silloin kun sattui eniten
koski niin ettei kipua enää tuntenut
silloin lähdin ulos
kä
ve
le
mään
tahdoin repiä maailmani perustukset alas
mutta käteni roikkuivat velttoina elämäni ulkopuolella
tahdoin huutaa
mutta minulla oli jähmeät huulet
tahdoin itkeä toivossa
mutta kasvoilleni maatunut typertynyt ilme
ei tajunnut mitään itkusta
tahdoin tuntea
mutten tuntenut yhtään mitään
Silloin kun sattui eniten
batel
7494
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Sulat... Yhden ... Kerrallaan ... http://www.youtube.com/watch?v=WTEU3Iu1sVA
Herkkää kerrontaa Uniklubilta Luotisateessa! "Sun käsivarsilla liikaa on painoa Lasittuneen katseen taakse piilottaa Kun luotisateessa ilman suojia Näin otat vastaan maailmasi painon Katso kuinka kauniisti Sodan jälkeen taas palaa Niin sinä ompelet sulan kerrallaan pieniin siipiin Että lentäisit pois Ja niin annat kivun sun surun puuduttaa Vaikka arvet se jättää Sun mentävä on Vaikka polvillaan rukouksen antaa Vain yksi laukaus ja sanasi näin perille kantaa Ja sinun arvokkuus väärin punnitaan Liian monta askelta ja niin turhaan Katso kuinka kauniisti sodan jälkeen taas palaa Niin sinä ompelet sulan kerrallaan pieniin siipiin Että lentäisit taas Ja niin annat kivun sun surun puuduttaa Vaikka arvet se jättää Sun mentävä on" http://www.metalfromfinland.com/lyrics/Uniklubi/Luotisade Varmasti pitäisi myös Hugo Simberg videosta ja itse laulusta! Maalauksella "Haavoittunut enkeli", 1903, on ikää jo yli sata vuotta, mutta kauniisti mitään siitä rikkomatta Uniklubi toi sen tähän päivään! Ymmärrys ja myötätunto kulkevat käsi kädessä. Kiitos
ja tehosteena vielä tuo ' kävelemään ' niin kuin sen kirjoitit. Olen tummien runojen ystävä ollut aina, ja tämä oli kyllä ehdottomasti lukemisen arvoinen. Mahtava !
Jouduin kerran pimeään, joka opetti minut näkemään valon. Kun pimeys valaistaan, pimeä ei ole enää pimeää. Usko astuu esiin, Toivo näyttää ovea epäilykselle ja Rakkaus asettuu taloksi. Tänään saan kirjoittaa valosta käsin ja Valo on saartanut tummimmankin runoni edestä ja takaa. Kiitos kannustavasta palautteesta, lindalinda1! Valoisin ajatuksin:)
uskaltanut tähän sanoa mitään. Jotkut jutskat raahaa ankkuria niin syvällä pitkin pohjaa, että näkyvyys on nolla. joo. Syödä pitää ja.
Hei Zakuskat! Vai on näkyvyys runoni kohdalla nolla.. :) Vähän vastaavaa sanoi minulle aikoinaan äidinkielenopettajakin, ettei toisen pääkopan sisään voi päästä ja kehotti minua kirjoittamaan lukijalle ymmärrettävää kieltä - ainakin opinnäytetyössä, josta kohdallani oli kyse. Olin kuitenkin toista mieltä, koska tekstin luonne olisi ollut silloin kokonaan toista ja mielestäni nimenomaan runokieli sopi kyseiseen työhön. Kun näin suhtauduin tarkkojen sääntöjen alaiseen opinnäytetyöhöni, niin arvannetkin, miten suhtaudun itse runoihin;) Runoilemisiin!
Mun ongelma taas on ollut lävitse elämän se että kaikki mitä sanon kuulostaa vittuilulta. Edes kirjaimellinen muoto ei auta tähän. Näkyvyys on pohjassa nolla, kun irronnut ankkuri laahaa mutaa. Fantsun rasittava ohjelma tämä Huippumalli himosessa. Onneksi tulee lätkää ja voi juoda tölkkitolkulla kaljaa.