Mun mielestä on tosi törkeetä kuinka lihavia ihmisiä sorretaan ja nolataan. Joillakin ihmisillä tuntuu oleavan sellainen käsitys että lihavuus on syntiä ja että lihavuus itsessään on jokin sairaus. Näiden ihmisten mielestä on vain oikein jos he huomauttavat asiasta lihavalle ihmiselle.
En oo ite ollenkaan lihava (vaikka niin voisi luulla kun paasaan tällä lailla)
Oon itse aikaisemmin tehnyt monesti pilaa lihavista ihmisistä.
Mutta sitte sattu sellainen tapaus että olin käymässä erään kaverini sukujuhlissa (itse asiassa mä kyllä olin väärässä paikassa väärään aikaan mutta kuitenkin..) Siellä oli paljon sen mun kaverin sukulaisia. Sitten siellä oli yks äiti tyttärensä kans. Tämä äiti oli sellainen langanlaiha niuhottaja ja tosi vastenmielinen ja inhottava. Sitten tämä tytär, se oli ehkä 13-14 vuotias, noin 160 cm pitkä ja aivan valtavan lihava pallero, kuitenkin ihan kaunis kasvoiltaan. Syönnin jälkeen kun kaikki olivat nousseet ruokapöydästä siirryttiin olohuoneen puolelle.
Muut sukulaiset ehtivät varata mukavat tukevat sohvat itselleen mutta se tytär joka tuli paikalle viimeisenä joutui istumaan sellaiselle erittäin hentorakenteiselle, muovi-tuolille. Ei se tuoli siittä hajonnut kun se siihen istahti, ainoastaa rusahti oikein kuuluvasti ja pahaenteisesti.
Tyttären äiti (joka oli muuten jonkinverran humalassa) lausui tyttärelleen jotain tähän tapaan: "älä nyt saatana hajoita sitäkin tuolia ettei jouduta ostamaan uutta tilalle, Voi luoja mihin minä vielä joudun tuon sinun lihavuutesi takia".
Se oli alkurepliikki sille kamalalle vuodatukselle minkä se äiti aloitti. Mutta mitä tekivät muut sukulaiset?? Eivät ne ainakaan sitä tyttöä puolustaneet vaan tekivät häijyjä kommentteja kuten että: "joo, kyllä se Mari (nimi muutettu) on tosiaan lihonut aika valtavasti!" "Mistäköhän tuo muuten mahtaa johtua??" "paljonkos sitä painoa on sitten tytölle kertynyt??"
Noista kommenteista tytön äiti sai vain lisää puhtia ja alkoi vuodattaa kaikkea sitä kurjuutta mitä hän oli tyttärensä liikapainon takia saanut kokea. Äiti kertoi kuinka tytär vaan istuu kotona lukemassa ja syö ja syö ja paisuu. ruoka kuulemma loppuu kaapista koko ajan.
Hän mainitsi senkin paljonko tyttö painoi kun viimeksi hänet oli punnittu kuukausi sitten (muistaakseni 138 kiloa) arvelivat että on kuitenkin lihonut vielä siittä lisää, Hän kertoi kuinka häntä nolotti ja hävetti käydä tytön kanssa vaateostoksilla kun ei ikinä löytynyt sopivia kokoja jne. Äiti myös sanoi että hän on jo melkein luopunut toivosta päästä koskaan mummoksi sillä hän ei usko että kukaan mies koskaan tulisi huolimaan hänen tytärtään.
Mitä sitten se tyttö teki tämän ajan. Hän istui hiljaa siinä pienellä muovituolilla kädet sylissä, punaisena häpeästä, täristen ja yrittäen pidätellä itkua. Mua ainakin hirveesti säälitti se tyttö ja ois tehny mieli käydä kuristamassa sen äiti. Kukaan muu ei kiinnittänyt siihen tyttöön juuri huomiota sillä keskipisteenä oli äiti joka oli päässyt vauhtiin ja oli äänessä koko ajan.
Tilanne keskeytyi kun kaikki kutsuttiin kahvipöytään. Kaikki muut menivät paitsi se tyttö joka kiirehti vessaan itkemään. Mä olisin halunnut käydä lohduttaa sitä mutten nähnyt sitä enää sinä iltana sillä se oli sukeutuneena sinne vessaan loppuajaksi, ja mun ja sen mun kaverin täytyi jo lähteä.
