Vetäsin kaameet överit

bud buddy  kirjoitti:

Reilu viikko sitten tuli poltettua hirveät överit (pesällinen minulle sopimatonta kukkaa älyämpäri ahdistunut/surkea olotila ennen polttamista = kamalin olo IKINÄ), jotka saivatkin minut nyt pitämään jokusen viikon tauon polttelusta. Mielelle tekee varmasti todella hyvää olla selvänä tavallista pidempään... Mutta niin, tuo viime viikolla sattunut överitila (?) järkytti minua aivan suunnattomasti, minusta ei ole koskaan tuntunut siltä. Älyämpäristä polttamisen jälkeen (en ole muuten tottunut älyttelyyn, se on aina ollut turhan raju vaihtoehto minulle) päihtymys alkoi nousta mukavasti, hitaasti. Hetken verran istuskeltiin sisällä ja sitten mentiin parvekkeelle tupakoimaan. Parvekkeella päihtymys jatkoi vain nousemistaan, alkoi tuntua yhä sekavammalta ja sekavammalta. Ympäristö alkoi vähitellen näyttämään todella erilaiselta, mp3-soittimesta kuuntelemani musiikkikin alkoi kuulostaa... toisenlaiselta. Alkoi tuntua pelottavan psykedeeliseltä, aivan kuin olisin katsellut itseäni jonkun muun silmin. Päässä ajatukset vilisivät valonnopeudella, kuulin mielessäni useamman äänen - yksi äänistäni oli pelokas, yksi taas komensi nauttimaan tästä epänormaalin vahvasta päihtymyksestä. En tiennyt ketä kuunnella, alkoi olla aika eksynyt olo. Mennessämme sisälle parvekkeelta suuntasin matkani kohti peiliä. Ja huh huh, se oman pelikuvani katselu pelästytti minut oikein kunnolla, tuntui kuin olisin nähnyt itseni ensimmäistä kertaa! En näyttänyt yhtään sellaiselta kuin olin tottunut itseni näkemään, näytin vieraalta! Hmm, sitä tunnetta on hyvin vaikea selittää, mutta se oli joka tapauksessa todella, todella kummallista. Niin kummallista että se alkoi pelottaa oikein kunnolla! Aika kului aivan hemmetin hitaasti (viisi minuuttia tuntui puolelta tunnilta), ja yritin jatkuvasti psyykata itselleni parempaa oloa - tuloksetta. Edes Simpsonit eivät auttaneet Eikä verensokerin nostaminen syömällä. Olin yksinkertaisesti kauhuissani. Sängyllä maatessa koko vartaloni nyki rajusti (paljon enemmän kuin mitä se on ikinä nykinyt). Mielessä pyöri sairaita ajatuksia koko illan ajan("Olenko seonnut?!" "Mitä jos joudunkin huomenna jonkinlaiseen mielisairaalaan tämän olotilan takia?"), pelotti että aamulla herätessäkin tuntuu vielä yhtä päihtyneeltä. En ole milloinkaan ennen toivonut yhtä kovasti päihtymyksen häviämistä... Koko yön ajan heräilin peloissani ja tunnustelin oloani; "tuntuuko nyt normaalilta?" Aamulla herätessäni tuntui hyvin pöhnäiseltä ja ahdistuneelta. Tämän hirvittävän tapahtuman jälkeen en ole uskaltanut polttaa kunnolla, pelottaa hieman että mitä jos vaikka mieleni ei kestäkään... tai jotain. Pari hassua kertaa olen piipusta yrittänyt polttaa naurettavan vähän, mutta jo se olematonkin polttomäärä käy tuntumaan oudolta, epätodelliselta -> alitajuisesti olen siis vieläkin aivan kauhuissani viime kerrasta enkä yksinkertaisesti pysty enää hamputtelulla rentoutumaan? Mutta siis, mitä ihmettä? Poltinko tosiaan överit? Vai sainko jonkinlaisen kummallisen paniikkikohtauksen? Olen tottunut siihen että överit poltettuani lojun vessanpöntön äärellä täysin liikkumattomana - överini eivät siis ole aiemmin olleet mitään vartalon nykimistä & aivan sairaita pelkotiloja mielenterveyden menettämisestä! Uskon kyllä että tauko varmasti auttaa tässä tilanteessa (erityisesti kun viimeisten parin kuukauden aikana on tullut poltettua ihan hirveästi), mutten tiedä koska olen ns. valmis polttamaan uudestaan. Olisi tosi ihana kuulla muiden samankaltaisia kokemuksia (jos niitä vain on!), ne kun tuntuvat tosiaan lohduttavan aika lailla.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä