Mun mielestä on tosi törkeetä kuinka lihavia ihmisiä sorretaan ja nolataan. Joillakin ihmisillä tuntuu oleavan sellainen käsitys että lihavuus on syntiä ja että lihavuus itsessään on jokin sairaus. Näiden ihmisten mielestä on vain oikein jos he huomauttavat asiasta lihavalle ihmiselle.
En oo ite ollenkaan lihava (vaikka niin voisi luulla kun paasaan tällä lailla)
Oon itse aikaisemmin tehnyt monesti pilaa lihavista ihmisistä.
Mutta sitte sattu sellainen tapaus että olin käymässä erään kaverini sukujuhlissa (itse asiassa mä kyllä olin väärässä paikassa väärään aikaan mutta kuitenkin..) Siellä oli paljon sen mun kaverin sukulaisia. Sitten siellä oli yks äiti tyttärensä kans. Tämä äiti oli sellainen langanlaiha niuhottaja ja tosi vastenmielinen ja inhottava. Sitten tämä tytär, se oli ehkä 13-14 vuotias, noin 160 cm pitkä ja aivan valtavan lihava pallero, kuitenkin ihan kaunis kasvoiltaan. Syönnin jälkeen kun kaikki olivat nousseet ruokapöydästä siirryttiin olohuoneen puolelle.
Muut sukulaiset ehtivät varata mukavat tukevat sohvat itselleen mutta se tytär joka tuli paikalle viimeisenä joutui istumaan sellaiselle erittäin hentorakenteiselle, muovi-tuolille. Ei se tuoli siittä hajonnut kun se siihen istahti, ainoastaa rusahti oikein kuuluvasti ja pahaenteisesti.
Tyttären äiti (joka oli muuten jonkinverran humalassa) lausui tyttärelleen jotain tähän tapaan: "älä nyt saatana hajoita sitäkin tuolia ettei jouduta ostamaan uutta tilalle, Voi luoja mihin minä vielä joudun tuon sinun lihavuutesi takia".
Se oli alkurepliikki sille kamalalle vuodatukselle minkä se äiti aloitti. Mutta mitä tekivät muut sukulaiset?? Eivät ne ainakaan sitä tyttöä puolustaneet vaan tekivät häijyjä kommentteja kuten että: "joo, kyllä se Mari (nimi muutettu) on tosiaan lihonut aika valtavasti!" "Mistäköhän tuo muuten mahtaa johtua??" "paljonkos sitä painoa on sitten tytölle kertynyt??"
Noista kommenteista tytön äiti sai vain lisää puhtia ja alkoi vuodattaa kaikkea sitä kurjuutta mitä hän oli tyttärensä liikapainon takia saanut kokea. Äiti kertoi kuinka tytär vaan istuu kotona lukemassa ja syö ja syö ja paisuu. ruoka kuulemma loppuu kaapista koko ajan.
Hän mainitsi senkin paljonko tyttö painoi kun viimeksi hänet oli punnittu kuukausi sitten (muistaakseni 138 kiloa) arvelivat että on kuitenkin lihonut vielä siittä lisää, Hän kertoi kuinka häntä nolotti ja hävetti käydä tytön kanssa vaateostoksilla kun ei ikinä löytynyt sopivia kokoja jne. Äiti myös sanoi että hän on jo melkein luopunut toivosta päästä koskaan mummoksi sillä hän ei usko että kukaan mies koskaan tulisi huolimaan hänen tytärtään.
Mitä sitten se tyttö teki tämän ajan. Hän istui hiljaa siinä pienellä muovituolilla kädet sylissä, punaisena häpeästä, täristen ja yrittäen pidätellä itkua. Mua ainakin hirveesti säälitti se tyttö ja ois tehny mieli käydä kuristamassa sen äiti. Kukaan muu ei kiinnittänyt siihen tyttöön juuri huomiota sillä keskipisteenä oli äiti joka oli päässyt vauhtiin ja oli äänessä koko ajan.
Tilanne keskeytyi kun kaikki kutsuttiin kahvipöytään. Kaikki muut menivät paitsi se tyttö joka kiirehti vessaan itkemään. Mä olisin halunnut käydä lohduttaa sitä mutten nähnyt sitä enää sinä iltana sillä se oli sukeutuneena sinne vessaan loppuajaksi, ja mun ja sen mun kaverin täytyi jo lähteä.
Sen jälkeen mä oon aatellut vähän erillä tavalla lihavista ihmisistä, ihmisiä nekin kuitenkin on!
Kommnetoikaas nyt jotain tästä aiheesta!
En oo ite ollenkaan lihava (vaikka niin voisi luulla kun paasaan tällä lailla)
Oon itse aikaisemmin tehnyt monesti pilaa lihavista ihmisistä.
Mutta sitte sattu sellainen tapaus että olin käymässä erään kaverini sukujuhlissa (itse asiassa mä kyllä olin väärässä paikassa väärään aikaan mutta kuitenkin..) Siellä oli paljon sen mun kaverin sukulaisia. Sitten siellä oli yks äiti tyttärensä kans. Tämä äiti oli sellainen langanlaiha niuhottaja ja tosi vastenmielinen ja inhottava. Sitten tämä tytär, se oli ehkä 13-14 vuotias, noin 160 cm pitkä ja aivan valtavan lihava pallero, kuitenkin ihan kaunis kasvoiltaan. Syönnin jälkeen kun kaikki olivat nousseet ruokapöydästä siirryttiin olohuoneen puolelle.