Sen jälkeen mä oon aatellut vähän erillä tavalla lihavista ihmisistä, ihmisiä nekin kuitenkin on!
Kommnetoikaas nyt jotain tästä aiheesta!
En oo ite ollenkaan lihava (vaikka niin voisi luulla kun paasaan tällä lailla)
Oon itse aikaisemmin tehnyt monesti pilaa lihavista ihmisistä.
Mutta sitte sattu sellainen tapaus että olin käymässä erään kaverini sukujuhlissa (itse asiassa mä kyllä olin väärässä paikassa väärään aikaan mutta kuitenkin..) Siellä oli paljon sen mun kaverin sukulaisia. Sitten siellä oli yks äiti tyttärensä kans. Tämä äiti oli sellainen langanlaiha niuhottaja ja tosi vastenmielinen ja inhottava. Sitten tämä tytär, se oli ehkä 13-14 vuotias, noin 160 cm pitkä ja aivan valtavan lihava pallero, kuitenkin ihan kaunis kasvoiltaan. Syönnin jälkeen kun kaikki olivat nousseet ruokapöydästä siirryttiin olohuoneen puolelle.
Muut sukulaiset ehtivät varata mukavat tukevat sohvat itselleen mutta se tytär joka tuli paikalle viimeisenä joutui istumaan sellaiselle erittäin hentorakenteiselle, muovi-tuolille. Ei se tuoli siittä hajonnut kun se siihen istahti, ainoastaa rusahti oikein kuuluvasti ja pahaenteisesti.
Tyttären äiti (joka oli muuten jonkinverran humalassa) lausui tyttärelleen jotain tähän tapaan: "älä nyt saatana hajoita sitäkin tuolia ettei jouduta ostamaan uutta tilalle, Voi luoja mihin minä vielä joudun tuon sinun lihavuutesi takia".
Se oli alkurepliikki sille kamalalle vuodatukselle minkä se äiti aloitti. Mutta mitä tekivät muut sukulaiset?? Eivät ne ainakaan sitä tyttöä puolustaneet vaan tekivät häijyjä kommentteja kuten että: "joo, kyllä se Mari (nimi muutettu) on tosiaan lihonut aika valtavasti!" "Mistäköhän tuo muuten mahtaa johtua??" "paljonkos sitä painoa on sitten tytölle kertynyt??"
Noista kommenteista tytön äiti sai vain lisää puhtia ja alkoi vuodattaa kaikkea sitä kurjuutta mitä hän oli tyttärensä liikapainon takia saanut kokea. Äiti kertoi kuinka tytär vaan istuu kotona lukemassa ja syö ja syö ja paisuu. ruoka kuulemma loppuu kaapista koko ajan.
Hän mainitsi senkin paljonko tyttö painoi kun viimeksi hänet oli punnittu kuukausi sitten (muistaakseni 138 kiloa) arvelivat että on kuitenkin lihonut vielä siittä lisää, Hän kertoi kuinka häntä nolotti ja hävetti käydä tytön kanssa vaateostoksilla kun ei ikinä löytynyt sopivia kokoja jne. Äiti myös sanoi että hän on jo melkein luopunut toivosta päästä koskaan mummoksi sillä hän ei usko että kukaan mies koskaan tulisi huolimaan hänen tytärtään.
Mitä sitten se tyttö teki tämän ajan. Hän istui hiljaa siinä pienellä muovituolilla kädet sylissä, punaisena häpeästä, täristen ja yrittäen pidätellä itkua. Mua ainakin hirveesti säälitti se tyttö ja ois tehny mieli käydä kuristamassa sen äiti. Kukaan muu ei kiinnittänyt siihen tyttöön juuri huomiota sillä keskipisteenä oli äiti joka oli päässyt vauhtiin ja oli äänessä koko ajan.
Tilanne keskeytyi kun kaikki kutsuttiin kahvipöytään. Kaikki muut menivät paitsi se tyttö joka kiirehti vessaan itkemään. Mä olisin halunnut käydä lohduttaa sitä mutten nähnyt sitä enää sinä iltana sillä se oli sukeutuneena sinne vessaan loppuajaksi, ja mun ja sen mun kaverin täytyi jo lähteä.
Sen jälkeen mä oon aatellut vähän erillä tavalla lihavista ihmisistä, ihmisiä nekin kuitenkin on!
Kommnetoikaas nyt jotain tästä aiheesta!
