Muutama vuosi sitten olin koiraani ulkoiluttamassa pimeässä metsässä talviaikaan.
Tunsin että joku/jokin oli läsnä, mutten nähnyt mitään ympärilläni.
Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä. Jähmetyin paikalleen enkä voinut/pystynyt liikkumaan.
Aivan kuin jokin olisi pitänyt ruumistani otteessaan. Ainut mitä pystyin tekemään oli näkeminen, mutta sekin oli vain rajallista. Silmien tasolta ylöspäin näin, mutta alaspäin en nähnyt mitään.
Sitten alkoi "valoshow". Erivärisiä valoja lähestyi mua, kolmesta eri suunnasta, vaihtaen välillä väriä. Valon kohdetta en nähnyt, mutta loisteen näin hyvin. Yhtäkkiä "vintti pimeni".
Seuraava muistikuvani oli, kun havahduin koirani haukkuvan vieressäni. Tunsin että aikaa oli kulunut siitä, kun menetin tajuntani, ehkä noin viisi minuuttia.
Mitään ns. ruumiillista muutosta en itsessäni ole havainnut tuon tapahtuman jälkeen. Enkä henkisestikkään kokenut tapahtumaa kovinkaan ahdistavaksi. Olenhan aina uskonut, että jotain meidän siviilisaation kaltaista on olemassa jossain muuallakin.
En ole uskaltanut kertoa tuosta tapahtumasta kenellekään, pelkona että mut leimataan hulluksi tai vastaavaksi. Tunnen olevani täysjärkinen ja ihan hyvässä asemassa työelämässäkin.
Jos joku vain voisi selittää, mitä tuona iltana tapahtui mulle, niin olisin kiitollinen loppuelämäni ajan kyseiselle henkilölle.
Voin vielä todeta tässä lopuksi että en vitsaile. Kaikki mitä tapahtui oli mielestäni 100% todellista.
Tunsin että joku/jokin oli läsnä, mutten nähnyt mitään ympärilläni.
Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä. Jähmetyin paikalleen enkä voinut/pystynyt liikkumaan.
Aivan kuin jokin olisi pitänyt ruumistani otteessaan. Ainut mitä pystyin tekemään oli näkeminen, mutta sekin oli vain rajallista. Silmien tasolta ylöspäin näin, mutta alaspäin en nähnyt mitään.
Sitten alkoi "valoshow". Erivärisiä valoja lähestyi mua, kolmesta eri suunnasta, vaihtaen välillä väriä. Valon kohdetta en nähnyt, mutta loisteen näin hyvin. Yhtäkkiä "vintti pimeni".
Seuraava muistikuvani oli, kun havahduin koirani haukkuvan vieressäni. Tunsin että aikaa oli kulunut siitä, kun menetin tajuntani, ehkä noin viisi minuuttia.
Mitään ns. ruumiillista muutosta en itsessäni ole havainnut tuon tapahtuman jälkeen. Enkä henkisestikkään kokenut tapahtumaa kovinkaan ahdistavaksi. Olenhan aina uskonut, että jotain meidän siviilisaation kaltaista on olemassa jossain muuallakin.
En ole uskaltanut kertoa tuosta tapahtumasta kenellekään, pelkona että mut leimataan hulluksi tai vastaavaksi. Tunnen olevani täysjärkinen ja ihan hyvässä asemassa työelämässäkin.
Jos joku vain voisi selittää, mitä tuona iltana tapahtui mulle, niin olisin kiitollinen loppuelämäni ajan kyseiselle henkilölle.
Voin vielä todeta tässä lopuksi että en vitsaile. Kaikki mitä tapahtui oli mielestäni 100% todellista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
siihen, että sinä sait pétit mal-tyyppisen epileptisen- tai jonkin muun aivoperäisen kohtauksen. Näitä sanotaan myös poissaolo-kohtauksiksi. Ei mitään yliluonnollista.
tuo sama äitillesi niin voi olla että ei osta sinulle alkon tavaraa enää
Minakin uskon maapallon ulkopuoliseen elamaan...enka ole ainoa.
Kylla periaatteessa "kaikki on mahdollista"...tietysti ihminen on helppo tyrmata ja leimata hulluksi, mutta niinhan niitakin, jotka aikanaan halusivat aloittaa kuumatkailun, leimattiin hulluiksi...siis yleensakin, ennenkuin asioihin totutaan, niin niita karsastetaan...