Tarvitsee vain mainita tuon kappaleen nimi, niin johan alkaa syntyä mielipiteitä. Ne jakaantuvat yleensä kahteen osaan:
1) Hyi helkkari, en voi sietää sitä! Ärsyttävä...
2) Se on mielestäni hauska. Ei paras kpl, mutta ihan mukava.
Itse pidän siitä kappaleesta. Rento... Vaan mitäpä mieltä te olette? Ihan vain mielenkiinnosta kysäisin.
Bicycle race
Hector Huovinen
15855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Vaan mitäpä mieltä te olette?" *** Loistobiisi, ehdottomasti. Kaiken lisäksi hulvattoman hauska ja samalla mahtipontisilla vivahteilla maustettu. Tour de France`ia odotellessaan :D
Todella hauska, jalat vipattamaan saava kiva kipale! :) Vaikka jotenkin siinä on sellaista... lastenlaulumaisuutta? No jaa, hauska joka tapauksessa.
Freddiellä oli hauska kautensa Jazzin levyttämisen aikoihin, lähes kaikki Freddien kappaleet Jazzilla ovat hulvattomia ja hauskasti sanoitettuja; Mustapha, Bicycle race, Let me entertain you ja Don't stop me now Vain Jealoysy oli vakavamielisempi, mutta senkin sanoitus vaikuttaa ylikornilta, eli periaatteessa senkin voi tulkita vitsiksi. Yhtä kaikki, kaikki nuo kappaleet ovat loistavan hyviä. Jazz onkin siinä mielessä omituinen levy, että sillä on tosi paljon loistavia biisejä (kun lasketaan mukaan vielä Fat bottomed girls, If you can't beat them etc.), mutta kokonaisuus ei ole osiensa summa, vaan levy on Queenin koko 70-luvun heikoin tekele. Kuitenkin siltä löytyy hyviä kappaleita lähes eniten. Ehkä kokonaisuutta romauttaa ainakin se, että Roger teki tuolle levylle kaksi kaikkein surkeinta biisiään. Jazzin aikaan bändillä kuitenkin lieni hauskaa muutenkin, oli orgiat New orleanssissa ja alastomia tyttöjä pyöräilemässä siellä sun täällä.
"Jazzin aikaan bändillä kuitenkin lieni hauskaa muutenkin, oli orgiat New orleanssissa ja alastomia tyttöjä pyöräilemässä siellä sun täällä." Tulihan "Jazz"-LP:n mukana tuo tyttö-julistekin kaupanpäälle eli fiilistä faneillekin :) Jenkkien kaksinaismoralismi oli muuten taas pinnalla tuon julisteenkin osalta sillä kun ostin jenkki-importin tuosta LP:stä niin siitäpä ei julistetta löytynytkään, vaan sen tilalla oli "tilauslappu" jolla olisi postikulujen hinnalla saanut julisteen kotiin :)
olisikohan koko biisi lähtenyt vitsinä jostain Freddien bi/homo ideasta? bi-cycle race, eli "bi kierrätys kisa" Hmm, olikohan koko kappaleella alun perin mitään tekemistä polkupyöräilyn kanssa? Freddie vain lauleskeli all i wanna is bi cycle bi cycle bi cycle race eli halusisi pelkkiä bi-seksi orgioita
"olisikohan koko biisi lähtenyt vitsinä jostain Freddien bi/homo ideasta?" Niin mistä tuotakin lopulta tietää vaikka noin olisikin sillä Freddiellähän oli tuohon aikaan (1977 alkaen) varsinkin jenkkilässä varsin "kiivas" party-kausi mihin kuului kokaiinin nuuskailu ja poikien pokaaminen... Muistaakseni missään kirjoissa tuosta ei ole mitään yhtymäkohtaa, mutta eipä niissä kovin syvällisesti ole biisien sanoituksia muutenkaan analysoitu mitä nyt "Bohemian Rhapsodyä" on yritetty esittää Freddien sisäisen seksuaalisen kamppailun päättymistä homouden suuntaan, tiedä häntä :)
"olisikohan koko biisi lähtenyt vitsinä jostain Freddien bi/homo ideasta? bi-cycle race, eli "bi kierrätys kisa" " *** Niin, samaa asiaa olen itsekin joskus pohtinut. Varsin nokkelaa kaksimielistä sanoitusta jokatapauksessa, joko tahallisisesti "piilotettua" tai sitten ihan vaan hauska sattuma...tosin itse kallistuisin kyllä vahvasti ensimmäisen vaihtoehdon kannalle. Samanlaista sanaleikkiähan esiintyy mm. Queen Paul Rodgersin tsipaleessa C-lebrity, jonka Roger on kynäillyt, joten kyllä sitä muutkin ovat harrastaneet.