Vastaukset 22
Vanhimmat
minua kyllä liikutti tuo sinun kirjoitus joni-87. tuntuu kivalta tietää että on ihmisiä joilta vielä löytyy myötätuntoa ja oikeudentajua.
minun sukuuni kuuluu myös paljon lihavia ja meillä taas on perinne vitsailla lihavuudesta. lihavat siis itse kertovat painostaan vitsejä esim. vertailevat itseään ja toisiaan "lihaviin" luontokappalaisiin kuten valaisiin ja virtahepoihin yms. kun olin itse ennen sukuni ainut laiha en koskaan pitänyt noita vitsejä hauskoina enkä uskaltanut nauraa niille. nyt olen itse hieman ylipainoinen ja ymmärrän heidän humoristisen näkökulmansa.
tuo tapaus minkä kerroit oli mielestäni sairasta ja ilkeää tahallista kiusaamista. taas nähtiin että kaikki ihmiset ei todellakaan välitä toisten tunteista! minusta voisi olla hyvä jos yrittäisit ottaa vielä yhteyttä siihen tyttöön jos mitenkään mahdollista vaikka nimettömänä ja kertoa hänelle mitä ajattelit tapauksesta. pidän myös mahdollisena että tytön lihavuuden syinä voi taustalla olla vaikka huono äitisuhde. toivotaan että tyttö ei enää ole onneton eikä mieti itsemurhaa tms. kiusaamisen johdosta.
jos vielä tapahtuu joskus jotain tuollaista ja oma rohkeus riittää voi myös keskeyttää haukkumistapahtuman ja sanoa siitä mielipiteensä. tuskin sekään tyttö tieten tahtoen ylipainoinen on! ja ylipainosta huolimatta kauniskin voi olla, aivan kuten kirjoitit. :) hyvää jatkoa joni, vaikutat kypsältä ikäiseksesi!
Liikutti toi sun kirjotus. Kyyneleet nous silmiin. Jumaliste että ihmiset osaa olla ajattelemattomia ja julmia! Hittolainen...
Ite oon myös koko ikäni saanu kuulla erinäisiä kommentteja koostani, ku tämmönen vähän pullukka oon. Aina se pahalle on tuntunu, vaikka niiltä naljailuilta oiskin yrittäny sulkee korvansa ja antaa niitten juttujen mennä ohi. Mulla se paha olo, mikä siitä haukkumisesta ja kiusaamisesta tuli, meni niinki pitkälle, että harkitsin ja yritin itsemurhaa. Mut nykyään oon kyllä onnellinen, että se jäiki vaan yritykseks, koska tää vuosi on ollu aivan mahtava! Koulussa on ollu aivan erilaista, ja kaikkialla muuallaki. Nykyään osaan jo arvostaa itteeni ja oon tyytyväinen itteeni sellasena ku oon, vaikka ainahan jotain pieniä muutoksia haluiskin. Mutta silti, nykyään oon paljon, paljon onnellisempi ku ennen. Koittakaa siis muutkin kiusatut tai syrjityt, ja muutkin joilla ei välttämättä kovin hyvin mene ja joita masentaa, koittakaa kestää! Kyllä se vielä helpottaa, ei kannata luovuttaa!
Niin, eli kyllä se haukkuminen ja naljailu sun muu porautuu niin pahasti ainakin mulla mieleen, että siellä se pysyy ja kauan, ja välillä aina pulpahtaa mieleen. Sellanen kolhii itsetuntoo todella pahasti, ja ihmekös tuo, että esim. mä oon tällanen ujo, onneks en enää kyllä aivan niin ujo ja säikky ku ennen. Eli niin ku jo aikasemmin mainitsin, ni se paha olo, mikä siitä kiusaamisesta on aiheutunu on hellittäny, ja nyt pystyn paremmin olemaan omaitseni.
Todellakin ihmisten tulis harkita mitä sanovat ja tekevät, koska niin paljon nykyään nuoret ja lapset, miksei aikuisetkin, kärsi siitä syrjinnästä ja haukkumisesta, mitä saa kokee koulussa, työssä, vapaa ajalla tai lähes missä vaan. Ihmiset vaan sattuu olemaan erilaisia, eri näkösiä ja eri kokosia, ja eikö se oo hyvä ja hieno asia? Mun mielestäni se on ainakin aivan upeeta! Kiva katsella ja tutustua erilaisiin ihmisiin ja huomata heissä kaikkia erilaisia piirteitä. Ihanaa...
