eli oon nyt 17 ja armeija lähestyy en kuitenkaan haluaisi mennä sinne vaan olen koko ikäni oikeastaan pelännyt sitä kovin urheilullinen en ole mutta en mikään läskikasakaan ja terveydellisesti kai ihan kunnossa mutta tuo sivarikaan ei kiinnosta lähinnä sotahullujen sukulaisten takia jotka pottuilisivat siitä lopun ikääni paras vaihtoehto olisi siis vapautus terveydellisistä syistä hulluus ei ehkä olisi paras vaihtoehto tulevaisuuden kannalta mutta saako esim. rasitusastmasta vapautuksen vai joutuuko esim sivariin ja pitääkö asepalveluksen keskeyttäneiden mennä sinne uudestaan myöhemmin olisin kiitollinen vastauksista
tarviin apuu
make
81336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Käyt jutteleen psykologille ja kerrot sille asiat mitkä painaa ja minkä takia ei halua mennä sinne tappokouluun ja näin saat vapautuksen. Jos saat C-paperit niin sinun ei tarvi mennä sinne ollenkaan. Niin ja muista olla vahvana, eli jos psykologi kääntää sun päätä että: Sinun kannattaisi se käydä - sano jyrkästi takaisin ei ja selitä samat asiat uudelleen ja uudelleen niin monta kertaa kuin pitää ja se antaa luultavasti C-paperit sitten sinulle. Kutsunnoissa näytät paperit niille sotahulluille ja pääset pois hetimiten sieltä. Ei niitä mitenkään muulla tavalla pystynyt muistaakseni niitä papereita näyttämään. Se on sairasta kun meillä on vielä asevelvollisuus, vaikka emme elä enään millään keskiajalla, jolloin ihmisten älykkyysosamäärä oli hyvin alhainen.
Rasitusastman takia, jos ei ole hirvittävän paha ja kuolemaksi, saa tod.näk. B-paperit (rajoitettu palvelus. Esteellinen joissakin armeijan hommissa). Sivariin ei voida ketään lähettää. Sinne on aina haettava itse. En noista vapautuksista oikein tiedä. Vähän on ilkeän oloinen temppu valheellisesti hankkia vapautus. Sanoisin, että ajattele itseäsi, äläkä välitä sukulaisista. Jos sivari tuntuu oikealta ratkaisulta, valitse se.
vastata lääkärille, sekä kaikkiin papereihin missä kysytään oletko mielestäsi valmis/halukas armeijaan, kieltävästi. Tuskin ne väkisin sinne ketään vie, ellei typerästi itse toimi. Rohkeutta peliin, eikä pidä mennä lampaana massan mukana teuraaksi.
Mnäkin. Olin mutama vuosi sitten samassa tilanteessa, kutsunnat lähesty ja tuntui vastenmieliseltä, ihan niinkun pala nuoruutta olisi varastettu. Sukulaiset muakin painosti naiset varsinkin. Ätinikin sanoi että häpeäisi silmät päästään jos hänen poikansa ei olisi käynyt armeijaa. No ajattelin että atleeti kun oon ja urheilullinen että siinäpä pärjään kun muutkin ja olin oikeassa, tulipahan käytyä. Mutta ei se kaikille sovellu, kyllä siellä moni mies kypsyy ja hyytyy. Nyt sitten nykyinen tyttöystävä melkein ensirehveillä tenttasi oonko käyny armeijaa ja piti näyttää sotilaspassikin, ihmettelin sitä, paljon myöhemmin kerto ettei olisi voinut alkaa seurustelemaan miehen kanssa joka ei olisi käynyt armeijaa, vaikka ei sillä mitään kytköksiä mun tietääkseni armeijaan ole, (sukulaisia palveluksessa tai muuta) ihmettelin sitä, niin sanoi "Kusipäitä ja mämmikouria ne on kaikki sivarit" Eikai nyt kaikki sanoin. Sanoi tuntevansa pari, "ihme hörhöjä molemmat" ja että jollaintapaa kaikki.
eli oon nyt 17 ja armeija lähestyy en kuitenkaan haluaisi mennä EI SINNE MONIKAAN HALUA. myöhempää elämää/työllistymistä ajatellen on etu jos on käynyt intin. (joku voi nyt sitten kirjoittaa, että ei pitäisi vaikuttaa. MUTTA KYLLÄ SE VAIKUTTAA)
Se on ihan vit*n sama käykö intin vai ei se ei vaikuta työn saantiin eikä mihinkää muuhunkaan
esim.jos käyt autopuolen niin saat ajokortin kai ilmatteeks.kuljetus alaa silmällä pitäen varma työpaikka eikä kai astmakaan haittaa. ei sitä armeijaa pelätä tarvitse rohkeasti vain sekaan.itseäkin hirvitti alkupäivät mutta kannatti. saa uusia kavereita ym.eikä sitä alikessujen huutoa tarvitse henkilökohtaisesti ottaa ne saattaa huutaa vaikka ei olis aihettakaan :)sehän vain karaisee. kunhan vain katsoo ettei mitään typeryyksiä mene tekemään mutta äkkiä sielä oppii talontavoille.
Sivari olen ja töitä olen aina saanut. Riippuu vaan asenteestasi. Itse menin siviilipalvelukseen kun en halua toista ihmistä maarajojen tai poliitikkojen takia tappaa. Sota on vain epäonnistuneen ulkopolitiikan jatke... Se ei tappamiseen oikeuta. Eettisistä syistä kun siviilipalveluksen valitsin, tämän olen kysyttäessä kertonut, ei ole koskaan ollut ongelmia työllistyä.