta omaisuutta lähinnä lapsille kuuluvaa tavaraa, heidän huonekalunsa jne ja omat henkilökohtaiset tavarani. Kaiken muun jätin miehelle. Jotenkin säälin silloin???
Sain ulosottomiehen kautta lopulta talon myynnin jälkeen silloista 50 000 mk, monina erinä tosin. Yritti saada siten, että hän maksaa vain vähän kerralla ja aina eri ulosottotoimenpiteen kautta.
Hän erosi uudesta vaimostaan sitten 10 v kuluttua. Joutui maksamaan vaimolle 1988 1 milj.markkaa.
Nyt hän on 3. avioliitossa. Miten on, jos hän kuolee, joudutaanko pesänselvityksessä kysymään minulta, on ko vaateita. Niin tehtiin oman uuden aviomieheni kultua, hänellä oli 30 v sitten eronneen vaimon vaatimus minulle saada pesästämme jotain. Minulla oli avioehto, kaikki nimissäni, ei saanut pesästä mitään.
Miten vanhoja asioita pesänselvityksessä huomioidaan vanhojen avioerojen osituksesen poisjäämisen kannalta.
Ositus avioeron jälkeen
erottu 1978
101766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vanhaksi mennyt etkä voi vaatia enään mitään ikäväkyllä.
Missä on säädetty tällainen aikaraja?
niin helppoa se on.
Menin Finlexiin ja etsin. Mitään 6 vuoden aikarajaa ei ole. Perintökaaressa puhutaan vain "elinaikana" tehtävästä osituksesta, joten ositus ei vanhene koskaan. Sen voi tehdä vaikka 30 vuoden kuluttua erosta.
Jos pesänselvittäjä kysyy 30 v sitten eronneelta naiselta, onko hänen entisen miesvainajansa kanssa tehty ositusta aikanaan, niin silloinhan tuo sana "elinaikana" on, niin mitä se tarkoittaa. Entinen vaimo pani juristin oikein asialle ja uhattiin oikeudella, mutta esitin avioehtoni ja asia raukesi heidän osaltaan. Mietin nyt sitä, että pitääkö tämän minun elinaikanani vielä jotain hoitaa entisen exäni kanssa, kun emme ole mitenkään puheväleissäkään. Nyt en enää tosin sääli häntä, mutta se naisen herkkyys...
Ositusvaade ei itsessään vanhene koskaan. Höpöä tuollaiset kuudet vuodet. Mutta mikäli ositusta ei vuosien varrella ole vaadittu, vaikka sille ei ole ollut estettä, on mahdollista katsoa että passiivisuuden vuoksi se on prekludoitunut. Toisin sanoen vaade on tehoton liian myöhään esitettynä. Tulkinta varmaan on kuitenkin harvinaisempi kuin se, että ositus on mahdollinen vuosikymmenien jälkeenkin. Mikäli ositusta ei ole tehty, ex-leski tai lesket ovat myös kuolinpesän oskkaita, kunnes ositus tehdään.
Jos on avioehto, niin mitään ositusta ei tarvitse tehdä. Vain omaisuuden erottelu, jossa kumpikin ottaa omansa. Erottelu on eri asia kuin ositus.
Viestiketjun aloittaja puhuu yrityksen osakkeista. On siis kysymys osakeyhtiöstä, missä exä oli osakkaana. Näin ymmärsin. Eli olisiko alunperin pitänyt pesää jakaessa huomioida osakkeet, jotka olivat hänen puolisonsa nimissä. Perheen yhteisiä varojahan varmaan oli pantu aikanaan yrityksen osakepääoman osakkeisiin. Niin,ja mikä se laskennallinen oikea arvo sitten olisi ollut, ei varmaan verottajan ilmoittama.
Näihin kinkkisiin osituksiin ! Jos ositusvaadetta ei kumpikaan osapuoli tee, niin sitä ei enää kuoleman jälkeen eronneelle tehdä - niinkö ? Jos ositus (rahavarat puolitettu) on jouduttu tekemään toisen osapuolen velkaantumisen vuoksi, niin enää ei ole ositettavaa, mutta pitääkö siitä tehdä joku virallinen paperi (rahavarat ja tavarat jaettu silloin ja silloin), vai mitä. Muuta omaisuutta ei ollut kuin asunto-osakkeesta saadut rahavarat, jotka jaettiin jo ennen avioeroa. Eikö ole jokaisen oma asia vaatiiko ositusta ja jos se tehdään sovitusti ilman mitään papereita. Pankin tiliote on vain tallella rahojen jakamisesta. Kuoleman jälkeen ei jää omaisuutta kummallekaan aviopuolisolle. Eläkerahat annetaan eläessä lapset.
Osituksesta tulisi juuri näiden syiden vuoksi aina tehdä osituskirja, vaikka kyseessä olisi sopimusositus. Riittäa kun todetaan, ettei ositettavaa varallisuutta ollut tai omaisuus on jaettu ja muita vaateita ei ole. Exiä ei varmaankaan aina kutsuta perunkirjoituksiin, vaikka pitäisi. Asiansa osaavan perunkirjoittajan tulisi kuitenkin kiinnttää asiaan huomiota, mikäli sukuselvityksen mukaan aikaisempia puolisoita on.