Mut Joni, aivan mahtavaa oli lukee toi sun teksti. Tuhannet kiitokset, ku jaksoit sen tänne näpytellä! Mukavaa joulunodotusta, ja kaunista joulua sulle ja kaikille muillekin, jotka tän lukevat! =)
kamalaa :( Ihmiset on niin ilkeitä ja pahoja. Mie oon melkein koko nuoruuteni ollu kans palleroinen, mutta ei oo oikeestaan kukaan koskaan mitään siitä sanonu. Itse kyllä joskus ajattelen, että oon kamalan ruma ja lihava. Mutta onneksi on ihania ihmisiä olemassa, ystäviä, jotka tukevat ja auttavat.Koskaan en ole ollut vakavasti masentunut, koska olen luonteeltani hyvin iloinen ja sosiaalinen. Joni, teksti oli todellakin liikuttava ja surullinen, jäi huono mieli. Mutta yritetään kaikki jaksaa, kyllä niitä hyviä päiviä eteen tulee, odotetaan vain :) rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille!
miten ihmiset on nii ilkeitä?
mä voin kyl myöntää, et on itekki tullu joskus sanottuu jollekki pahasti. Ja ihan yhtä hyvin se on voinu vaikka itkee ittees uneen, niinku mäkin jos joku sanoo jotain pahasti :(
voi ei, toi joni-87 kertomus kyl kosketti.
Nyt mä tiedän jo uuden vuoden lupauksenki itelleni.
Kyl tuli jotenki harmittava olo :( ku miettii mitä itekki on joskus menny sanomaan.
Mä lähetänki nyt sille "tietylle" viestin et anteeks :( voi että..
en oo itekkään läheskää mikään malli, vähän pyöreä ja viel r-vikanen.
oon koko lapsuuteni kuullu niistä molemmista, mutta nyt se on onneks suunnilleen ohi..
voi kamala miten tä elämä on ihan hirveetä x(
voi itku :(
joo, kyl vituttaa tollaset laihat ruipelot, jotka
luulee olevansa parempia ihmisii. en ite oo lihava, enk todellakaan hauku vittuile lihaville tyypeille. mun mielest tytto on parhaimman nakoinen lievasti pullukkana. en voi sietaa sellasii ruipeloita navan esittelioita.
Itse en ole lihava (tosin minulla on paljon hyviä ystäviä jotka ovat ylipainoisia, itseasiassa kaksi parasta ystävääni kuuluvat "tähän sarjaan"), mutta olenkin kokenut toisenlaista painorasismia.
Itse olen hoikka (en anorektinen, enkä langanlaiha), urheilen paljon jne...
Niin mikähän muka voisi olla vikana?
Saan jatkuvasti arvosteluja lihavammilta ihmisiltä. Ystävieni kaverit ovat jopa kieltäytyneet olemasta samaan aikaan heidän kanssaan tekemisissä kuin minä, vain siksi että olen laiha! Nämäkin tyypit keskustelevat paljon painoasioista ja jostain syystä ihmiset tuntuvat ajattelevan, että vain koska on laiha niin ei pitäisi olla mitään sanottavaa mitä painoon tulee. Meidän pitäisi vaan mättää ruokaa naamaamme tullaksemme samanlaisiksi kuin muut...
Tarkoitukseni ei ole kohdistaa kiukkua lihaviin ihmisiin. Tarkoitan vain, että eivät ainoastaan lihavat koe painorasismia. Ihmiset siis ovat uskomattoman ilkeitä toisilleen. Syy kuin syy kelpaa, että joku voidaan ottaa silmätikuksi, varsinkin kun poikkeaa porukasta.
Esimerkin tytön äiti ei varmastikaan ole aivan terve, ja luultavasti, vaikka tyttö olisikin normaalipainoinen, äiti todennäköisesti häpäisisi häntä muilla keinoin... Ylipaino on vain tekosyy.
Toivon paljon voimia sille tytölle!
Paras kaverini (jo entinen), joka on vähän lihava, irvaili kerran, että enkö saa tarpeeksi ruokaa, kun olen niin laiha. Mokoma väittää itseään ERITTÄIN normaalipainoiseksi, vaikka onkin vähän pullukka. Paraskin puhuja, myönsi hän kerran syövänsä "määrällisesti paljon". Liikunta häntä ei kiinnosta, lintsaa vain liikuntatunneilta.
mieti vähän mitä kirjoitat...
ei noin läski ja lyhyt voi olla.
ei tommonen tankki vois edes kävellä!
sillähän raahais maha maassa.
kun 138 kilosella ja 185 pitkällä miehelläkin on vaikee kävellä.jos on rasvaa eikä lihasta.
