Olen varattu, mutta liittoni ei anna minulle sellaista välittämisen tunnetta mitä kaipaan. Olen tunteella elävä, ja olen olut jo kolme vuotta ihatunut toiseen mieheen ja hän on flirttaillut kanssani, ei muuta.
Onko aina väärin ihastua ja pettää vai odotanko maailman tappiin että mieheni huomioisi minua. Joskus tuntuu, että elämä ei ole elämisen arvoista, kun kukaan ei rakasta eikä voi näyttää tunteitaan kellekkään. Tukehdun.
kysyisin vain
vuosia ihastunut
7924
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yksinkertainen asia. Toiset ihmiset tajuavat paremmin, miten ottaa toinen osapuoli huomioon. Nämä ovat sellaisia asioita, joiden oppiminen alkaa jo sieltä lapsuudesta. Jos olet jopa kolme vuotta ollut ihastunut toiseen, niin se tarkoittaa, ettei kohdallasi ole mistään ohimenevästä tuntemuksesta enää kyse. Jos tuntuu, ettet saa suhteesta sitä, mitä siltä eniten kaipaat, niin esitä itsellesi seuraava kysymys: "haluanko minä, että olen kymmenen vuoden päästä mahdollisesti näissä samoissa aatoksissa?". Alkaisi olla mielestäni jo aika toimia, jos aiot muuttaa elämääsi parempaan. :)
katsoa kuin katua. Mutta kuitenkin ehdottaisin että selvittäisit asioita ensin miehesi kanssa. Itse olen kylläkin mies mutta suistin alkoholismiin kun tuli avovaimon kanssa ero. Melkeinpä samasta syystä. Näytin ehkä tunteeni omalla tapaani, joittenkin mielestä ehkä vähemmän tunteellisella, mutta ikinä ei vaadittu mitään. Kaikki näytti sujuvan hyvin ja avokki kehui seksiäkin, mutta lopulta myöhemmin hän petti. Ei kuulemma seksin takia, mutta sen takia etten osoittanu tarpeeksi rakastavani. miten olisin osannut osoittaa enemmän rakastavani jos kaikki tuntui lähes täydelliseltä muutenkin. Miehesikin saattaa rakastaa sinua omalla ainutlaatuisella tavalla jota et koskaan saa tältä ihastukselta.
Ehkä ajattelen liikaa muita, en tiedä. Mieheni on ns tunnekylmä. hänestä rakkaus yms asit ovat turhia, ollaan vaan ja eletään. Materialismi on hänelle tärkeää, tuntuu että pikkuhiljaa vain yhä tärkeämpää. en kuiskaan haluis pettää, enkä halua tätä uutta ihastustakaan "pilata" omalla sitoutumisellani. Eroa olen jo pohtinut vuosia, jotenkin en vain pysty siihen...
Panostakaa ihmiset niihin olemassaoleviin suhteisiinne, huomaatte että rakastua voi uudelleenkin siihen samaan ihmiseen. Se uusi intohimo yhdistettynä pitkän yhdessäolon tuloksesta syntyneeseen rakkauteen, sen parempaa elämää ei voi mistään muualta löytää.
Joskus se pitkä yhdessäolo on opettanut yksinkertaisesti vain sen, että pariskunta ei sovi yhteen. Ei ole mitään järkeä hajottaa toisiaan, jos ihmiset eivät lopulta sovikaan toisilleen. Useamman vuoden jälkeen kyllä jo tietää toisesta, onko hän todella sitä, mitä oli hakemassa tai siis mitä todellisuudessaan sisällä toivoi. Kyllähän ihmiset tekevät kaikissa, myös tässä asiassa vääriä valintoja. Ei ole mitenkään edes matemaattisesti mahdollista, että jokainen pariskunta sopisi toisilleen, eroja tulee väistämättä. Vanhanaikainen tapa ajatella, että pitää kituuttaa yhdessä kuolemaan asti, vaikka selkeästi kitka vain lisääntyy jatkuvasti.
Mutta tässä tilanteessa jättäminen ja uuden kanssa aloittaminen ei olisi. Kuitenkin jos sanot että 'et vain jotenkin pysty' jättämään nykyistäsi, kannattaa haudata ajatukset siitä uudestakin. Yksi pitää valita, kaikkea ei voi saada.
Minäkään en ehdoin tahdoin alkaisi pettämään, haluaiasin jotenkin vain tutustua tähän ihastukseeni, titää mitä hän ehkä tuntee minua kohtaa, ja voiko se johtaa mihinkään. Minä ja hän olemmme aikuisia ihmisiä. Olen romantikko, ja odotan ehkä aivan turhaan häneltä samoja tunteita kuin itsellä on. Nykyinen mieheni on thnyt selväksi että jos lähden, elämäni muuttuu helvetiksi. Ehkä siis jatkan elämätöntä elämäni kunnes lapset mutaman vuoden päästä ovat niin vahnoja, etten tarvitse tapella huoltamisista yms. Ehkä silloin uskallan lähteä, kun ei ole vastuussa muista. Mutta jaksanko ilman rakkautta vielä vuosia, ilman huomioimista, ilman hellyyttä? Millaine minusta tulee kun tunteet pitää aina peittää, ainoa joka on läsnä on viha, jonka mieheni näyttää, tai välinpitämättömyys. Ja kyllä, tiedän ettei pettäminen mitään mahdollisesti muuta, mutta entäpä jos muuttaa? eikö koskaan kukaan ole löytänyt elämänsä rakkautta jo kun on ollut sitoutunut? Ihastumistani ei voi noin vain pyyhkiä pois, ajattelen häntä koko ajan.