Varokaa huoltajuus asioissa lastensuojelua, ainakin jos luulette että he kuuntelevat. Hyvätkin vanhemmat huomaavat pian olevansa paholaisia. Siellä ei saa itkeä, olet silloin tasapainoton, vaikka kuinka yrität selittää omaa hätääsi lapsen asioissa. Asioissa pitää olla samaa mieltä, jos haluat edes pientä myötätuntoa. Se vanhempi on parempi, joka osaa myötäillä paremmin, vaikka muut asiantuntijat (psykologit, terapeutit) näkisivät asian toisin. Lastensuojelu on instanssi jota vastaan ei voi taistella, heidän sanansa on laki ja huomaat olevasi pulassa, jos heitä kyseenalaistat. Vanhempi, jos haluat voittaa huoltajuusasioissa, muista hymyillä lastensuojelussa, älä kerro mistään ongelmista lapsen asioissa, älä hermostu ja varsinkin älä itke, koska silloin et ole enää sopiva vanhempi, vaikka kuvittelet, että on inhimillistä osoittaa oma vajaavuutensa.
Lastensuojelua
Huoltajuus kadoksissa
291069
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Sama pätee yhtälailla perheasiaintoistossa asiointiin. Sossulan kieli ja käytöstavat pitää hallita, että pärjää. Missään tapauksessa siellä eivät päde muualla pätevät ihmisen määritelmät. Ja vaikka osaisit sossulakielen ei menestys ole kuitenkaan taattu. Jos sossuna on vaihdevuosia lähestyvä tantta ja charmantti isä osaa auervaara elkeet on äidin turha yrittää mitään. Ainakin tiedossa on pitkä taistelu.
Ei tarvia olla edes auervaara, riittää kun olet samaa mieltä kaikesta, esität väärinymmärrettyä katuvaa ressukka isiä ja muistat joka asiassa sanoa, niin tuo taitaisi olla hyvä ajatus. Toinen saa vieressä istua suu auki ja ihmetellä että anteeksi kuinka, unohtuiko mitä toinen on tehnyt.
olen ollut todistamaas, miten mies kääntä sossutanttojen pään. Nämä sossut kävivät meillä ja valittivat lasten huoneiden kalustuksesta ym.Isän yksiö oli niiiiiiin kodikas ja suhde niiiin hyvä, vaikka lapset olivat koko vierailun ajan puistossa. Isä jopa sai säälipisteitä kun joutui hakemaan lapset julkisilla kulkuneuvoilla, vaikka omisti auton. Onneksi lausunto ei mennyt läpi oikeudessa, mutta kyllä se aiheutti paljon ahdistusta ja pidensi selvittelyä noin vuodella.
Taas tällainen onneton, jonka totuus ei olekaan lasten etu. Katsos aina ei voi voittaa, eikä varsinkaan silloin, kun lapsen etu on jotain muuta kuin sinun katkera arki. Onneksi lastensuojelu edelleen näkee lasten tarpeet eikä vanhempien tarpeilla ole suurtakaan merkitystä. Oikeus on siis voittanut.
Aika kovaa tekstiä, ihmettelen kuitenkin ap kirjoittajan lailla, miksi lastensuojelulla olisi paras asiantuntijuus. Miten tarkkaan ja ajallisesti he kykenevät oikeasti paneutumaan lasten arkeen. Minusta enemmän pitäisi kuunnella heitä, jotka oikeasti elävät lapsen arjessa, esim. opettajat, hoitopaikat, ehkä nuo terapeutit, psykologit. Tuntuu aika hurjalta jos ei osaa oikein olla lastenvalvojien luona ja antaa silloin tasapainoista kuvaa, voi menettää "pelin". Monenkohan hätäisen vanhemman hätähuuto on kadonnut parempiin suihin?
AINA noiden selvitysten ja muiden "diagnoosien" takana on jotenkin sossu ja kun sossu koostuu lähestulkoon 90% naisista niin mistään lapsen edusta on aivan turha edes höpöttää... Vaikka isä ja äiti ovat muka "tasavertaisia" vanhemmuuden suhteen niin miksi ihmeessä se äiti saa lähestulkoon aina lähihuoltajuuden???!!! Lähestulkoon aina se lapsen isä on parempituloinen mutta ihmeellisesti silti se isä ei ole muka niin hyvä vanhempi lapselle kuin se köyhempi äiti!!! Onko mitään merkitystä sillä että kun äidille annetaan lähihuoltajuus niin isältä (parempituloiselta) on helpompi nyhtää rahaa elatusmaksuihin kuin jos tilanne olisi toisinpäin ja pienituloinen äiti ei pystyisi maksamaan elareita je ne vierähtäisivätkin sosiaalihuollon kontolle??? Rahapolitiikka ja sossutantta-armeijan luoma äitimyytti polkevat lapsen oikeuden edelle niin että heilahtaa... Se vaan on kylmä FAKTA!!! (nyt jäädään jälleen kerran odottelemaan yh-äippäRESSUKOIDEN seliseliSELITYKSIÄ joita on aina niin mukava lukea kun puhuvat itsensä pussiin kerta toisensa jälkeen... heh heh heeeeee...)
kysyt miksi lähihuoltajuus annetaan yleensä äidille. Ketjussa jossa mietitään kuka tunnustaisi lapsen kinaat ihan päinvastaista. Isän pitäisi olla vapaa kaikista valvotteista eikä oikean isän välinpitämättömyys ole yhtään ihme. Ehkäpä juuri siksi lähihuoltajuus menee yleensä äidille, koska isät yleensä eivät ole kiinnostuneita isyydestään ja vielä harvemmin ovat kiinnostuneita lastenhoidosta ja lähihuoltajuuden tuomista velvotteista. Todellisuudessa lähihuoltajuuden lankeaminen äidille ei ole vaihtoehto vaan ainoa mahdollisuus, koska isä vähät välittää "exänsä pennuista" kuten toisinaan kuulee näiden isukkien lapsiaan kutsuvan kun ero tulee.
parempituloinen,raha,nyhtää,elatusmaksut,rahapolitiikka
olla poimimatta AITOetäisän kirjoituksesta vanhempien "tasavertaisuuden" lapsen edun ja lapsen oikeuden. irroitit vaan ne sanat tekstistä joilla luulet haukkuvas etäisää mut se on tod. teidän yh-äippäressukoiden tapa. huomaa muutenb et ei AITOetäisä oo ainoo joka kutsuu teitä yh-äippäressukoiksi ;) kyl me muutki ollaan hoksattu mitä te monet yhäidit ootte.
nyt käynyt niin, että AITO etäisä on ruvennut merkitsemään teille ulosheitetyille eksyneille exillejohtotähteä. Olette alkaneet näkemään asioita hänen silminsä ja toistatte varovasti hänen räävittömiä ajatuksiaan. Tosi ankeeta. Eikö nyt jo voisi alkaa ajatella omilla aivoilla?
Lapsen oikeus on henkisesti terve lähivanhempi. Aikuisten tasavertaisuus on hyvin harvoin lapsen etu. En kuulu mainostamaasi yh-äippäressukka-ryhmään, olen niitä parempia yh-äitejä, jotka ajattelevat lapsen parasta aina ensimmäisenä eikä vain omaa napaansa. AITO_etäisä sanoo yh-äippäressukoiden puhuvan aina rahasta, mutten ole vielä nähnyt yhtäkään hänen kirjoitustaan, jossa hän ei kirjoittaisi rahasta.