Meillä oli intissä juuri tuollainen kaveri, lähes täsmälleen noilla mitoilla. Kaveri laihtui kyllä nopeasti parin ekan kuukauden aikana.
Voi pientä alpine parkaa. Epäilet siis ettei sellaisia ihmisiä edes oo olemassa jotka voisivat olla noissa mitoissa. Tai jos on niin vain liikuntakyvyttöminä sänkypotilaina.
Saanko arvata! Itse taidat olla sellainen alle 50 kiloinen tyttönen. Monilla hyvin hoikilla ihmisillä (etenkin naispuolisilla joiden suhteellisuuden taju on huono) on jotenkin aika erikoinen käsitys painosta.
Tiedätkö että on olemassa mm. 250 kiloinen mies (pituus n. 170 cm) mutta joka siittä huolimatta pystyy edelleen kävelemään ja liikkumaan (aika hitaasti tosin mutta kuitenkin)
Samaten satun itse tuntemaan erään tyypin joka on vähän alle 160 cm pitkä ja painaa ainakin 153 kiloa. Eikä hänellä kumminkaan maha raahaa maassa.
Itsekkin oon jonkinverran ylipainoinen. Mua sattuu just eniten ärsyttään tuollaiset ihmiset jotka tuntuu kuvittelevan että yli 100 kiloisia ei oo oikeesti edes olemassa!
oon ite 177cm ja 120kg minua haukuttiin kun aloitin ylä-asteen,mutta sitten kävin yhden haukkujan kimppuun jonka jälkeen ne on pitäny turpansa kii
Noilla luvuilla painoindeksi on yli 50, ja kun sairaalloisen ylipainon määrite on yli 40. Vähän ihmetyttää, voiko kukaan tosiaan olla noin lihava!
Noh mun poikaystävä on 188cm pitkä, ennen hän painoi 136kg, mutta kukaan ei uskonut että hän ois painanut niin paljon. Hänessä olikin paljo lihasta. Mutta hän on laihtunut reilussa vuodessa niin että painaa nyt n. 103kg, ja eron huomaa. Lihakset ovat tulleet vain vähän paremmin näkyviin, mutta ei läskiä ennenkään huomannut haittaavasti. Olen toki tyytyväinen muutokseen :)
eipä oo kovin rento äiti:(((((((((((((
varmana tulee saamaan se tyttö lapsia jonku miehen kans mut seo sit eri asia saako se äiti lapsenlapsia, koska mä en varmaa tona tyttönä antas sen akan nähä niitä ikinä
Kauheen surullinen juttu! Mä en voi ymmärtää, miten jollakin voi olla noin kauhee äiti!
No hyvä,että sinä edes olet ymmärtänyt, ettei lihavia syrjitä! Harvoin kuulee sun ikäisen jätkän suusta noin järkevää tekstiä! Kaikkea hyvää sulle!
Mist päin oot? Alkaisiks olee mun kans?
Älä viitti käyttää mun nimimerkkiä!
Tytön paras ystävä...
Olen huomannut, että koulumatkalla lihavat ohittaa ihan kevyesti. Tämä ilmiö tulee erityisesti esiin ylämäessä, kun lihava ihminen jää lyllertämään siihen, kun minä olen jo kaukana.
