Miksiköhän välillä tuntuu kuin olisi maailman yksinäisin ihminen.
En ole nyt viikonloppuna nähnyt ketään. Olen pistänyt välejä poikki ihmisiin jotka ahdistivat minua. En osaa hankkia uusia ystäviä kun olen työtönkin. Mistä niitä muka voisi löytää. Tässä iässä kaikilla on jo omat piirinsä ja niihin on vaikea päästä mukaan. Minullakin oli kaveriporukka johon kuuluin mutta vetäydyin vähitellen syrjään enkä nyt ole heitäkään tavannut moneen kuukauteen. Tajusin etteivät he olekaan yhtään minun tyyppisiäni ihmisiä. Heillä on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Esim. He tykkäävät käydä keikoilla kun taas minä en. Minä tykkään käydä klubeilla mutta he eivät.
Nyt minulla on vielä kaksi kaveria joista olen todella kiitollinen. Heillä ei vain ole aikaa minulle. Heillä on omat kaveripiirinsä myös. Sellaiset joihin en ole päässyt mukaan enkä tunne että edes haluaisin.
Poikaystävästäkin olen haaveillut mutta ei tällä naamalla onnistu. Enkä itsekään ketätahansa ottaisi.
Olen niin yksinäinen että en kestä.
Apua olen jo hakenut ja olen psykiatrille menossa. Nyt piti vain purkaa johonkin tätä mieltäni etten tee mitään tyhmää itselleni.
yksinäinen
neiti_20_
3292
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minäkin tunnen itseni erittäin yksinäiseksi. Taisin vieläpä karkottaa viimeisetkin kaverini, kun kerroin heille, että olen masentunut enkä tiedä kauan jaksan enää. Meilläkään ei kavereideni kanssa ole paljonkaan samoja mielenkiinnonkohteita. He tekevät omia juttujaan ja käyvät paikoissa, minä olen kotona kärsimässä. Minäkin haluaisin tehdä jotain kivaa ja tuntea eläväni. He eivät tahdo mennä kanssani mihinkään, joskus mietin että he ovat kanssani vain säälistä. Tuntuu että parhain kaveripiiri minulle olisi joku huume/alkholistijengi. Tai muuten ihmiset joilla on paljon ongelmia, tuntuu että nuo iloiset opiskelijat katsovat minua kuin olisin jotain roskaa. Jaksais es hakea apua. Kun kerron että pitäisi hakea apua, kohautetaan harteita ja sanotaan lykkyä tykö. Muista ettet ole yksin yksinäinen, kun vilkaisee yksinäisyyspalstalle sieltä löytyy paljon yksinäisiä. Täytyy vain toivoa että, elämä tarjoaa jotain mukavaa, ja että itse löytää jotain arvokasta ja hyvää. Aika on ainoa joka sen paljastaa, mitä elämä tuo tullessaan. Sillä on varmasti vielä jotain tarjottavaa, älä anna periksi!
immeinen. Vanha siis teihin verrattuna. Itse olen myös elänyt elämän aika yksinään ja oppinut siinä kaikenlaista. Aina ei todellakaan ole niin, että seuraa ja porukoita ei olisi tarjolla, vaan jostakin syystä niissä ei alkuunkaan viihdy eikä tunne oloaan kotoisaksi saati vapautuneeksi. Ei myöskään näin saa läheisiä ystäviä, joita jokainen tarvitsee. Yrittäkääpä etsiä ihmisiä, jotka lähtevät alkuun kontaktissa kanssanne keskustelun ja yhteisten kokemusten merkeissä. Ei niinkään tekemisten merkeissä, vaan puhumisen ja tuntemusten vaihdon merkeissä. Tärkeintä on löytää ihmisen sisin ja sen kokemukset, ja ne ihmiset, joilla on samoja kuin minulla. Voin myös oppia heiltä sekä saada lohtua. Näin olen itse kokenut. Näitä ihmisistä sitten on tullut 30 vuottakin vanhoja ystävyyssuhteita, koska se alku on ollut niin avoin ja syvällinen, todellinen jakaminen on se juttu. - Itse en kannata ns. juhlimista, vaan rauhallisempia kuvioita. Ne ovat aidompia ja semmoisista voivat löytyä paremmat ystävät. Hyvää, parempaa kevättä.
Olen itsekin hyvin yksinäinen.Muutin vasta pikkukaupunnista suurkaupunkiin.Pikkukaupunnissa minulla oli paljon ystäviä mutta en kaivannut silloin paljoa heidän seuraansa.Nyt kun on yksin paikkakunnalla jota ei paljoa tunne ymmärtää miten tärkeitä ihmiset ympärillä olivat.En jaksa edes käydä töissä tai muutenkaan ulkona koska olen niin masentunut ja sieltähän juuri saisi ehkä ihmisiä ympärilleen. Nyt saa vain miettiä mitä tekee.Yksinäisyys tappaa.Tuntuu ettei ole enää mitään.Aivan sama vaikka kuolisi.Edelliselle paikkakunnalle on satoja kilometrejä matkaa joten ei voi niin vaan mennä heitäkään tapaamaan.