Lueskelin tuossa keskusteluja ja esiin nousi sellainen juttu kuin "parisuhdeyksinäisyys", mikä on minusta aika karmea ilmentymä. Jos voisi herätä joka aamu oman kullan käsivarsi ympärillään, niin en valittaisi enää koskaan! (ihmisluonteen tuntien taisin luvata liikoja heh)
Mutta eikö suhteen tarkoitus ole, että kumppani on myös ystävä? Joka tukisi ja jonka kanssa jakaa elämänsä. Vaikka yksinäinen olenkin, niin ehkä enemmän ottaisi mielenterveydelle tulla aina hylätyksi kumppanin rientäessä kavereidensa pariin.
Asiasta toiseen. Eräs asia vaivaa minua: Ihmisillä on aina joka tilanteeseen oma hauska/jännä kasku heitettävänään, ts. kokemuksia. Pelkkä kuunteleminen kun ei riitä, että saisi toiset tuntemaan että on kiinnostava ja tutustumisenarvoinen tyyppi. Yksin vaan on vaikea hankkia sellaisia kokemuksia, joista kertoa.
Kesäkin tässä lähenee. Haikailisin ystäväporukkaa, jonka kanssa lähteä road tripille ja ajella ympäri Suomea, katsella ihanan kaunista luontoa ja ihmiseloa.
Hohhoi.
Vuodatanpahan vaan
enviittikirjautuu
2350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eikö nousekin mieleen, että miten edes kehtaavat valittaa? Totuus on kuitenkin se, että eiväthän he tietenkään onnellisia siinä suhteessa ole. Iso osa on varmasti läheisriippuvaisia, ettei tarvi täysin yksin olla. Yksin jäämisen kokemus on kokemuksen vahvalla sanalla hyvin raskasta. Kyllähän kyseessä on tietenkin myös molemmin puolista hyväksikäyttöä. Mutta hienoa kuitenkin, että monilla on edes se seurustelukaveri lieventämässä yksinäisyyttä. Ja toinen hyvä seikka on sekin, että ehkäisytuotteille on kuluttajia. Lisäksi on hienoa, että parit tuottavat myös uusia ihmisiä maahamme.
Ehkä parisuhdeyksinäiset ovat juuri niitä, jotka eivät joka aamu saa herätä sen kullan kainalosta, vaan niitä joiden suhteesta puuttuu se läheisyys. Kyllä hyvä suhde ainakin omaa oloani helpottaisi, huonosta en tiedä. Parempi kai yksin on. Mutta tuosta toisesta asiasta; varmasti kaikissa on jotain kiinnostavaa ja tutustumisen arvoista ja sinullakin on jotain mistä voit puhua. Ei itsellänikään mitään kummoisia kokemuksia ja tarinoita ole kerrottavana mutta mielipiteitä maailmasta senkin edestä ja kummasti ne ovat tuntuneet keskustelukumppaneja kiinnostavan =) myös small talkilla pääsee jo tosi pitkälle. Ei se sosiaalinen vuorovaikutus ole pelkkää kokemusten vertailua. Omaankin kaveripiiriini kuuluu todella mielenkiintoisia persoonia joiden 'kokemukset' jossain muualla kuin koneen äärellä ovat varsin rajallisia :P Älä tuomitse itseäsi tylsäksi tyypiksi vaan yritä vuorovaikutustilanteessa korostaa niitä puolia itsestäsi joista olet kaikista itsevarmin.