En kestä tätä, tukea!

väsynyttilanteeseen kirjoitti:

Taas se alkoi ja vielä rajumpana kuin viime vuosina. Anoreksia yhdistettynä bulimiaan. Olen sairastanut vuonna -06-07 anoreksiaa. Laihduin tuona aikana huimasti yli 25kg. Mutta en joutunut koskaan sairaalaan, sillä kukaan ei tiennyt touhustani, eikä ehkä halunnut nähdä sitä ongelmaa. Joten minut katsottiin läpi sormien, niin että päästin itseni huonoon tilaan jatkaen sitä vuoden. Se meinasi päättyä itsemurhaan. Anoreksiani liittyi nuoruuteni traumaattisiin tapahtumiin ja masennukseeni. Olen joutunut näkemään yhtä sun toista, vaikka olenkin "hyvästä perheestä". Äitini mukaan, minulle ei ole koskaan tapahtunut mitään traumaattista. Sitten menin työhön ruokapaikkaan, ajatuksena, että se veisi lopullisesti ruokahimot. Toisin kävi. Aloin ahmimaan. Lihoin nopsakkaa 25kg takaisin. En kokenut olevani vielä silloinkaan terve, ahmin järjettömiä määriä, käytin n. 20 e rahaa päivässä ainoastaan ahmiakseni. Vihasin ja rakastin ruokaa. Olinpa melkein BED. Olen aina nähnyt bulimian turhana ja typeränä itsensä turmelemisena. Anoreksiaa olen pitänyt "terveellisenä". Mutta tästä nykytilanteesta... Olen jo muutaman kuukauden alkanut oireilemaan, vähitellen... Se on tullut hiipien. Se alkoi siitä, kun kävin puntarilla ja näin törkeän luvun, 77kg. Laihimmillani olen ollut n. 55kg. Olen pituudeltani siis 174cm. Siitä se lähti, aloin kuntoilemaan oikein olan takaa. Mutta sitten otin ensimmäisen kerran keinoksi painonpudotukseen oksentamisen. Tässä lähiaikoina tutkin netistä sitten, että pitääkö paikkansa, että oksentamisella ei lähde kalorit mihinkään. Että suurinosa jää kroppaan. Huomasin, että se ei pidä paikkansa. Että on noin tunti aikaa oksentaa ulos, ennenkuin kaikki on imeytynyt. Olen niin vihainen, kun otin tällaisen asian selville. Nyt olen muutaman kerran oksentanut. Kerran paastosin/en kerinnyt syömään ja nälän tunne oli jo kuvottava. Otin suuhuni pari ranskalaista ja suoraan vessaan. Kaikki tuli aivan automaattisesti ulos. Ja siitä oli mukava olo, kun oksensin! Sitten myöhemmin illalla söin jotain, niin menin sitten tekemään tämän tahallisesti. Työnsin siis sormeni kurkkuun. Tällähetkellä ana-aatteeni on mennyt aivan liian pitkälle, taas näen peilistä sen saman monsterin kuin mitä ennen. Tällähetkellä painan n 74kg. Liikun joka päivä, ajattelen jatkuvasti vain ruokaa ja liikkumista. Eilen menin ahmimaan satsin jäätelöä ja oire oli se, että oli välittömästi mentävä vessaan oksentamaan, sitten minua otti päähän, kun en saanut kaikkea ulos. en millään. Jälkeen päin olen ollut niin tyytyväinen siihen, että en saanut oksennettua. En jaksa tätä... En halua taas käydä tätä samaa helvettiä uudelleen. Haluan pientä henkistä tukea, en osaa puhua tästä kenellekkään. Minua nolottaa ja olen niin raivostunut itselleni, että kuinka olen saattanut tehdä jälleen näin itselleni.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä