Voiko Alkoholistin Kumppani

Yksi muuttuu raitistuttuaan muita painostavaksi ja moittivaksi moraalinvartijaksi, toinen ei muutu. Mistä tuon etukäteen tietäisi? http://www.juwanet.org/sosterv/alkoholi/kuivahuikka.htm

mikään mun SUURIN huoli tällä hetkellä... tulipa se vain tämäkin tässä mieleeni kysyä...

Meissä kaikissa on joitain ominaisuuksia ja piirteitä, joita emme hyväksy tai sulata itsessämme. Meidän on kuitenkin vaikeata työstää noita huonoja piirteitä itsessämme, ja siksi niitä onkin helpompi työstää toisessa ihmisessä. Kun on juonut itsensä tolkuttomaan humalaan riittävän usein, ei sitä piirrettä oikein voi hyväksyä puolisossakaan, kun itse on lopettanut juomisen. Siinä on eräs selitys raittiille tiukkapipolle. Jos me juomisen lopettaneet olemme HIRVEITÄ moralisteja KAIKKIA ja KAIKKEA kohtaan, on se vain jäänne niiltä ajoilta kun vielä joimme. Jokainen juopotteleva alkoholisti kun joutuu elämään täydellisenä ihmisenä epätäydellisessä maailmassa. Siinä sitä riittää moralisoitavaa ihan varmasti. Yleensä alkoholisteilla ei pelkkä juomisen lopettaminen vielä riitä, vaan hänen olisi saatava myös toipuminen ja raitistumisprosessi käyntiin. Vasta sen jälkeen me raitistuneet alkoholistit voimme ymmärtää sitä "huoneentaulua", jossa lukee "ELÄ JA ANNA ELÄÄ".

Luulisin että niin kauan kun alkkis juo, niin sietää hänen kumppaninsa juomista, kunhan kahden juopuneen kohtaaminen kotiintullessa ei johda pääsääntöisesti riitelyyn. Kuivilla olevan alkoholistin kuvittelisin olevan kovinkin mustasukkainen ja helposti ärtyvä sönköttävästä partnerista. Siinä on niin monta monessa, ja jo yksinomaan sekin että kun on itse joutunut kuulemaan russutusta siitä alkoholinkäytöstä yleensä vuosia, niin kai sitä kokee asiakseen antaa takaisin samalla mitalla.

12 askeleessa kehotetaan saattamaan sanomaa vielä kärsiville alkoholisteille..... Totuuden nimissä AA:laisista tulee varsinaisia moralisteja. AA:laisen mielestä (ei nyt ihan kaikkien kumminkaan) kärsivä on se joka vielä juo ja hänelle sanomaa (=lue: saarnaa) on vietävä!

Kuivistelijat muuttuvat usein täysin suvaitsemattomiksi pikkusieluiksi. Se on kai jokin side-effect kuivumisessa. Samaten täydellinen huumorintajun katoaminen on ihan yleistä. Riippuu tietenkin ihmisestä, ei kaikista tuu sellasia. Onneksi.

jos kumppani juo ja itse ei pysty. Voi olla että hän suhtautuu asiaan tyynesti, mutta sisäisesti kiehuu varmasti. Tuloksena VOI olla joko juomisesi moralisointi tai sitten ratkeaminen. Itse olen ollut kuivilla noin vuoden ja jos kumppanini juo esim. pari siideriä, saatan huomata moralisoivani häntä oman pään sisällä. Ja jotenkin se alkoholin hajukin on etova. No siinä vaiheessa järki astuu kehiin ja tolkutan itselleni että minulla ei ole varaa moralisoida ketään ainakaan parin siiderin takia. Itse en ollut edes alkoholisti lopettaessani, vaan lopetin juomisen muista syistä.

Olen ollut n. 8 vuotta raittiina. Vaimoni ottaa pari-kolme kertaa vuodessa tyttöjen kanssa. Tulee joskus pikkutunneilla kotiin ja yleensä menee pytylle yrjöämään. Itse nauraa hekotan, en varmasti moralisoi. Tuohan vaan muistuttaa minua, miksi ei kannata ottaa ;) Olen usein itsekkin ehdotellut hänelle ulos menoa likkojen kanssa siksi, ettei oma ottamattomuuteni saa estää hänen ottamistaan. Vaan ei lähde, on kuulemma ihan kiva olla ilman alkoholia. Sopeutumista voi tapahtua näinkin päin...

Alkoholistin kumppani voi juoda ja myös raittiin alkoholistin kumppani voi juoda. Juominen tai juomattomuus on jokaisen oma valinta. Tietysti voi miettiä sitä, että miksi alkoholistin kumppanin tai kenenkään muunkaan pitäisi juoda. Ei alkoholistin raittius ole kiinni siitä, juoko kumppani vai ei. Mutta ehkä siinä on vähän sama juttu kuin muutenkin yhteiselämässä. Jos toinen ei tykkää suomi-iskelmästä, niin itse ainakaan en kuuntelisi sitä täysillä samassa huoneessa, jossa kumppani on. Alkoholia varten ei ole olemassa edes korvakuulokkeita.