Miksi..

kaikki asiat menee päin helvettiä? Ihastuin, hänkin ilmeisesti ihastui, kumpikaan ei uskaltanut toimia, tosin hänellä oli ilmeisesti myös esteitä siihen toimintaan, katosin ja sitten kun palasin hän oli kadonnut. Luulin pitkään, että myös hän palaisi kevään tullen, mutta sekään ei sitten olekaan varmaa, kun nyt kysyin sitä sellaiselta henkilöltä joka tietää. Yhteyttä ei tunnu saavan millään konstilla. En tiedä vaikka hän jo vihaisi minua, mutta jos joskus hänet jossain näen, että pääsen puhumaan, niin aion kertoa tunteistani, vaikka se sitten olisikin myöhäistä. Jotenkin tuntuu niinkuin päälläni olisi joku kirous, että minut on tuomittu olemaan yksin. Ketään muuta en voi edes ajatella, koska häntä rakastan.
111162
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 11

Vanhimmat

nyt menetä uskoasi! Joskus tulee vaan niitä huonoja hetkiä.

Äänestä
  • minä menetäkään, mutta on vaan niin s**tanan paha olo välillä, minkä tämä ikävä saa aikaan. Vielä kun toinen saattaa kuvitella etten halua muutakuin kirjoitella tänne, mutta kun hän tietäisi mitä kaikkea olen yrittänyt, kaikki on vaan mennyt pieleen, mutta ehkä vielä jossin vaiheessa .

    Äänestä

kirjoittanut :) hyppää ohi!!!!

Äänestä
  • ei sua kukaan kaipaa.

    Äänestä

  • suhun voi aina luottaa :)

    Äänestä

  • kiitos vinkistä kirjoitti:

    suhun voi aina luottaa :)

    täysin oikeassa, etkä ole ainut joka on näin sanonut! :)

    Äänestä

  • Asiat välillämme selviävät viimeistään kun näemme seuraavan kerran. Jos et sitten olekaan juuri hän joksi luulen, niin asia selviää sitten minulle. Olen kyllä miettinyt miten voisin nähdä sinut "muka sattumalta" ja saada asiaan selvyyden. Jos emme nää "sattumalta" niin viimeistään sitten kun "sen aika" on. Numeroni kyllä saa vaikka enirosta eikä täällä muita saman nimisiä ole. Vaikka harmiton tekstiviesti " .... tässä hei! Mitä kuuluu?" En vastaa tuntemattomiin numeroihin.

    Äänestä

  • hyppään kirjoitti:

    Asiat välillämme selviävät viimeistään kun näemme seuraavan kerran. Jos et sitten olekaan juuri hän joksi luulen, niin asia selviää sitten minulle. Olen kyllä miettinyt miten voisin nähdä sinut "muka sattumalta" ja saada asiaan selvyyden. Jos emme nää "sattumalta" niin viimeistään sitten kun "sen aika" on. Numeroni kyllä saa vaikka enirosta eikä täällä muita saman nimisiä ole. Vaikka harmiton tekstiviesti " .... tässä hei! Mitä kuuluu?" En vastaa tuntemattomiin numeroihin.

    siihen löydät, miten minut sattumalta näet! Se tässä nyt vaan on, että sä oot varma, mut mä taas en, vaikkakin sun käytökses kertoikin jotain? siltikin.....

    Äänestä

elä hyvä ihminenluovuta!

Äänestä
  • minä aiokaan luovuttaa, vaan uskon siihen, että me vielä kohdataan. En vaan ymmärrä miten voikin olla niin paljon vaikeuksia tällä tiellä, että päästäisiin edes kohtaamaan uudelleen. Vaikuttaa siltä, niinkuin se olisi joku testi, että kuinka vahvat ne tunteet on ja mitä ne kestää. Minulla ne tunteet ainakin on pysyneet ja jopa vahvistuneet, vaikka olen joutunut kestämään kaikenlaista esim. valehtelua ja kieroilua tähän asiaan liittyen (ei hänen toimestaan). Niin ja minä olen m ja hän on n. En tainut sitä aikaisemmin mainita, mutta jos oikea henkilö on lukenut niin on tunnistanut kyllä.

    Äänestä

laitan tähän, että hän ilmeisesti pystyisi jopa soittamaan minulle, jos haluaisi/uskaltaisi. Kyllä hän varmaan uskaltaisikin. Minun olisi vaan itse pitänyt ottaa yhteyttä silloin, kun hänellä ei vielä ollut salainen numero, mutta hyvähän se on tässä jälkeenpäin viisastella.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


pitkäikävä. kirjoitti:

kaikki asiat menee päin helvettiä? Ihastuin, hänkin ilmeisesti ihastui, kumpikaan ei uskaltanut toimia, tosin hänellä oli ilmeisesti myös esteitä siihen toimintaan, katosin ja sitten kun palasin hän oli kadonnut. Luulin pitkään, että myös hän palaisi kevään tullen, mutta sekään ei sitten olekaan varmaa, kun nyt kysyin sitä sellaiselta henkilöltä joka tietää. Yhteyttä ei tunnu saavan millään konstilla. En tiedä vaikka hän jo vihaisi minua, mutta jos joskus hänet jossain näen, että pääsen puhumaan, niin aion kertoa tunteistani, vaikka se sitten olisikin myöhäistä. Jotenkin tuntuu niinkuin päälläni olisi joku kirous, että minut on tuomittu olemaan yksin. Ketään muuta en voi edes ajatella, koska häntä rakastan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu