Thaimaan matkoja ja taulutelkkareita, kuluttajalla pyyhkii nyt lujaa ja arvatkaa kenen kustannuksella niin arvatkaa ellette tiedä.
Supermarketeiden kassoilla riittää jupinaa ja sadattelua. Se on kuitenkin turhaa: ruoka on oikeasti halpaa!
Vuonna 1951 ruuan osuus yksityisestä kulutuksesta oli peräti 46,2 prosenttia. Vielä 1980-luvullakin ruuan osuus kulutuksesta oli parhaimmillaan 21 prosenttia, mutta nykyään se on tippunut jo alle 13 prosentin.
Toisin sanoen kansalaisten rahoista yhä pienempi osa kuluu ruokaan - sillä rahalla, mikä ennen meni suoraan leipään ja maitoon, ostellaan tänä päivänä taulutelevisioita ja Thaimaan-lomia.
Elintarvikkeiden hinta laskee
edelleen..
7271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se on totta että ruokaan menevä prosenttimäärä on pudonnut selvästi aikojen kuluessa, mutta tuo mainitsemasi alle 13 prosenttia on vain keskiarvo, suurituloisilla menee ruokaan vain yksi prosentti ja pieni ja keskituloisilla tuo mainitsemasi 13 prosenttia ei pidä alkuunkaan paikkaansa niin kuin oletettavasti tiedätkin. Näitä pieni- ja keskituloisia on kuitenkin selvä enemmistö kansasta joten siltä osin tuolla mainitsemallasi prosenttimäärällä ei ole muuta arvoa kuin tilastoarvo. Keskimääräisellä palkalla ja keskikokoisella perheellä saisi tuon mainitsemasi prosentin mukaan mennä kuukaudessa ruokaan vain noin 250 euroa, miten luulet sillä saavan ruokaa nelihenkiselle perheelle kuukaudeksi? Näitä mainitsemiasi Thaimaan lomia ei pysty tekemään suurin osa kansasta ollenkaan joten on turha alkaa yleistämään sitä. Se on selvä että kymmenen prosenttia kansasta elää niin leveaäsi että ei käytännössä tiedä mihin rahansa kylvää.
alaspäin kun tuottavuus paranee. Ja jos tuottavuus ei parane niin sitten pitää tehdä jotakin koko systeemille. Sen takiahan niitä navetoita ym rahoitetaan verovaroista.
niidenkin laskea vai pitäisikö tuottajankin saada osansa tuottavuuden noususta
-
-
-
-