juan ehtoolla klö 21:00 pikku leijonan niin, että olen syönyt vähän pohjalle. 1/2 osa pullon juotuani totean klo 22:0 että ei mene päähän ja huitaisen jäljellä olevan puolikkaan kitusiini kerralla. Odotan tunnin ja n. klo. 23:30 syön vielä iltapalaa ja siivoan jälkeni. Viikkaan vaatteni sohvalle. Annan lapsille ja vaimolle suukon ja käyn nukkumaan...... Vielä ennen kuin nukkumaan ihmettelen, että en tullut leijonasta känniin - onko aineessa vika....
Herään yöllä klo. 2:30 pakottavaan kusihätään ja huomaan, että olen aiva naulapäässä -siis kännissö kuin apina. Aamuullakin olen vielä hönössä ja päätä särkee julmetusti.
Mikä on vikana?
komments
pliiis
3280
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Viina toimii viiveellä, kun ei käytetä suonen sisäisesti. Syöminen juomisen alle jarruttaa ajallisesti päihtymistä. Sitä kannattaa harrastaa, koska muutoin ilman syömistä nopea känni kostautuu kovempana krapulana. Etkä ole ihan rapakunnossa, kun huonokuntoisella ja/tai huonossa ravitsemustilanteessa olevalla päihtymys tapahtuu laakista, ja pultsaritasoisella yhdestä keskikaljasta, kun kestokyky/toleranssi on jo täysin romahtanut.
näet ? minusta aivan normaalia hölmöilyä, eli viinan juomista ja ongelmaa sen aikana ja jälkeen. se on minun mielestä täysin normaalia tai ainakin liian yleistä juopoilla. ja vitun hölmöä pilata itsensä liuottimella.
"..ja vitun hölmöä pilata itsensä liuottimella." Siis mikä on kaikkein hölmöintä siinä liuottimen kittaamisessa? Tällä hetkellä meikällä se, kun viinalla saa näemmä keskushermostonsa peruuttamattomasti vammautettua. Se vasta kruunaa juopon kurjuuden, kun menee unenlahjat. Se on suorastaan perkeleellistä, kun ei ole levännyt koskaan. Nukkua parin kolmen tunnin pätkissä, ja aina on väsynyt. Kohta vuoden tässä kuivatellut, mutta todella pitkän viinalla lotraamisen jälkeen ennen niin hyvät unenlahjat eivät palaudu kai koskaan? Viinalla en enää itseäni tainnuta, ja tarjolla olisi kemiallinen uni pillereillä, mutta sekin on mielestäni yhtälaista keinotekoista tajuttomuutta. Kärsin nahoissani, kun toivoa vielä on, sillä olenpa päässyt jo muutaman kerran 4-5 tunnin uniin.