Haluan tuoda ko. raamatun kohtaan muutamaan näkemyksen. Joh. 20: 23 "Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksiannetut ja joiden te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt" Yritin avata keskustelua otsikon alla Avainten valta, mutta ei lähetnyt liikkeelle...
VL-ien tulkinta tästä tekee Jumalasta ihmisten juoksupojan. Jos ihminen julistaa anteeksiantamuksen / sitoo, Jumalankin on niin tehtävä taivaassa! Järjetön ajatus!
Vl-ät vetoavat tulkinnassaan mm. Lutheriin. Häneltä kyllä löytyykin tätä tulkintaa tukevia kohtia, mutta Luther rajaa tämän kuitenkin niin, että sitomisen valta saa ulottua vain niin pitkälle, kun on kyseessä todelliset synnit…
Tulkinnan avain on mielestäni tämä: Me julistamme ihmisille kristittyinä Jumalan tekoja ja armopäätöksiä. Tiedämme, että Jumala haluaa antaa anteeksi kaikille katuville heidän syntinsä. Myös alkukielen aikamuoto tukee tätä. Sen tajuaa paremmin jos laittaa jo-sanan väliin: ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne on (jo) anteeksiannettu.” Siksi myös sitominen voi tapahtua vain todellisten syntien osalta (ei ehdonvallan asioissa, esim. televisio, ehkäisy…). Silloinkin on kyseessä vain se, että julkisynnissä elävää ”pidetään pakanana ja publikaanina”. Se on meidän ihmisten näkemys, mutta silloinkin lopullinen tuomio jää Jumalalle.
Erottamisen kohdalla pidän parempana kansankirkkomme periaatetta, että ketään ei eroteta kirkosta. Silloin ei ainakaan jouduta hengellisen väkivallan tielle kuten lestadiolaisuudessa. Todellinen synti tulee osoittaa synniksi, mutta korostetaan koko ajan anteeksisaamisen mahdollisuutta. Jos ihminen ei näe syntiään eikä ota vastaan anteeksiantamusta, hän tavallaan sitoo itse itsensä.
VL-ien tulkinta tästä tekee Jumalasta ihmisten juoksupojan. Jos ihminen julistaa anteeksiantamuksen / sitoo, Jumalankin on niin tehtävä taivaassa! Järjetön ajatus!
Vl-ät vetoavat tulkinnassaan mm. Lutheriin. Häneltä kyllä löytyykin tätä tulkintaa tukevia kohtia, mutta Luther rajaa tämän kuitenkin niin, että sitomisen valta saa ulottua vain niin pitkälle, kun on kyseessä todelliset synnit…
Tulkinnan avain on mielestäni tämä: Me julistamme ihmisille kristittyinä Jumalan tekoja ja armopäätöksiä. Tiedämme, että Jumala haluaa antaa anteeksi kaikille katuville heidän syntinsä. Myös alkukielen aikamuoto tukee tätä. Sen tajuaa paremmin jos laittaa jo-sanan väliin: ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne on (jo) anteeksiannettu.” Siksi myös sitominen voi tapahtua vain todellisten syntien osalta (ei ehdonvallan asioissa, esim. televisio, ehkäisy…). Silloinkin on kyseessä vain se, että julkisynnissä elävää ”pidetään pakanana ja publikaanina”. Se on meidän ihmisten näkemys, mutta silloinkin lopullinen tuomio jää Jumalalle.
Erottamisen kohdalla pidän parempana kansankirkkomme periaatetta, että ketään ei eroteta kirkosta. Silloin ei ainakaan jouduta hengellisen väkivallan tielle kuten lestadiolaisuudessa. Todellinen synti tulee osoittaa synniksi, mutta korostetaan koko ajan anteeksisaamisen mahdollisuutta. Jos ihminen ei näe syntiään eikä ota vastaan anteeksiantamusta, hän tavallaan sitoo itse itsensä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mikä on VL:ien tulkintaa, kuka sen määrittelee ja missä se on määritelty???
Väitän, että sinun tulkintasi "VL:ien tulkinnasta" on kauttaaltaan väärä. Missään ei Jumalasta tehdä juoksupoikaa, yhtäkään ihmistä ei estetä tulemasta rauhanyhdistykselle(kuten ei yhtäkään estetä tulemasta ev.lut.kirkkoon tai muuhun kirkolliseen rakennukseen). Ja aina ja joka paikassa edelleenkin ja aina on opetettu, että sitominenkaan ei sido mitenkään muuten, kuin siten, että sillä yritetään viimeisenä keinona saada ihmisen silmiin kirkastumaan se tosiasia, että hän on joutunut eroon Jumalasta, että hän tekisi parannuksen synnistä.