Henkisesti terve vanhempi on parempi? Miten määritellään henkisesti terveempi vanhempi. Itselläni palaa hihat aina lastenvalvojien luona, kun tuntuu siltä että kaikki mitä sanot kääntyy päälaelleen, vaikka ihan muuta tarkoittaa. Lastensuojelunkin mielestä olen huono lähivanhempi, vaikka normaaleissa tilanteissa en niin käyttäydy, siellä vaan pinna palaa. Huoltajuusoikeuden käynti menossa, eikä paljon naurata, kun en osaa siellä olla sellainen kuin he haluavat. Valitettavasti heidän sanansa painaa paljon ja meidän normaaliarki, jota he eivät ole näkemässä on täysin merkityksetöntä, koska en siellä osaa pitää pinnaani, varsinkin kun ex-miehestä tulee puhe. Tekeekö se minusta henkisesti sairaan?
kukahan se onkaan täällä se, joka AINA puhuu RAHASTA ja samalla ITSENSÄ pussiin kerta toisensa jälkeen hmmmmmm...
selityksiä itsesi ulkopuolelta vaikka miten paljon ja ihmetellä kuka on syyllinen, mutta oletettavasti syy on yksinkertaisesti se, ettei sinusta ollut lähihuoltajaksi ja päätös tehtiin ihan ja vain sen perusteella. ja totta kai sinulle vastataan. SInulla leikitään kuin kissa nakilla kunnes päivän hupiannos on nautittu.
niissä palavereissa tai olet mennyttä. Millään arkielämän totuudella ei ole merkitystä, jos hiillyt viranomaisten kanssa, koska nyt on tosi kyseessä ja jos et silloinkaan ymmärrä hillitä itseäsi, et kykene siihen muulloinkaan. Itse olen varsin herkkähipiäinen ja helposti tulistuva, mutta ymmärsin kyllä, että heidän kanssaan on nieltävä sanansa, itkunsa, katkeruutensa ja raivonsa ja oltava tyyyyyyni. Vieläkin kismittää, että sossutantat ihastuivat exäni ulkokuoreen ja paapoivat rauhallista esittävää miestä, pitivät hänen puoliaan ja hetken jopa ykkösvaihtoehtona lähiksi kunnes oma viileyteni yhteispalaveritilanteissa laukaisi hänen todellisen minänsä. -kokenut-
Voi kuule... Olen puhunut täällä monta monta kertaa itse lapsen parhaaseen ja lapsen elämään liittyvistä asioista mutta FAKTA on se että AINA poikkeuksetta "eräät" kääntävät puheen ennemmin tai myöhemmin (yleensä ennemmin) siihen rahaan!!! Selaappas näitä keskusteluja ja lue EI valikoivasti niin huomaat että ylivoimaisesti suurin osa kirjoituksista koskee NIMENOMAAN rahaa!!! Täällä ei kertakaikkiaan voi puhua esim. lapsen elämän näkökulmasta asioista tai isä/lapsi tai äiti/lapsi -suhteista etteikö lähes heti "eräät" käännä puheita rahaan ja sen ruikuttamiseen ja sitä myötä etän syyttelyyn... Se on FAKTA ja sen voi jokainen lukea ITSE täältä...
Mikäli isä jaksaa taistella oikeuksistaan ja lasten oikeuksista, hän todella saa taistella luutuneita asenteita vastaan. Vallalla olevan käsityksen mukaan isät eivät välitä lapsistaan ja heidän arjestaan, nämä tapaukset ovatkin saaneet enemmän julkisuutta ja muovanneet yleistä mielipidettä. On tavaton määrä isiä, jotka haluaisivat elää lastensa kanssa myös päivittäistä arkea, mutta joille se on heistä riippumattomista syistä, useimmiten lasten äidin ja viranomaisasenteiden konservatiivisuuden toimesta mahdotonta.
