Vaikeuksia odotettavissa

että tuntemuksia tulee. Itsestäni tiedän, että vielä täytyy pitää etäisyyttä terassikavereihin, vaikka erittäin hyvin olen sisäistänyt tämän alkoholittoman elämän. On täysin turhaa kiusata itseään ajatuksella, että voisi vielä ottaa yhden. Olen sen niin ajatellut, että kun kerran ei voi niin ei voi ja se tarkoittaa, että ei sitten enää sitä yhtäkään. En enää halua ottaa sitä riskiä, että kokeilisin sillä yhdellä "jos vaikka ei tällä kertaa lähtisikään lapasesta", kun aivan hyvin tiedän, että vähintäänkin seuraavalla kerralla se lähtee. Miksi kiusata itseään siis sillä yhdelläkään? Minulla on nyt hyvä elämä. Hyvä työ ja perhe. Paljon harrastuksia ja ystäviä, mutta terassit ovat saaneet jäädä. Paitsi joskus päivisin voin iltapäiväteellä piipahtaa, mutta en missään kaljakuppilan terassilla. Tsemppiä sinulle.

tuskalliselta tuntuu tilanteesi! Mutta onhan sinulla mahdollisuus hakeutua raittiuttasi tukevien ihmisten seuraan!!!!! Sieltä voit löytää sielunveljiä ja -sisaria. Sinulla on mahdollisuus saada uusi elämäntapa ja uusi ystäväpiiri. Päivä kerrallaan, jatketaan yhdessä.

No aina sitä voi pari ottaa terassilla, vaikka onkin raittiina. Siinähän sen sitten näkee kuinka käy!

Mutta kovin on tuttua tekstiä.Muistui tässä mieleen kun kirjoittelin täällä joskus vuosia sitten ja syyttelin polkupyörääni.Sillä oli vinkurin aikeet.Ei millään meinanut viedä kapakan ohi.Tänään ohittaa hyvin vaikka kaverit sinne poikkeaakin.Minä päätän menenkö,otanko ja mitä otan.Sosiaalinen kanssakäyminen ei ole sitä että tekee samoin kuin muut.Jos kaverit jotka eivät hyväksy minua sellaisena kun olen eivät ole kavereita.Kaikki vaikeudet voi voittaa jos niihin voi itse vaikuttaa.Sitten kun tunnet olevasi tarpeeksi vahva voit kokella vaikka sitä kivennäisvettä.Aurinkoisia päiviä sinulle.

En usko raittiin alkoholistin haikailevan terasseille. Kyllä terassien päällimmäinen tarkoitus ja seuran tasokin pitäisi olla alkoholistin tiedossa. Sosiaalinen puoli terassilla on vain oluen tai siiderin lipittämistä, sekä kännisten sönkkäämistä. Eli kyllä pelkään sinun nyt haikailevan terassilta jotain muuta kuin sosiaalista puolta. Jos alkohoistia vielä juotattaa, täytyy sitten vaan mennä terassille "haistelemaan ilmapiiriä". Ei kukaan pitkää aikaa pysy väkisin alkoholista erossa.

ystävät ovat ? jos niitä ei ole ensinkään niin mitäpä jos hakeutuist vaikka harrastusten kautta tuntemaan heitä ? sulla on toi raittius edelleen sinnittelyn varassa. sulle on kyllä kerrottu vaihtoehdosta, jolla pääsisit asiassa eteenpäin. tässä omassa henkilökohtaisessa ongelmassasi, joka on hyvin monella. mutta jos et vieläkään mielestäsi ole alkoholisti niin sitte odotellaan. juomaton kaljasi on ensin juotava, ehkä sitten muutos on mahdollinen. sinusta kaikki on kiinni. se pari kaljaa saa aikaan ihan samat tilanteet kuin aiemminkin. siihen riittää kun olet mielessäsi myöntynyt ottamaan alkoholia vaikka siihen alkuun olisi vielä pitkäkin aika. se ei muuksi muutu vaikka kuinka saisit toisilta juopoilta tukea kohtuukäyttöön. he kun ovat samassa tilanteessa kuin sinäkin, kärvistellen odottavat jotain pientäkin syytä tai kannustusta päästä kaljalle. päätös siitä on jo tehty mutta kärvistellen saattaa kulua aikaa itse juomiseen. siitä se lähteekin kulkemaan joko heti tai kohta, kuten ennenkin. siitä ei kai ole epäselvyyttä, pienintäkään ? vai onko ? alkoholistin itsekusetuksella on kyllä kova voima. ja juoppohan uskoo juuri mitä haluaa.

