Työttömiä kannustetaan vastaanottamaan työtä viemällä viimeinenkin leipäpala , Liliusta kanustettiin mahtavilla optioilla ja bonuksilla tekemään työtään, kukaan ei tee valtiovallan mielestä enää mitään ilman kannustamista.
Millä kannustettaisiin päättäjiä lopettamaan työttömien kannustus??
Kannustamis-käsitteestä on tehty väitöskirjakin:
Liisa Björklundin väitöskirjassa "Kannustaminen ja moraali - Kannustamisen idea suomalaisessa yhteiskuntapolitiikassa 1990-luvulta alkaen.
Lopettakaa kannustus
ja muu huijaus
6541
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
'Suomessa näyttää empatiakyvyttömyys olevan hakusessa. Ehkä nämä besser wisserit, jotka kannustavuudesta puhuvat mahdottomassa tilanteessa, joutuvat joskus syömään omat lääkkeensä. Työtöntä on helppo käskeä hakeutumaan työhön, jos aidosti vapaita työpaikkoja on yhä vähenevässä määrin ja työttömiä alkanee olla jo lähes 500 000. kun virallisesta luvusta on putsattu kikkailut. Yhtälö on siis mahdoton. Tekemätöntä työtä tietysti voi olla, mutta kun palkanmaksajat puuttuvat. Työvoimaviranomaiset ovat ratkaisseet tämän sillä, että pakottavat työttömät palkattomiin töihin. Mahtaa viisikymppinen, pitkän työuran tehnyt ammattikoulutettu tuntea itsensä nöyryytetyksi, kun hänet pakotetaan tarjoamaan itseään työantajille, että kelpaisko? Edes ilmaiseksi? Työmarkkinat ovat siis täysin vääristyneet. Tuo ei ole työssäolevienkaan etu, mutta sitähän ei ajatella, ennen kuin seuraukset alkavat näkyä omalla kohdalla. Kukapa työnantaja haluaa maksaa työpanoksesta, jos saa ammattitaitoisen työntekijän joko täysin ilmaiseksi tai siten, että yhteiskunta maksaa suuren osan palkkakustannuksista. Pelkästään v. 2007 aloitti palkattoman työn 50 000 työtöntä, palkkatuella aloitti 30 000 työtöntä. Sen lisäksi tulevat edellisen vuoden puolella alkaneet työssäolot. Nyt nuo luvut näyttänevät jo ihan toisenlaiselta. On vain niin, että työttömät maksavat työttömyydellään siitä, että muilla menee lujaa. Siihen nähden korvaus työttömyydestä on mitätön. Jokainen työssäolija voisi pitää hetken mietiskelytauon ja miettiä sitä, että kuka joutuu olemaan työtön, kun itsellä on työtä. Itse maksan veroni ilolla niin kauan kuin ei työttömänä tarvitse olla. Muuten täysimääräistä työmarkkinatukea saava saa kuukausitasolla n. 550 e/kk, mistä hän maksaa veroa 20 %. Samansuuruista palkkaa saava maksaa veroa 5 %. Vaan niinhän se aina on ollut, kun yhteiskunnalla menee huonosti, niin maksumiehiksi/naisiksi pannaan työttömät ja muut köyhät. Päättäjien vain kannattaisi alkaa huolestua siitä, miten pitkälle ihimistä voidaan nöyryyttää ilman, että seuraukset alkavat olla rajuja? Rottakin hyökkää nurkkaan ahdettuna. Lainaan eräällä keskustelupalstalla ollutta kirjoitusta: Missään muualta maailmasta ei löydy samanlaista traditiota kuin Suomessa, että ihmisiä, jotka ovat joutuneet järjestelmän uhreiksi, vielä potkitaan päin näköä kolmannen osapuolen toimesta...
Minäkin olen naureskellut tuota kaanustus-termin totaalista ambivalenssia. Yritysjohtajille kannustus tarkoittaa mielettömiä lisäbonuksia palkan lisäksi, työttömiltä taas viedään pahimmillaan -40% perusturvasta kannustamisen nimissä. Miten käy näissä oloissa yhteiskuntarauhan ja välittääkö kukaan siitä? Kokemus epäoikeudenmukaisuudesta jää mieleen. Miksi työtön tekisi mitään tämän maan eteen mahdollisissa kriisioloissa kun hänet nähdään rikollista pahempana.
...loppuvuodesta julkaistun väitöskirjan mukaan lannistus on käytännössä lähinnä lannistamista ja pakottamista.
Helsinkiläinen Kirkko ja kaupunki -lehti käsittelee Liisa Björklundin väitöskirjaa Kannustaminen ja moraali. Seuraavassa otteita lehden jutusta: Kannustavuus syrjäytti oikeudenmukaisuuden Suomen hallituksen arvojärjestyksessä 1990-luvulla. Kannustamisesta tuli muotisana, vaikka harva tietää,mitä sillä oikeastaan tarkoitetaan. (Minun kommenttini: Virkamiehenä opin sen, että kun päättäjät alkavat puhua kannustamisesta, se tarkoittaa oikeasti sitä, että sosiaaliturvaa ja köyhien asemaa heikennetään.) Björklund esittää väitöskirjassaan, että oikeudenmukaisuuden periaatteet murenevat yhteiskunnassa, jossa taloudellinen etu saa jatkuvasti syrjäyttää ihmisten sosiaaliset oikeudet. Kannustamisesta on tullut monessa suhteessa paradoksaalinen esimerkki orwellilaisen uuskielen yleistymisestä. Puhutaan kannustamisesta, vaikka tosiasiassa kyse on enemmän lannistamisesta, pakottamisesta tai välinpitämättömyydestä. Vielä 1990-luvun alun hallitusohjelmissa kansalaisia kannustettiin tasa-arvoon. Vuosikymmennen puolivälissä ei enää kannustettu oikeudenmukaisuuteen vaan tuottavuuteen. Kun päämääristä jäi pois oikeudenmukaisuus, eriarvoisuus on lisääntynyt enemmän kuin missään toisessa OECD-maassa. Ketään ei voi kannustaa, ellei palkkiolla ole riittävää yhteyttä henkilön itsensä katsomaan hyvään. On helppo määkiä, että ensin on leivottava kakku, jotta sitä voi jakaa. Ydinongelma on kuitenkin, että yhteiskunnassa, jossa oikeudenmukaisuus ei ole tärkeä arvo, tätä kakkua ei osata jakaa. Yhteiskunta, joka ehkäisee syrjäytymistä ja huolehtii heikommistaan, voisi pitkällä aikavälillä osoittautua parhaiten tuottavaksi, mutta samalla oikeudenmukaiseksi ja uudistumiskykyiseksi yhteiskunnaksi.
Hienoja kirjoituksia täällä. Jatkakaa samaan malliin. Toivottavasti joku/jotkut heräävät muuttamaan asioita ennenkuin meillä on sisällissota tms. käsissämme. Rauhaa!
Toinen harhaanjohtava käsite oli 1990-luvulla hallitusohjelmaan kirjattu elinikäinen oppiminen. Tuolloin saattoi helposti ajatella, että työtönkin voisi opiskella työttömyysturvalla. Mutta mitä vielä. Työkkärissä ei tunnettu moista käsittettä. Päin vastoin, tuolloin työttömien opiskelujen kyttääminen vasta alkoikin ja oppilaitokset velvoitettiin lailla luovuttamaan opiskelijaluettelot.