Koskaan sitominen ei ole tarkoittanut eikä tarkoita että ihminen ikuiseksi ajaksi nyt muka sidottaisi synteihin(kuten sinä väität) vaan se tarkoittaa Lutherinkin mukaan sitä, että ihminen huomaisi itse olevansa synnissä, ja tekisi siitä parannuksen. Jos ihminen ei tee parannusta, niin silloin ihmisen sitoo syntiin kuolema, sillä kuoleman jälkeen siitä ei ole paluuta pois. Kuolema on ainoa sitova tekijä, ei Jumala, eikä taivas. Ihmisten ja Jumalan sitominen siis edelleen on vain sitä että ihminen symbolisesti erotetaan seurakuntayhteydestä, jotta hän sen kautta huomaisi olevansa erossa Jumalasta. Tuo ero Jumalaan on tapahtunut ihmisen itsensä vaikutuksesta, ei minkään seurakunnan eikä Jumalan.
Mitä tulee käsityksiisi "ehdonvallan asioista", niin siihen on olemassa luterilaisempi selitys kuin Sinun. Toisekseen en tiedä yhtäkään sanojesi mukaan "sidotun" television tai ehkäisyn takia ulos vanhoillislest.seurakunnasta. Kolmanneksi kansankirkolla ei näytä olevan koko avainten valtaa yleisesti käytössä: Luther useassa saarnassaan muuten sanoo, että siitä tuntee Jumalan valtakunnan, että siellä on avainten valta käytössä; sekä päästön että sitomisen sana. Toisaalta, jokainen saarna missä ei evankeliumin saarna; laki ja sovintosaarna eli evankeliumi kuulu, ei ole Lutherin mukaan saarna ollenkaan.
Loppuosastasi sanoisin, että juuri niin opetetaan lestadiolaisuudessa: ihminen itse sitoo itsensä synteihinsä, jos ei tee niistä parannusta, ja aina on parannus/anteeksianto tarjolla jokaisissa vanh.lest. seuroissa jokaiselle, joka sen vain tahtoo kohdalleen ottaa. "Olkaa nopeat päästämään, mutta hitaat sitomaan" sanoo apostoli kirjeessään.
jos useammat VL:ät ajattelevat asian kuten sinä eli että Jumala ei ole sidoksissa meidän ihmisten toimiin. Siis lopullinen tuomiovalta jää jumalalle.
Minun tulkintani VL:ien opetuksesta perustuu siihen, mitä olen siellä piirissä opetusta saanut ja SRK:n julkaisuja lukenut. Esim. Aulis Zidbeckin kirja Raattamaasta käsittelee pitkälti tätä aihetta.
Kerroin myös "Aavainten valta"- otsikon alla kotonani aikanaan olleesta hoitokokouksesta. Tiedän myös VL:ssä mukana olleensa, että tämä sitomisen uhka / väärään henkeen tuomitseminen on uhkana myös asioissa, joita nimitin ehdonvallan asioiksi. Olen itsekin huomannut, että esim. TV:n suhteen toimitaan ainakin nykyään aika varovaisesti, mutta aikanaan on hoitokokouksia senkin vuoksi pidetty eli jos uskovassa kodissa on ollut televisio... Ja uskallan väittää että juuri tämän opinkohdan (sitominen) vuoksi moni ei uskalla TV:tä kotiinsa ottaa, vaikka ei kokisi sitä itse syntinä.
En tiedä ymmärsitkö ilmaisuni "Jumalasta tehdään ihmisten juoksupoika" aivan oikein. Tarkoitin siis sitä, että silloin Jumalalla on tuo juoksupojan asema, jos ajatellaan, että hänen pitää toimia meidän ihmisten päästämisen / sitomisen mukaan. Mutta sinä ainakin olit samaa mieltä, että sitomisessakin lopullinen valta jää Jumalalle eli seurakunnan edessä sidottu ei välttämättä ole Jumalan edessä sidottu, jos se on tapahtunut muista kuin todellisista synneistä.
Kirjoituksestasi sai myös käsityksen, että kansankirkossa ei syntejä julisteta anteeksi. On paljon julistajia ja pappeja, jotka julistavat selvää evankeliumia (jotku jopa samoin sanoin kuin VL:ät). Olen myös eri mieltä siitä VL:ien kanssa, mitä evankeliumin saarnaaminen ja sen uskominen on. Se ei välttämättä ole sitä, että ihminen ottaa synninpäästön vastaan sillä sekunnilla kun kuulee sitä julistettavan. Vaan Pyhä Henki voi kirkastaa julistetun evankeliumin vaikka päivän, kuukauden, vuoden tai vuosien päästä...
Lisäksi on syytä muistaa, että Jumala toimiin julistetun sanan lisäksi myös sakramenttien kautta. Ihminen voi omistaa ehtoollisella myös evankeliumin kuten Luther opettaa: "...Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus..."
Evankeliumia on mielestäni rajoitettu VL:ssä. Se ymmäretään liian mekaanisesti synninpäästön julistamiseksi ja sen vastaanottamiseksi samalla hetkellä (yleinen rippi). Onneksi Jumala vaikuttaa kuitenkin julistetun sanan ja sakramenttien kautta, missä tahtoo ja lahjoittaa Pyhän Henkensä kenelle tahtoo. Jumalan toimintaa ei voida rajoittaa "opillisilla kaavoilla".