....asialla on toinenkin puoli. Eli juuri tämän asian vuoksi, että isiä on enemmän alettu puolustaa ja kuunnella(mikä siis äärimmäisen hyvä asia mielestäni!!), voidaan mennä siihen toiseenkin ääripäähän. Eli kuten eräässä tapauksessa; äiti ja isä sopivat yhdessä että lapset asuvat tietyn ajan isällään (tätä ennen lapset asuneet eron jälkeen äidillä), ja palaavat takaisin äidin luo tämän ajanjakson jälkeen, isä muuttaakin mielensä ja äiti jää yksin taistelemaan asiasta, koska sossuntädit pitävät isän puolta. Heidän mukaansa lapset ovat jo juurtuneet isälleen. Paperit oli kirjoitettu tästä muutoksesta lastenvalvojan vahvistamana, mutta koska kyseisissä papereissa ei ollut tarkkaa päivämäärää milloin lapset palaavat äidilleen (vanhemmat(lue=isä) katsoivat papereita kirjoittaessaan parhaaksi jättää päivämäärän pois, ja pystyvänsä sopimaan asiasta kun aika koittaa), isän oli helppo sanoa että mitään ei ole sovittukaan alunperin. Äidissä ei mitään "vikaa", muuta kun että hän luotti lasten isän pitävän sanansa, ei osaa näytellä, ei jauha paskaa ex kumppanistaan ja uskaltaa tuoda tunteensa ilmi. Sillä, kuinka kauan lapset ovat äitinsä kanssa asuneet tätä ennen, ei ole mitään merkitystä tässä vaiheessa. Tulos on se että sossu puoltaa isää, ja oikeuteen ei edes kannata lähteä, koska äidillä ei oikeudenpalvelijan mukaan ole mitään mahdollisuuksia sossujen puoltaessa lasten jäämistä isän luo. Lapsen mielipiteellä ei ole mitään merkitystä, ei vielä koska eivät ole "siinä oikeassa iässä ihan vielä". Mielestäni kuitenkin LAPSET saavat tavata vanhempiaan, eikä VANHEMMAT lapsiaan. Eli usein unohtuu juuri se mitä se pieni poloinen lapsi tuntee. Toki pitää muistaa että aikuiset tekevät päätökset lasten parasta ajatellen, mutta mitä jos se ei olekaan niin? Kotikäynnit menevät 6-0 isän hyväksi, sossutädit kahvittelevat isän luona "rennosti rupatellen" n. 10 tunnin ajan, ja tekevät äidistä ja äidin suhteesta lapsiin omat johtopäätöksensä 1,5 tunnin perusteella. Tiedän että tämä nostattaa varmasti tunteita siellä sun täällä, ja saatetaan sanoa, että "noh noinhan isiä kohdellaan melkein aina". Tämä onkin totta, mutta senpä takia juuri molemmat vanhemmat (jos siis ovat ihan ns normivanhempia) pitäisi kohdella tasapuolisesti. Tässäkin tapauksessa, jos asiat olisivat olleet toisinkin päin, ja isä olisi se joka olisi "petetty" näin, mielestäni se oli ihan yhtä väärin. On erittäin sydäntäsärkevää seurata sivusta tätä "tragediaa" ja sitä kuinka lapset viikko viikolta alkavat ymmärtää enemmän ja enemmän mitä on tapahtunut ja takaisin lähtö lähivanhemman luo viikonlopun jälkeen alkaa olemaan vaikeampaa koko ajan. Tiedän myös toisen tapauksen, jossa lähivanhempana äiti- täysin alkoholisoitunut ja pahasti huumeisiin koukussa ja jota sosiaaliviranomaiset kuitenkin puolustivat henkeen ja vereen, kun isä yritti saada lapsensa asumaan luonaan. Eli onko nyt näin, että se kumpi on se lähivanhempi, on se valta, ei väliä mitä on tapahtunut vai onko tapahtunut mitään?
Ainahan asioissa on se kuuluisa, mutta... Nykyjärjestelmä tulisinkin kaataa ja perustaa instassi, joka pystyisi huomaamaan, jos toinen vanhemmista esim. kiusaa toista, mikä on nykyisin ihan tavallista, eikä se ole edes sukupuolisidonnaista. Nyt joudutaan levittämään käsiä ja toteamaan, että näitä asioita on, niin vaikea saada selville. Sattumanvaraiset ja tunteenomaiset asiat vaikuttavat päätöksiin. Tasa-arvoiseen vanhemmuuteen aika ei ole vielä aikoihin kypsä. Sen vanhemman, jonka luona lapsi on kirjoilla yksinmääräämisoikeus tulee pätemään vielä pitkään ja muualla asuva vanhempi tulee olemaan eri arvoinen perustuslain yhdenvertais lainkin edessä. Tämäkään ei ole sukupuolisidonnaista. Jos jokin myytti olisi pakko kiireesti murtaa, se olisi, myytti kaiken kestävästä ja kaikkeen sopeutuvasta lapsesta. Miksi vanhemman oikeus on, niin voimakas, että tulisi hyväksyä malli, jossa lapselta odotetaan sopeutuvuutta.
Lähivanhempaa on helppo syyttää kaikesta, mutta kun aletaan puhumaan esim henkisestä vakivallasta sitä on aika mahdoton todistaa. Jos se ei kohdistu lapseen vaan vanhempaan, sillä ei ole merkitystä. Väkivallan muodot ovat moninaiset ja lastensuojelulla ei ole kykyä nähdä mitä toisen alistaminen voi pahimillaan tehdä. He levittelevät käsiä ja ihmettelevät, mitksi toinen on niin yhteistyökyvytön. Lapsen etu on ensisijainen, mutta se hinta minkä siitä joskus vanhempi joutuu maksamaan, ei välttämättä ole lapsen edun mukaista, koska lapsi haluaa suojella heikompaa ja se ei ole lapsen tehtävä. Mutta miten voit turvata ettei lapsi sitä näe, kun yhdessä eletään.
Tuo sinun kertomuksesi saa aikaan kysymyksiä: Miksi äiti halusi että lapset saavat asua isänsä luona jonkun tietyn ajan? (oliko "aikaraja" äidin mielestä se että hän saa hankittua itselleen ammatin, työpaikan, viettää huoletonta sinkkuelämää vaiko hankittua isänkorvikkeen???) "Paperit oli kirjoitettu tästä muutoksesta lastenvalvojan vahvistamana, mutta koska kyseisissä papereissa ei ollut tarkkaa päivämäärää milloin lapset palaavat äidilleen (vanhemmat(lue=isä) katsoivat papereita kirjoittaessaan parhaaksi jättää päivämäärän pois" Jos äidillä olisi ollut taka-ajatuksena esim. koulunkäynti niin eikös koulunkäynnillä ole selkeä aika milloin se loppuu ja silloin äiti olisi vaatinut sen päivämäärän siihen??? Olen 99,9% että et todellakaan ole kertonut (tai et tiedä) TODELLISTA tilannetta sillä kun kirjoittamasi perusteella lapset ovat ns. "oikeuskelvottomia" (=alle 12v) ja jopa sossu antaa heidän jäädä isälleen asumaan niin silloin lasten äidillä on elämässä joku/jotkin asiat pahasti pielessä!!! (siis oikeasti FAKTA: PAHASTI pielessä sillä muutoinhan sossutantat ei anna lähihuoltajuutta isälle missään nimessä!!!) Sinun mielestäsikö se on niin sydäntäsärkevää kun lapset eivät pääsekkään äitinsä luo asumaan??? Jos tilanne olisikin toisinpäin että isä olisikin se etä ja lapsilla olisi viikko viikolta vaikeampaa lähteä sen lähivanhemman (siis äidin luo) niin sehän ei tietenkään ole sydäntäsärkevää vaan yhtenä selityksenä muiden joukossa täällä olisi jotain paskanjauhantaa että: lapsella pitää olla yksi koti, äiti on tottakai parempi lähi, isä on manipuloinut lapsia jos noin käy, jne. jne.... Muuten jos tilanne olisikin ollut se että sinun tuntemassasi "eräässä" tapauksessa se äiti olisikin ollut se jonka luona lapset asuvat tietyn ajan ja sitten muuttavat takaisin isän luo niin et 110% varmasti olisi kirjoittanut halaistua sanaa tänne kun lapset eivät olisikaan päässeet takaisin isän luo!!!
Aikamme syviä ongelmia on vanhempien kykenemättömyys oman tunne-elämänsä hyväksymiseen, ymmärtämiseen ja erittelyyn. Vanhempi, joka on vastuussa lapsestaan, hänen on suorastaan kriminaalista takertua lapseensa. Tietämättömyyden pohjalta on tavattoman vaikeaa suojella lasta. Lapsi joutuu näkemään katkeruutta ja kaunaa ja tietysti paljon väärinkäsityksiä. Lapsen yritykset päästä aitoon kosketukseen vanhempiinsa tuntevina ja ajattelevina ihmisinä on tuhoisaa, vanhempien takertuessa itsesuojeluun. Tarvittaisiin kiireesti instassi, joka koostuisi riittävän suuresta joukosta vahvoja ammattilaisia, kuten perhetyöntekijöistä, psykiatreista ja psykologeista.
...kun et kuitenkaan asiasta tiedä yhtään mitään, kuten itse sanoitkin. Enkä ala täällä sen enempiä asiasta avautumaankaan :) Aika rankkaa tekstiä vedät kuitenkin ja kyllä, tiedän todellakin itse tästä asiasta, sattuneesta syystä. Yksi asia mihin olen myös törmännyt aika usein, on juuri tämä, mitä itsekin sanoit, eli että jos äiti päättää tehdä tiettyjä ratkaisuja elämässään (kuten tässäkin asiassa) ja ne eivät sovikaan siihen muottiin millainen äidin "tulee" olla, hänessä on välittömästi jotain pahasti vikana, ja mm puhutaan(tai ainakin ajatellaan) että äiti hylkäsi/jätti lapsensa, kuten sinäkin kirjoituksessasi toit ilmi, miksi? Toiseksi, onko se sitten väärin, että vanhemmat ensisijaisesti yrittävät yhdessä ratkaisua asioihin? Olisiko äidin mielestäsi, ihan yleisestiottaen, pitänyt toimia toisella lailla, vaikkapa olla kysymättä kokonaan lasten toiselta vanhemmalta, huolehtisiko hän heidän yhteisistä lapsista tämän ajan? Eikö yhteishuoltajuus tarkoitakaan sitä, että molemmat vanhemmat huolehtivat yhdessä lapsistaan? ;) Lisäksi tuohon mitä kysyit, miksei päivämäärää vaadittu paperille, vastaus kuuluu, että sosiaalitoimi ei tee määräaikaisia sopimuksia, vaan toistaiseksi voimassa olevia. Kolmanneksi, miten voit sanoa olevasi varma, tuntematta minua, että olisin varmasti ollut kirjoittamatta tästä asiasta, jos tilanne olisi toisinpäin? Mielestäni yleistät ja paljon. Katkeruus on valitettavasti se ensi vaikutelma joka paistaa läpi kirjoituksessasi, ehkä syystäkin, en tiedä, koska en tiedä mitä itsellesi on tapahtunut.
Tälläkin palstalla kirjoittaa aikaajoin äidit, jotka ovat vuosien, jopa kymmenien vuosien ajan olleet psykopaatti-exiensä kiusaamisen kohteina. Heitä selityksesi ja erinomaisuutesi tunne-elämän asiantuntijana varmasti helpottaa ihan helvetisti. Narsistia ei tunnista edes suunnittelemasi viranomais-ryhmäke. Narsisti kasvattaa tunneskaalan ääripään ihmisiä, joko alistujia eli ns. kilttejä lapsia tai itsensä kaltaisia petoja. Kuka on syyllinen silloin, kun lähi haluaa pitää lapset erossa sairaasta vanhemmasta?
Narsisti- pinttynyttä pettämisen taidetta. Kuka tahansa voi ruotia narsistin tunnistamisen vaikeutta, mutta todellisen narsistin tunnistaa, jo aivan ensinmäisen tapaamisen aikana, lähes huomaamattomista hienovaraisista esiintymisoireista. Narsistin uhrit turhautuvat omaan avuttomuuteensa ja vihaavat itseään, koska he eivät pystyneet näkemään narsistin läpi aikaisemmin. Kyllä heille olisi valtava lisäarvo, jos hyväksyisivät, ymmärtäisivät ja erittelisivät tunteensa, eikä lopuutomiin suojelisi itseään.
Lastensuojelussa on aivan erilaiset pelisäännöt kuin muualla. He ajattelevat vain lapsen etua ja jos et kykene osoittamaan että et toimi niin, ei mikään auta. Vaikka uskoisit, että rehellisyys asioissa on vain myönteistä, näin ei ole. Se pärjää heidän kanssaan, joka osaa olla kirjojen mukainen äiti tai isä, vaikka valehdellen. Siellä ei hyväksytä mitään heikkoutta ja jos et kykene osoittamaan, oli tilanne miten hankala tahansa, olevasi parempi heidän standardiensa mukaan, silloin ei paina muiden sanat. He tuijottavat vain sitä hetkeä, jolloin olet heidän luonaan ja se vanhempi voittaa, jolla pitää pokka. Lastensuojelua!
Nykyjärjestelmä pitäisikin kaataa. Lapsen koko elämänkohtalon ratkaisevat kauaskantoiset ratkaisut jää yhden tai kahden ihmisen käsiin. Oikeuden päätös noudattaa täsmälleen sosiaaliviranomaisten kahdella allekirjoituksella vahvistamaa lausuntoa. Tarvittaisiin instanssi, joka kykenisi ratkaisemaan huoltajuuden riittävän pätevästi, etteivät sattumanvaraiset ja tunteenomaiset tekijät pääsisi vaikuttamaan päätöksiin.
En ymmärrä lastensuojelun tarkoitusta. Miksi ihmeessä lastensuojelun tarkoitus on eroittaa lapset vanhemmistaan, eikö heidän pitäisi tehdä kaikkensa, ettei näin käy. Minusta heidän velvollisuutensa on löytää kompromissi asioihin jotta lapsella säilyy molemmat vanhemmat. Joskus voi olla aivan pienestä kiinni, että sopu vanhempien välillä olisi edes hieman mahdollista, jotta molemmat vanhemmat voisivat kuulua lapsen elämään. Mitä tehdään tällaisella lapsensuojelulla joka pystyy oman päätäntä valtansa avulla "kiristämään" vanhempia, en usko että se on lapsen etu. Toivoisin, todella että lastensuojelussa pakotettaisiin molemmat osapuolet antamaan periksi jossain toisen vanhemman vaateessa, jos se vaan mahdollistaa vanhemmuuden säilymisen. Hylätty lapsi ei ole kenenkään etu, eikä lapsi joka joutuu vanhempien kiistakapulaksi vain ettei osata löytää sopua katkeruudessa. Hyvät isät ja äidit, kuunnelkaa edes kerrankin toistenne toiveita ja antakaa toiselle edes muru periksi, niin ehkä teidän lapsilla olisi pieni mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen johon kuuluisi molemmat vanhemmat.
On kyllä niin totta kun vaan voi tuo mitä sanoit! Ja se joka näyttelee parhaiten voittaa(jos kiistatilanne, niinkuin itselläni oli). Järjellä saatikaa tunteella ei sen instanssin kanssa ole mitään tekemistä.