alan olemaan ihan täynnä tätä ahdasta uskoa!
Koen oloni erilaiseksi, jopa sairaaksi tässä joukossa. Minua katsotaan ihmetellen, ovet eivät aukea mihinkään jne. On kamalaa mennä seuroihin, jossa on hirveänä porukkaa, mutta itse en koe oloani kotoisaksi. Olen valtavan väkijoukon keskellä hyvin yksin. Tietenkin jokin voi sanoa, että se on sinusta itestä kii. Olen osallistunut ry:n yhteisiin iltoihin yms. Ei vain ole siunaantunut kavereita. Siellä yksin paistelen makkaraa ja olo on sellainen, että haluaisi pian pois. Onko kellään muulla vastaavanlaisia kokemuksia?
Yksi, mikä sangen suuresti sapettaa, on se, että tullaan helposti moralisoimaan ja sanomaan, että tuo ei ole sopivaa. Sen sijaan muuten ei olla valmiita juttelemaan mistään. Kahviossa joskus yritän jostain tikusta vetää asiaa, että sais edes jotain puhuttavaa. Ihmiset eivät kuuntele ja tulee tunne, että mitä minulla täällä edes tekee!
Olen yrittänyt iltakyliin, mutta en ole onnistunut pääsemään. En tiedä, osaanko ottaa oikeanlailla kontaktia ihmisiin, kun tuntuu suhtautuminen olevan niin torjuvaa.
Olen piiitkään kipuillut näiden asioiden kans ja uskonikin on nyt jo niin heikolla pohjalla, etten jaksa enää uskoa Jumalaankaan. Tulee väkisinkin mieleen edesmenneen opettajani sanat: "Jos Jumala olisi olemassa, hän olisi melkoinen sadisti luodessaan nälänhädät, sodat ym. epäkohdat".
En jaksa enää vain uskoa. Mutta kuinka uskallan sanoa läheisilleni, että en jaksa enää jatkaa tätä tietä. Entä jos he unohtavat minut ja joudun täysin tyhjänpäälle. Toisaalta ottaa päähän myös se, että aikoinaan "epäuskoisten" taholta annettuja kutsuja joutui välttelemään. En voinut olla niiden kans, koska halusin säilyä uskovaisena. Nyt mullei oo enää uskoa, muttei oo edes niitä "epäuskoisia" ystäviäkään :(
ei mieltä tässä ahtaassa liikkeessä
yksinäisenä ei jaksa
9443
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hän on myös eräällä lailla yksinäinen ratsastaja mutta ajallisesti osoittautunut viisaaksi. Hän keksii kyllä puheenaiheetkin, jos et itse keksi.
portti on ahdas ja tie on kaita joka vie perille, se toinen tie on leveä,, joka vie kadotukseen
Vl-yhteisössä tuntuu olevan todella tiukat kaveriporukat, joihin ulkopuolista ei hevin oteta mukaan. Käytös voi olla jopa tylyn torjuvaa. Olin itse joskus kauan sitten vl ja kun muutin opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle, uusien vl-kavereiden saaminen oli kyllä tuskan takana, kun opiskelukavereiden joukossakaan ei ollut yhtään vl-nuorta. Muistan kuinka ahdistavaa oli mennä ry:lle ja kulkea yksin istumaan. Kukaan ei varmasti tullut kysymään, mitä kuuluu. Jotenkin tulee mieleen, että vl-yhteisössä oikein kärjistyy suomalainen sulkeutuneisuus. Ulkopuolisia ei suvaita. Jotenkin vaikuttaa siltäkin, että vl-ihmiset oikein nauttivat siitä, että joidenkin osa on olla yksin. Sitenhän itse erottuu positiivisesti. Ja varsinkin tyttöjenhän pitää yrittää erottautua, koska pojista on kova kilpailu. Yksi keino on sulkea osa tytöistä pois sosiaalisesta pelistä. Hyi. Jos aloittaja haluaa jatkaa vl-liikkeesä, olisi syytä tehdä olo mukavammaksi seuroissa ym. vl-tapaamisissa. Mutta miten? Itse en koskaan löytänyt avainta vl-ihmisten sydämiin. Toisaalta epäilykset siitä, onko liike oikea minulle olivat heränneet jo varhain. Siten ei ollut vaikea jättää liikettä, josta ei löytynyt edes puheseuraa. Mutta yksi neuvo vielä aloittajalle. Tee huomioita siitä, keitä muita yksinäisiä omalla ry:lläsi on ja mene rohkeasti puhumaan. Yksinäinen ilahtuu varmasti. Ja ajattele itsestäsi positiivisesti. Olet hyvä tyyppi, mutta joudut nyt suotta kärsimään yksinäisyyttä. Ja mieti, olisiko ketään, jolle voisit soittaa jo ennen seuroja ja sopia yhteisestä seuramatkasta. Siten sinun ei tarvitsisi paikan päällä jännnittää sitä. löydätkö seuraa. Pikkuhiljaa ystävyys saattaisi syventyä ja voisitte tehdä yhdessä muutakin.