Harmi, että tällaiset syvälliset pohdiskelut ja kirjoitukset jäävät täällä vähän muiden aiheiden varjoon. Koska aika ei riitä seuraamaan kaikkia ketjuja, moni hyvä keskustelun aihe jää huomiotta. Eka kertaa minäkin nyt vasta avasin tämän ketjun.
Eipä silti, en osaa nyt kirjoitukseesi kovin kummosta kommenttia laittaa. Ymmärsin sen vl-eron kokeneena tosi hyvin ja ajattelen itse samalla tavalla. Kun seurakunta minut aikoinaan sitoi "synteihini", suurin rikkeeni oli "väärä henki", joka ilmeni mm. mielipiteissä noihin ehdonvallan synteihin. Ei oikein mitään tekosyntejä löytynyt, vain mielipiteet.
Noh siihen aikaan todella paha synti, johon ihminen saattoi joutua, oli se, että näki vl-seurakunnassa lakihenkeä! 24 vuotta on kulunut, eikä ole vieläkään kirkastunut, että olen joutunut Jumalasta erilleen, vaikka se tarkoitus sitomisella on ollut. Ei näköjään siperiakaan kaikkia opeta!
Olet kai ollut palstalla kauemminkin, muistelen törmänneeni nimimerkkiisi. Laitanpa sen paremmin korvan taakse, että huomaan seurata jatkossa kirjoituksiasi.
Hyvää Joulua Sinulle!
Kiitos x-vl viestistäsi. Se on valaiseva ja vastaa myös hj:n kommenttiin, että hän ei ole kuullut koskaan ketään erotetun ehdonvallan asioiden vuoksi. MUTTA näinpä ne asiat käännettiin ja ehkä edelleenkin: ei se asia, vaan asenne VL:ien ohjeita kohtaan. Jos niitä ei hyväksy, katsotaan tällainen eriseuraiseksi tai "väärässä hengessä" olevaksi.
Itse lähdin "omatoimisesti", mutta kaveripiirissäni mielipiteitäni pidettiin "vaarallisina ja eriseurausina", kun halusin herättää keskustelua näistä ehdonvallan asioista. Ongelma oli myös Jumalan valtakunnan rajaaminen vain VL:iin... mutta sitä en sanonut edes ääneen. Minulle oli suuri helpotus, kun uskalsin tehdä päätöksen lähtemisestä niistä piireistä. Nyt koen eläväni oikeanlaisessa kristityn vapaudessa ja koen uskon elämää kantavana voimana - toisin kuin aikaisemmin.
Silti en halua ketään VL:ää kehottaa lähtemään pois SRK:n piiristä, jos vain voi elää ahdistumatta niissä piireissä. Itse en voinut.
Siunattua joulua sinullekin x-vl ja muille viestin lukijoille!
Kävin kurkistamassa nyt vasta sen avaamasi ketjun avaintan vallasta. Eivätpä olleet veeällät kovin hanakoita tarttumaan aiheeseen, vaikka heidän erikoispainotuksestaan oli kyse. Olen huomannut, että muutamien vakiolauseiden lisäksi selityksiä tulee aika vähän, paitsi joillakin mielikuvitus laittaa kirjoittamaan jopa Jeesuksen vertauksien selityksiä ihan omasta päästä ja oudosti.
Muutamat tiukat keskustelut olen käynyt ja entistä kirkkaammasti huomaan, mitä siellä "hakomajan" sisällä on. Ei ainakaan sellaista rakastavaa, armollista Taivaan Isää, jota minun sieluni halajaa. Onneksi olen tavannut ystäviä, joiden kautta olen saanut vahvistusta uskolleni, joka on ollut melkein sammuksissa nämä erovuodet.
Tietysti siihen on syynä sekin, että olen joutunut olemaan koko ajan veeällien opin ja käytännön vankina avioliittoni kautta. Kuinka vähällä ihminen hengellisessä mielessä pärjääkään, kun on pakko. Koko ajan rukoilee kuitenkin Jumalan johdatusta ja heikon uskon vahvistusta lakioppien piirittämänä.
Yritän kirjoittaa maltillisesti, vaikka ajatukset ovat joskus painokelvottomia.
Sinä olet poikkeus siinä mielessä, että monet omatoimisesti porukasta lähteneet, haikailevat muka oikean ainoan uskon perään, joka löytyy vain heiltä. Heidän kanssaan keskustelusta ei tule mitään, koska he puolustavat entistä ja luultavasti palaavat takaisin, kunhan ovat ensin katsastaneet hieman maailman iloja. Todella oksettavia ylimielisiä tyyppejä on liikkeellä. Heillä on ylpeys ja paremmuuden tunne yhä jäljellä.
Näin aamutuimaan tällaisia vakavia mietteitä. Nyt sitten jouluvalmisteluihin, kauppaan ja leipomaan.
Siunattua Rauhallista Joulujuhlaa Sinulle!