Lihavuus varmasti rasittaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Jos lihavuudesta on mahdollisuus päästä eroon, niin kannattaa yrittää. Tosin jos asialle ei voi mitään, pitää hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Ajatteles, lihavilla ei ole ainakaan alipaino-ongelmia! ;)
Kyllä se on tyhmää,kun lihavia sorretaan. Itse olen ollut lihava lähes pienestä pitäen,johtuen lääkkeistä. Kun oon joutunut syömään lääkkeitä kohta 19 vuotta,niin ei mikään ihme,kun olen vähän pullukka. Yhteen aikaan painoin 107 kg,joka oli mulle täyttä tuskaa. Kunnes tuota lääkitystä saatiin purettua,niin yhtäkkiä meikä alkoi laihtua. Laihduin 30 kg ja olo tuntui hyvältä. Kaikki tämä,kun mun lääkitystä saatiin purettua. Vielä on matkaa normaalipainoon,mutta kuitenkin. Minulla tuli melkein kyyneleet silmiin,kun luin sun kirjoituksen. Mihin tämä maailma on menossa? sille tytölle tuli varmasti henkisesti paha olo,kun sen äiti haukkuu sitä lihavaksi. Kyllähän se on totta,että lihaville on hankalampaa löytää sopivia vaatteita kuin hoikille,tiedän tämän kokemuksestani. Kuitenkin se johtuu siitä,kun kaikki ne jotka valmistavat vaatteita,tekevät ne hoikan vartalon mukaan. Eivät siis ota lihavia sillein huomioon. Mua ei olla kertaakaan haukuttu lihavaksi. Tosin yhteen aikaan mun äiti sanoi,että sulle ei mahdu kohta mitkään vaatteet päälle,kun oot lihava. Isäni ei sillein huomioi mun painoa,ainoastaan välillä kyselee,ootko laihtunut vai lihonut. Sen sanon,että lihavuus ei aina johdu liiasta syömisestä,niin kuin mun kirjoituksesta voidaan päätellä. Sen tytön äiti ei kyllä ole täysin terve,kun haukkuu omaa lastaan lihavaksi. Mitä se sille voi? sillä tytöllä voi olla jotain ongelmia tai vastaavaa,joita sitten purkaa syömällä paljon ruokaa. Sitä helposti ajatellaan,että lihavat eivät ole kauniita sisältään,vaikka ne ovat. Ei se ulkonäkö kerro kaikkea. Minäkin voisin ihan hyvin seurustella jonkun lihavan miehen kanssa. Mutta koittakaa kestää ja hyväksykää ihmiset sellaisina,kuin he ovat. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen.
No huhhuh,toi paino on aika uskomaton.
Olen 162/72 ja olen läski.
Huhhuh...
Mua syrjitään jo sorretaan =(
siis oikeesti tosi kamala juttu.....siis mäkään nyt en todellakaa oo mikään hoikka ja onneks mul ei oo tollast mutsii joka noin tekis.....mä olin ala-asteel sillee ehkä iha pikkusen pyöree ja sit sairastuin ja jouduin syömää 5vuotta lääkkeitä ja painohan siitä tietty nous, koska sivuvaikutuksena oli juuri painonnousu.....ja enkä mä nyt oikee oo niitä saanu poiskaan lähteen.....syynä ei oo laiskuus, koska en todellakaa löhöö vaa jossai sohvalla ym. vaa teen kyl iha normaalisti kaikkee.....mutta en mä vois väittää että olisin hirveen epätyytyväinen itteeni....siis en kuitenkaa mikää muodoton pallo (toi on rumasti sanottu, mut en keksiny muutakaa..) vaan, mitenkäs mä sen selittäisin, sillee kuitenki pyöree, mut kivasti muodokas silti....no kyllähän mäkin tietty oon siitä saanu kuulla et oon läski, tankki ym. joskus yläasteaikoina....mut en enää......mut pakko myöntää et mä en ymmärrä ihmisiä jotka valittaa et lihavuus rajottaa jotenki niitte elämää...siis jos mul olis nii ni ehkä ymmärtäisin....mut mä oon just muuttanu uudelle paikkakunnalle ja tääl jatkanu lukioo ja nyt mul on hirveesti kavereita siel, et en oo mitää syrjintää kokenu, käyn viikonloppusin baaris juomas (ja aika usein on ollu viel kiinnostuneita miehiäkin), et sosiaalistaki elämää löytyy..........:) ja tietty ehkä tällä hetkellä tärkeimpänä, ni se oma mussukka löytyy....eikä ees mikää Tauno 47v, vaa iha hemmetin lutunen parikymppinen poitsu, joka ihastu muhun jo iha silloi ku eka kerral nähtiin :) tottakai mä nyt sille joskus mäkätän et mä oon iha hirvee, et miten viittit olla mun kans......mut se vaientaa mut kyl nopeesti jos tommosta rupeen puhuun :)
mutta todellakaan, ketään ei sais syrjiä sen takia, että ei oo "normaali".....siis mikä ees on normaali......?? tekeekö se todellakin ihmisestä jotenkin erilaisen, jos sillä on enemmän kiloja kun jollakulla toisella?? ei todellakaan tee.....ihmisiä me kaikki kuitenki ollaan ja loppupeleissä kaikilla on se sama kohtalo...kuolema siis...ei ne hoikatkaan ihmiset elämästä hengissä selviä.....