Itse olen myös kokenut samanlaista yksinäisyyden tunnetta nuorempana. Nyt on sentään edes vaimo, jonka kanssa voi kunnolla keskustella ja jotkut lapsistanikin pystyvät hyvään keskusteluun. Syvällisimmät ihmiset kokevat ehkä useimmin yksinäisyyttä. Useimmat ihmiset eivät uskalla pistää itseään likoon mihinkään syvällisempään keskusteluun. Olen huomannut, että jos yrittää aloittaa tällaista keskustelua, joku ampuu sen heti alas peläten ehkä oman turvallisuuden tunteensa järkkymistä. Ei kai yksinäisyys ole uskon syy. Antaahan se kuitenkin lohtua tässä kuoleman varjon laaksossa. Kyllä epäuskoisetkin tuntevat yksinäisyyttä. Lehdistä saa monesti lukea, millaisen lopun heidän yhteiset illanvietot useasti saavat. Vaikka näennäisesti ollaan ystäviä, sisimmässä saattaa olla yksinäisyyden tunteen synnyttämä katkeruus, joka voi purkautua rajusti. Etkö voi keskustella yksinäisyydestäsi näiden läheisten kanssa? Ovatko he vanhempiasi? Eikö heidän kanssa voi kunnolla keskustella? Meillä päin ilmoitustaululla on iltakyläpaikkoja. Niihin voi vapaasti mennä. Eikö siellä ole tällaista mahdollisuutta? Ellei, niin ehdotus tästä vaikka johtokunnan postilaatikkoon. Iltakylässä pienemmässä joukossa on paremmat mahdollisuudet keskusteluun kuin suuren seuraväkijoukon keskellä.
ihmiset ikäänkuin kokevat syvemmin tuon yksinäisyyden tunteen ja vieläpä vaikka on uskomassa oleva puolisokin rinnalla, jos hän vuorostaan on pinnallinen eikä kykene tuolla samalla tasolla keskustelemaan esimerkiksi tunteistaan. Mutta tällaiselle yksinäisyyttä tuntevalle joka kuitenkin on vaikka avioliitossa ja on aikuiset lapsetkin, mutta eivät ole säilyneet uskomassa, niin tuo yksinäisyyden tunne korostuu myös suviseuroissa, kun joutuu tiedostamaan sen, että täältä puuttuu omat lapset, jotka vielä olivat perheen mukana kun olivat lapsia. Tuolla oli hyvä neuvo sinulle, älä jätä yksinäisyytesi vuoksi uskoasi ja Jumalanvaltakuntaa, etsi tosissaan sellainen kaltaisesi seurasalista, joka näyttää myös istuvan penkissä yksinään.
kahvitaukokeskusteluissa. Saat muiden vl:ien ehdottoman kunnioituksen ja arvostuksen kun kerrot käheällä äänellä polttaneesi eilen viisi askia Norttia. Tai jos ei tepsi niin kerro, että ajoit Audillasi poliisia karkuun 240 km/h, niin johan alkaa tulla pyyntöjä iltakyliin!
En ole koskaan kokeillut, mutta en minäkään hirveän suosittu ollut iltakyliin vieraaksi.
Saat luultavasti heti vähän enemmän huomiota, kun ilmoitat kotiväellesi, että luovut uskosta. Pysy sitten tiukkana, äläkä tee parannusta uudestaan, vaikka vanhemmat itkisivät kuinka. Sano, että olet päättänyt luopua uskosta lopullisesti, etkä halua keskustella siitä aiheesta. Jos joku alkaa juttelemaan uskonnollisia, niin sano, ettet halua keskustella uskonnollisista aiheista. Eri asia sitten, jos oikeasti haluat. Ala sitten harrastamaan vaikkapa pöytäjääkiekkoa, niin saat luultavasti ainakin pelikavereita ensialkuun. Uskosta ei tarvitse niissä piireissä puhua halaistua sanaa ja ainoaksi puheenaiheeksi riittävät kikat, treenit, turnaukset ja turnausmatkat. Myös kuntosalilla käynti ja joukkuepelit voivat avartaa sosiaalista elämääsi. Urheilullisuus lisää suosiotasi ihmisten parissa ja saat helpommin kavereita.
seuraava toimenpide. Olit yksinäinen tai et.