Heipä hei kanssaodottajat!
Nyt tämä tyttö alkaa ajattelemaan itseään. Raskauteni myötä mieheni on alkanut kohdella minua töykeästi, raskauden alussa kärsin kovista pahoinvoinneista rv 18 asti, mies tivasi koko ajan seksiä, ja itse sai koko ajan suunnitella vaan seuraavaa vessareissua, ja hän ei oikein tahtonut ymmärtää ettei oksennus suussa oikein seksi huvita.
Nooh..
pahoinvoinnit oli ja meni, mieleni ei edelleenkään kovasti tehnyt mieli koska mieheni lähes joka ilta tivasi että seksiä on saatava, aikaa kului ja hän ei enää tivannut mutta puhuu mulle halveksuvasti, hän "leikillään" haukkuu kusipääksi ja lihavaksi jne. ne ovat hänen mielestään olevinaan kovinkin hauskoja vitsejä, asiasta olen maininnut ja sanonut että se loukkaa mutta ei ole vaikutusta ollut.
Eilen järjestin esikoisemme synttäreitä. Puunasin meidän 3 kerroksista kämppää hiki hatussa kun mies oli kavereidensa kanssa polttareita suunnittelemassa ja tuli kotiin hieman ennen kuin vieraat saapuivat, ja kun vieraat lähtivät hän lähti myös kaverinsa kanssa.
Noh, olipa tuossa tänään vaihteeksi ihan mukavaa kun oltiin yhdessä menossa mummilaan hakemaan meidän tytärtä, tokaisimpa siinä sitten että mun on jo hetken aikaa tehnyt mieli, ja hän vastasi siihen: etten saa enää ainakaan häneltä. -kyllä kiehui.
Olenkin tässä sitten alkanut pyörittelemään päässäni ajatuksia, että miksi se seksin vonkaaminen yhtäkkiä loppui, huomasiko kenties ettei se yleensä hyödytä, ja joku voi nyt näppäränä kirjoittaa että mies pettää, ja ei kai sekään mahdotonta ole.
Lähinnä nyt on alkanut vituttaa sen käytös, koko ajan täytyy olla "haukkumassa" tai valittamassa, hyvänä ei voi pitää enää ollenkaan, saatan ehkä suukon saada ennen nukkumaan menoa. Sängyssä on kylmää viereen ei voi ottaa ja pitää kiinni kun on ihan pakko nukkua toisella laidalla ja selkäpäin.
Tähän asti olen niellyt sen ihmisen käytöstä ja nyt on ehkä aika tiputtaa se maanpinnalle että tajuaa sekin taas vaihteeksi että vaikka olen raskaana en suinkaan ole itsestäänselvyys ja että hänen on todella muutettava käyttäytymistään jos meinaa meidän kanssa elää.
Kiitos että sain vuodattaa tämän teille, ja kiitos jos jaksoit lukea.
MIES!
ÄitiHeinäkuu
5575
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuulostaa tutulta, mutta meillä nuo piirteet tulivat esiin heti lapsen synnyttyä. Minulle ei mieheltä enää riittänyt empatiaa lainkaan. Sängyssä alkoi nukkua toisessa laidassa selkä minuun päin. Aina kotiin tullessa keksi jotain haukuttavaa/nalkutettavaa. Jossain vaiheessa hänellä oli sitten uusi nainen ja viimein tuli ero...ennen lasta meillä oli ollut pitkä ja vakaa suhde (8 vuotta).
ihan henkiseltä väkivallalta! Tuli ihan kamala olo tekstiä lukiessa (itse olen kokenut vastaavaa ja päädyin eroon ennen lapsen syntymää). Mieti oikeasti tarkasti haluatko elämääsi tuollaisen kusipään kanssa jakaa...voisi olla jopa helpompi lasten kanssa yksin kuin perheenä. Mies kuitenkin aiheuttaa läsnäolollaan todennäköisesti enemmän haittaa kuin hyötyä...jos teillä yhtään kuten meillä oli. Sinun pitäisi nyt saada keskittyä itseesi, lapseesi ja tulevaan vauvaan eikä joutua murehtimaan miehesi hälmöilyitä ja kaikkeista pahinta on se, jos hän käytöksellään lannistaa sinua. Hae ainakin ulkopuolista apua teille jos et eroa tahdo...
Jos ei miehellä maita olla odotuksessa matkassa eikä naistaan kuunnella niin siinäpähän menkööt ja viettäkööt sitä huoletonta poikamies elämäänsä. Mitäpä tuota yksiä ylimääräisiä pyykkejä pesemään ja miestä majoittamaan kun ei kerta yhteiselo maita. Mäelle koko ukko sanon minä! :D
jos ihmisellä on pokkaa saataa nainen raskaaksi, tulee hänellä olla myös pokkaa kohdella naistaan rakkaudella ja suurella kunnioituksella, varsinkin kun nainen kantaa miehen lasta! Aika lapsellsita touhua, todella kehittymätöntä käytöstä mieheltäsi! Tuollaisenko kuvan parisuhteesta haluat antaa lapsillesi?!
mies luulee, tai haluaa luulla että olet ihan kiusallasi pitänyt häntä puutteessa. On loukkaantunut&turhautunut jatkuvasta torjunnasta ja nyt haluaa loukata sua.... itsekkyyttä ja empatian puutetta, mutta minkäs teet...? Oletko kertonut ettei haluttomuus johtunut hänestä vaan raskaudesta? Seksin puute ei kyllä oikeuta sua haukkumaan ja loukkaamaan. Just kun raskaana tartteis enemmän tukea ja ymmärrystä. Mutta koita ymmärtää myös miestä, hän ei varmaan pysty antamaan hellyyttä tai läheisyyttä, koska silloin alkaa myös haluta seksiä...