Huoh. Mä en jaksa enää mitään. Oon pyörinyt tällästä ympyrää mun elämässä jo melkein vuoden. Silti se tuntuu että en muista mitään mun elämästä ennenku tää ympyrässä pyöriminen alko. Oon nii kyllästyny.
Ryven vitun itsesäälissä, tekis mieli vaan viillellä, juoda ja polttaa ja päättää koko elämä.
Välillä taas menee 2päivää hyvin ja ajattelen et miten olen voinut edes ajatella tollasia. Sit hups olen taas samassa tilanteessa. En jaksa enää tätä ympyrää, haluun tästä kokonaan eroon. Psykiatria on kokeiltu. Haluun hyvän elämän tai sit en mitään.
Miten on helpoin ja kivuttomin tapa tappaa ittesä, kiitos.
Miten helpointa
kyllästynyt kaikkeen
7442
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..ihan tyhmää...ajattele vanhempias...hanki harrastuksia...liikunta tms...käy kuppiloissa...tutustu ihmisiin...hanki lemmikki...tee jotain...mee vaikka museoon,kirjastoon,leffaan....oo ihminen
Toivon, että löydät voimia jatkaa niistä syvistäkin kohdista eteenpäin. Kun taas jaksat tarttua johonkin mielekkääseen, se muuttaa näkymät toisenlaiseksi. Taistelu vie usein (aina) eteenpäin, vaikka tuntuukin kehässä pyörimiseltä. Sanot, että "psykiatria on kokeiltu". Millaista hoitoa olet sitten kokeillut? Ehkä senkin suhteen voisi sittenkin olla vielä toivoa jäljellä? Kunhan pääsisit esim. kunnon terapiasuhteen tukemana pohtimaan noita vaihtelevia mielialojasi, niin kuin nyt viestissäsi teit. On hyvä heijastaa asioita jonnekin muualle eikä vain miettiä niitä yksin, se helpottaa niiden kantamista ja etenemistä. Hyvä kun kirjoitit tänne. Voimia. Tekstisi lukeminen saa kyllä uskomaan, että toivoa tasapainon löytymisestä voi olla paljonkin. Älä anna periksi.
Itse olen ajatellut lopettaa elämäni armeijan aikana(masennus ei riittänyt C-papereihin mitä vittua), kokenut liikaa nöyryytyksiä ylipainoni takia samanlaisissa tapauksissa, ulkokuoreni olen korjannut(laihtunut ja kuntoillut, valitettavasti ei auttanu), muttei se sisäpuolta muuta mitenkään. Skidinä(1-9. luokka, laiha ja urheilullinen, sen jälkeen ei oo pahemmin parhaaseen kaveriin(entinen - masennus > MIKÄÄN), joka pyytänyt johonkin mukaan, mutta masennus > MIKÄÄN) olin suosittu, harrastin kaikenlaista, ylä-asteen jälkeen/viimeisinä vuosina kaikki meni päin vittua, ensimmäisen kerran otti "yhteiskuntaa" huoleen ku menin kouluun kyseenalaistaessa uskontoa, jouduin muuten rehtorin puheille, ei vitut uskonnolla on liikaa vaikutusvaltaa(joka on muuten täyttä paskaa, oppikaa vittu ajattelemaan itsenne puolesta). Kaiken mielenkiinnon olen menettänyt kaikkeen mitä ennen rakastin, lääkkeitä kokeillut, TÄYTTÄ SCHEISSEA LÄÄKEFIRMAT (pasila quote :D). Kattellaan jos, elän vielä päivän, kuukauden, vuoden, vuosikymmenen päästä. Muuten, hyvät tv-sarjat kuten House auttaa tuskaa, vaikkei valitettavasti tarpeekseni, Hugh Laurien non-gayfan
Mulle taas on aivan sama miten mun elämän lopetan, en välitä enää kivusta. Aivan sama jos ja kun sattuu. En toivo kenenkään kuolemaa, paitsi toivon itteni kuolemaa. Enkä halua kehoittaa ja yllyttää ketään itsemurhaan. Sä selviät vielä, mutta mä en selviä enää.
Miksi toivot kuolevasi? Tuo kipu voi poistua... ethän tiedä mitä elämä voi tuoda tullessaan, vaikka tuntuu ettei se toisi enää mitään. Minullakin on usein sellaisia tunteita, etten vain jaksa enää, en pysty. Joskus kamalat ajatukset piinaavat, mutta yritän vain selvitä. Toivon todella että yrität vielä, en halua että teet itsellesi mitään. Oletteko yrittäneet hakea apua? Muistaka ettette ole yksin tunteittenne kanssa, tämä palsta on täynnä masentuneita, ja masentuneet tietävät miltä toisesta masentuneesta tuntuu, ainakin aika pitkälti.
...2-tyypin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Minulla ilmeisesti on ja elämä on aivan jatkuvaa vuoristorataa lamauttavan masennuksen ja todella hyvänolon ja toisinaan jopa hypomanian välillä. Wikipediasta kannattaa lukea oireita. Tää vois olla ainakin yksi mahdollisuus oireiluusi.
funtasata millaista se hyvä elämä on ja sitten sen mukaan asettaa itselleen kohtuullisia tavotteita ja sitten vielä tarvii tehdä töitä sen eteen että saavuttaa ne tavoitteet. Kaikki ei voi aina olla kivaa ja elämään kuuluu niin surua kuin muitakin vastoinkäymisiä. Pitää kuitenkin pitää suunta kohti omia tavotteita vaikka välillä olisi ihan pohjallakin. Elämä on! Hyvää elämää on mulle ainakin se että elän oman arvomaailmani mukaan. Tärkeänä pidän sellaisia vanhanaikaisia juttuja niin kuin rehellisyys ja uskollisuus ym. - ennen akikkea itselleen. Lisäksi nautin suunnattomasti luonnonrauhasta, eikä silloin kun on yksin metsässä tarvi olla kenenkään kanssa tekemisissä, kukaan ei pääse rikkomaan sitä siulunrauhaani, jonka luonnossa saan. Hyvää elämää on myös se että sitten kun mun on aika tullut päättää tämä maallinen vaellus, voin itse olla tyytyväinen siihen jalanjälkeen (myös ekologiseen) minkä olen jälkeeni jättänyt.