olla itsellenne armollisia. Tulin vuosin tauon jalkeen käymään tällä sivulla. Muka metsästämään inspiraatiota laihduttamiseen. Taustalla 10 vuoden sh-helvetti. nyt 2 vuotta syönyt normaalisti. Haluaisin tiputtaa pari kiloa, mutta en todellakaan enää palata entiseen.
Täällä edelleen vertaillaan mittoja. En kiellä, ettenkö olisi kateellinen 10 senttiä pitemmille ja 10 kiloa laihemmille keijukaisille. Mutta muistan sen ajan kun itkin mittojani, kun se oma painoindeksi keikkui 15 paikkeilla ja ruoka tai ruuattomuus halitsi koko elämää. Nyt vasta näen, miten naurettavaa oli valittaa. Älkää pahastuko, ymmärrän tuntonne.
Yritän vain sanoa, että elää voi toisellakin tavalla. Nykyään rakastan ruokaa. Ja voin paremmin kuin koskaan.
Tsemppiä kaikille!
nimim. 60 kiloa 167 senttiä
Kunpa
ymmärtäisitte
2336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
IHANA viesti!! Itsekkin olen yhä vaan enemmän ja enemmän oppinut rakastamaan ruokaa!! On ihan käsittämätöntä miten ruoka voi vaikuttaa niin paljon mielialaan ;)
itse piipahtelen täällä silloin tällöin vaikken kärsi minkäänlaisesta syömishäiriöstä, olen normaalipainoinen 57kg ja 165cm. alan ehkä lukemaan sairaanhoitajaksi itseäni ja juuri syömishäiriö klinikat työpaikkana kiinnostaa. upeaa kuulla että olet parantunut vaikka olet kamppaillut syömishäiriösi kanssa 10 vuotta! hali ja pusu sulle siitä :) naisten elämä pyörii niin paljon ulkonäön ympärillä ja hallitsee elämää niin ettei siitä voi oikeasti nauttia, syytän siitä mediaa. Toivon sydämmenpohjasta muillekkin parantumista, nauttikaa elämästä, älkää aliravitsemuksesta! :)