jokainen päättää itse mitä tekee. yksinkertaista; joko juot tai sitten et. vedä viinaa ja kanna vastuu elämästäsi, ole vetämättä ja kanna vastuu elämästäsi.

oloasi, jos alkaisit enempi elää yksi raitis päivä kerrallaan. et anna ajatusten karata etukäteen ens perjantain terassijuomiin ja siihen nousukänniin tai pitemmälle, vaan kylmän määrätietoisesti ajattelet hoitaa asian himaan, päivä kerrallaan juomatta. ajatusmalleja tuohon löytyy ainakin jostain oppaasti tukemaan tuota vaihetta. ja huomenna sama juttu. muistan kun itse tappelin yhtä selvää päivää täyteen, hetki kerrallaan. silloin luin oppaasta, että jos olisin sokea, ja jos olisin tämän yhden päivän juomatta niin saisin menettämäni näköni takaisin. kuvittelin asiaa kunnolla ja raitis päivä siitä tuli. se oli kejun alkupäiviä. nythän ketjua on vaikka muille antaa jos vois. mutta aloitettava se ketjun teko on juopolla joskus, jos meinaa elää. toivottavasti oli apua.

Kävin tuossa yksi päivä pyöräilemässä ja ajoin terassin ohi. Siellä oli iltapäivällä jo kova porina menossa ja tuli häivähdys jostain nuoruudestani, jolloin kävin todellakin terasseilla kesäisin. Hulvahti heti sellainen kiva fiilis, mutta hulvautin mieleeni kovin äkkiä myös sen tunteen, kun seuraavana aamuna naama palaneena ja sydän pamppaillen soitin häveten töihin, että nyt iski flunssa jne. Rahat oli tietty menneet ja lisää ei päässyt hankkimaan. SeKIN tunne palautti mieleeni miksi elämäni on tänään niin paljon rikkaampaa (henkisesti) kun en juo. Ei häpeää, ei pahaa mieltä ja levottomuutta. Nukun hyvin. Enzian, mietipä oikeasti, onko se todellakin se sosiaalinen elämä, joka sinua vetää terassille vai se että pääsee juomaan, on niinkuin "syy" juoda. Tottahan se on, ettei vissy siellä maistu ja kahvillakin käyminen kestää vain puolisen tuntia. Kokeilin viime kesänä (ensimmäinen raitis sellainen) pari kertaa holittomien juomien parissa ja kyllä ne jutut juojilla olivat sitä samaa jaaritusta, jota ei kyllä selvinpäin olisi jaksanutkaan pitempään kuunnella.

vastauksista. Viikonloppu meni ihan raittiisti, aurinkoa ottaen, vähän shoppaillen ja urheillen (sosiaalisesti ;-). Ystäväni eivät ole raittiita mutta eivät juoppojakaan eli osaavat käyttää alkoholia hyvin kohtuudella. Eivät myöskään tyrkytä alkoholia vaan kyllä se ihan itsestäni on kiinni, otanko vai enkö. Ja ihan totta, kyllähän sinne terasseille tosiasiassa se kalja vetää. Voihan noita sosiaalisia kontakteja hoitaa muuallakin, kuten nyt viikonloppuna taas totesin. Päivä kerrallaan tuntuu olevan aika hyvä ohjenuora tässä hommassa. Lauantaina kävelin kaupungilla terassien ohi. Ihmiset siellä istui ja joivat mitä joivat. Jotenkin sellainen kateuden poikanen iski mieleen, että "miksi nuo pystyy siihen mihin minä en". Mutta sitten vaan ajattelin, että ainakaan tänään en ota ja tein muita suunnitelmia vapaapäivien varalle. Sen jälkeen hävisi viinapirun kiusauskin. Ja päivä kerrallaan aion jatkaakin.