Jostain muistan lukeneeni Freddien saaneen idean katsoessaan tv:stä Tour de Francea. Näin hän olisi jossakin haastattelussa kertonut. Totuutta ei tiedä enää kukaan, lehdet kirjoittivat mitä lystäsivät, ja vaikka ne olisivat kirjoittaneet sanatarkasti, mitä Freddie ja kumppanit sanoivat, myös he juttelivat toimittajille ihan mitä lystäsivät. Minulla on skitsofreninen suhtautuminen tähän kappaleeseen, välillä se on minusta ihan hauska, välillä en taas voi sietää sitä.
"Minulla on skitsofreninen suhtautuminen tähän kappaleeseen, välillä se on minusta ihan hauska, välillä en taas voi sietää sitä." *** Jonkun verran samoja fiiliksiä asian suhteen. Itse kyllä tykkään kappaleesta aika paljonkin, mutta kovinkaan montaa kertaa ei repeat`illa jaksaisi kuitenkaan kuunnella, toisin kuin monen muun tsipaleen kohdalla, joita voisin luukuttaa vaikkapa koko päivän. Yleisesti kyseisestä (Jazz) kiekosta puhuen, voisin kuvitella, että eniten viha-rakkaus ajatuksia herättää kuitenkin "Mustapha"....ainakin sen perusteella, mitä itse olen muilta Q-diggareilta kuullut.
Itse kuulun lähinnä ryhmään 1, mutta jonkinlainen viha-rakkaus-suhde minulla on tähän biisiin. Useimmiten skippaan biisin levyltä, mutta aina kun biisi tulee kuunneltua, se pysähdyttää. Biisissä on hienoja osioita ja jänniä vaihtoja, mutta jotenkin kokonaisuutena biisi menee sillisalaattiosastolle. Itse asiassa koko Jazz-levy on minulle sellainen albumi, jota tulee kuunneltua aika harvoin, mutta sitten tulee kausia jolloin levy käy todella ahkeraan soittimessa. Paljon hienoja biisejä, mutta jotenkin levy kokonaisuutena oikein toimi. Jazzissa lienee siis sama vika albumina kuin Bicycle Racessa biisinä. :)
"Itse asiassa koko Jazz-levy on minulle sellainen albumi, jota tulee kuunneltua aika harvoin, mutta sitten tulee kausia jolloin levy käy todella ahkeraan soittimessa. Paljon hienoja biisejä, mutta jotenkin levy kokonaisuutena oikein toimi." *** Minun kohdallani puolestaan Jazz kuuluu suosikkilevyjen joukkoon - yksi niistä monista. Kokonaisuus ei välttämättä ole osiensa summa. Ja vaikkei se sitä olekaan, niin ainakin se on todella tasaista (miinus Rogerin kaksi ei-niin-hyvää biisiä) siinä mielessä, ettei siitä löytynyt yhteen todellista megaluokan hittiä. Leyvltä löytyy kuitenkin tukuttain kivoja ja monipuolisia ns. pikkuhelmiä, joita on suuri nautinto kuunnella.
"Ei yhtään todellista megaluokan hittiä" - eikö Don't Stop Me Now ollut hitti? Minulle se oli suurin syy koko Jazz-levyn hankkimiseen. Sen jälkeen, kun Blackpool-sarjassa päähenkilö "lauloi" sen (sarjahan oli parodia vanhoista musiikkielokuvista, joissa ihmiset kesken kaiken puhkesivat lauluun, ja siinä käytettiin takavuosien kevyen musiikin helmiä alkuperäisäänityksinä), minulle tuli siitä suoranainen pakkomielle. Kuuluu ehdottomasti omaan top-10-listaani, mutta ehkä kaupallinen menestys ei sitten ollut kummoinen kuitenkaan?
"eikö Don't Stop Me Now ollut hitti? Minulle se oli suurin syy koko Jazz-levyn hankkimiseen. Kuuluu ehdottomasti omaan top-10-listaani, mutta ehkä kaupallinen menestys ei sitten ollut kummoinen kuitenkaan?" *** Itse en laskisi DSMN:ta ihan Queenin suurimpien kappaleiden joukkoon à la BoRhap, WWRY, Champions, joiden merkitys maailmanlaajuisesti on omaa luokkaansa. Toki kyseisen kappaleen voisi laskea menestyneeksi siinä mielessä, että se nousi Brittilistan TOP 10 joukkoon (9.), mutta ei ole noussut aivan samoihin sfääreihin edellä mainittujen tekeleiden kanssa. Juuri sitä hain väitteelläni takaa.
ihan suosikkeihini, mutta hauska ja omaperäinen biisi.
eli kaikki bi-seksuaalit yhtykää rallatus!!