Moi!
Taas täytyy kirjoittaa joka huhtikuinen vuodatus tänne.
Tulin juuri äsken kummisetäni hautajaisista (ei ollut kauhean läheinen, enkä ollut nähnyt 10 vuoteen). Töissäni käyn jotenkin ylikierroksilla ja stressi hallitsee elämääni. Harhaluulot ja vainoharhaisuus ovat vaivanneet jo pari kuukautta. Tiedostan ne kuitenkin harhoiksi. Harhat liittyvät lähinnä siihen, että kaikki ihmiset (varsinkin työpaikalla) vihaavat minua ja lisäksi olen kehitellyt päässäni kaikenmaailman teorioita siitä, etten ole oikeasti isäni biologinen jälkeläinen vaan setäni lapsi. Itse en vielä ainakaan toistaiseksi usko näihin ajatuksiin mutta ne tunkevat automaattisesti mieleeni. Tulevat pääsykokeetkin tuovat oman lisämausteensa tähän touhuun.
Kysyisinkin, että mikä tässä olisi järkevintä? Kannattaako jäädä saikulle? Työskentelen lapsiammatissa. Bipo diagnosoitu ja epävakaa persoonallisuus, en tosin itse hyväksy diagnoosejani. Sitä paitsi harhani eivät välttämättä ole varsinaisesti harhoja. Epätietoisuus vaivaa. Lisäksi en nuku ilman unilääkkeitä. Vitun turhauttavaa... Toivottavasti menee ohi.
koostuneisuuden ja ei-koostuneisuuden rajamailla
kummajätkä
4202
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
mainita, että sairaslomat ovat aina vain ja pelkästään pahentaneet oloani. Koskaan niistä ei ole ollut minulle mitään muuta kuin haittaa. Lisäksi onneksi en töissä ärhentele lapsille tai mitään muuta sellaista. Päin vastoin lapset ovat ainoita tässä maailmassa joiden kanssa minulla on helppo olla.
ja keskittyisit ystävienkaa oloon,tai niiden hankkimiseen? Ettisit vaikka seurustelu kaveria?,jos et jo seurustele:), Ja juttelisit suoraan äitiskaa siitä sua vaivaavasta isä dilemmasta,tai jos et muuten usko niin käy testissä,se antaa varmat tulokset. Ja joku rentouttava harrastus,millä saisit nollattua stressin,esim.fillarointi iltasin rauhassa?,tai jotain??
tuohon seurustelujuttuun on kohta taipua, kun siihen tulee painostusta joka puolelta :( Hyvää se ei kylläkään ehkä tee.
Koita vaan jaksaa,ja onko sulla yhtään hyvää ystävää?? Etsi itselles oikea ystävä,jolle voit avautua. Ja seurustelukin auttais varmaan?Millasseet on perhesuhteet,ei kai kauheen hyvät,kun epäilet enojuttuja?