Muut sukulaiset ehtivät varata mukavat tukevat sohvat itselleen mutta se tytär joka tuli paikalle viimeisenä joutui istumaan sellaiselle erittäin hentorakenteiselle, muovi-tuolille. Ei se tuoli siittä hajonnut kun se siihen istahti, ainoastaa rusahti oikein kuuluvasti ja pahaenteisesti.
Tyttären äiti (joka oli muuten jonkinverran humalassa) lausui tyttärelleen jotain tähän tapaan: "älä nyt saatana hajoita sitäkin tuolia ettei jouduta ostamaan uutta tilalle, Voi luoja mihin minä vielä joudun tuon sinun lihavuutesi takia".
Se oli alkurepliikki sille kamalalle vuodatukselle minkä se äiti aloitti. Mutta mitä tekivät muut sukulaiset?? Eivät ne ainakaan sitä tyttöä puolustaneet vaan tekivät häijyjä kommentteja kuten että: "joo, kyllä se Mari (nimi muutettu) on tosiaan lihonut aika valtavasti!" "Mistäköhän tuo muuten mahtaa johtua??" "paljonkos sitä painoa on sitten tytölle kertynyt??"
Noista kommenteista tytön äiti sai vain lisää puhtia ja alkoi vuodattaa kaikkea sitä kurjuutta mitä hän oli tyttärensä liikapainon takia saanut kokea. Äiti kertoi kuinka tytär vaan istuu kotona lukemassa ja syö ja syö ja paisuu. ruoka kuulemma loppuu kaapista koko ajan.
Hän mainitsi senkin paljonko tyttö painoi kun viimeksi hänet oli punnittu kuukausi sitten (muistaakseni 138 kiloa) arvelivat että on kuitenkin lihonut vielä siittä lisää, Hän kertoi kuinka häntä nolotti ja hävetti käydä tytön kanssa vaateostoksilla kun ei ikinä löytynyt sopivia kokoja jne. Äiti myös sanoi että hän on jo melkein luopunut toivosta päästä koskaan mummoksi sillä hän ei usko että kukaan mies koskaan tulisi huolimaan hänen tytärtään.
Mitä sitten se tyttö teki tämän ajan. Hän istui hiljaa siinä pienellä muovituolilla kädet sylissä, punaisena häpeästä, täristen ja yrittäen pidätellä itkua. Mua ainakin hirveesti säälitti se tyttö ja ois tehny mieli käydä kuristamassa sen äiti. Kukaan muu ei kiinnittänyt siihen tyttöön juuri huomiota sillä keskipisteenä oli äiti joka oli päässyt vauhtiin ja oli äänessä koko ajan.
Tilanne keskeytyi kun kaikki kutsuttiin kahvipöytään. Kaikki muut menivät paitsi se tyttö joka kiirehti vessaan itkemään. Mä olisin halunnut käydä lohduttaa sitä mutten nähnyt sitä enää sinä iltana sillä se oli sukeutuneena sinne vessaan loppuajaksi, ja mun ja sen mun kaverin täytyi jo lähteä.
Sen jälkeen mä oon aatellut vähän erillä tavalla lihavista ihmisistä, ihmisiä nekin kuitenkin on!
Kommnetoikaas nyt jotain tästä aiheesta!
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei sille mitään voi läskit vaan näyttää rumalta, ainaki vyötäröllä ja jos on vyötäröltä läski niin on sitte varmaan naamastaki, ei se kovin nättiä oo mut jos se ei itteensä häiri niin mikäs siinä. Jos jotku kiusaa, nii pitää vaa olla niinku ei huomaiskaan. jos mä oisin läski nii ei mua ainakaa vois vähempi kiinnostaa mitä muut on musta mieltä. kyllä niille läskeillekki kavereita riittää ei niitä kaikki inhoo.
Toi nyt ei ainakaan ollu kovin kannustavaa! Okei, lihavat ihmiset ei munkaan mielestä oo yhtä kauniita kun normaalipainoset, mutta jonkun mielestä varmasti on!.. Lihavemmissa ihmisissä ei oo mun mielestä sen enempää vikaa kun laihoissakaan. Miks kaikkien pitäis näyttää samalta?
mä taas olen lihava. joskus se häiritsee, mutta useimmiten ei. Mulla on nätit kasvot, ja jos maha ottaa päähän, mä vaihdan kokovartalopeilin kasvopailiin. Mun äiti on lihava, ja sillä on kamala tapa yrittää pönkittää omaa itsetuntoaan mun kustannuksella. Kun ostan uudet housut, se sanoo niiden olevan hienot, mutta että ne näyttäis paremmilta jos niitten sisässä olisi pari kiloa vähemmän. Mun mummo muistaa kans aina mainita tästä asiasta. Ennen mua kiusattiin tästä, mutta ilmeisesti ne ihmiset huomas että mä olen sinut tän asian kanssa ja lopetti. Jos se mua alkaa häriin, mä laihdutan, mutta nyt ei ainakaan ole intressejä.