Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    Tapettu rakkaus

    Tapettu rakkaus

    Likaisesta peilistä
    katsoo itseään.
    Varjo kuolevan
    takaisin tuijottaa.
    Se repii elämäänsä palasiksi
    nurkassa itkee ja vaikertaa.

    Miksi uskalsi luottaa tuuleen
    joka valhetta harhaa
    vannoi vaan.
    Miksi antoi pimeyden itsensä ostaa
    sanomatta
    vastaan sanaakaan.

    Eikä se muuta osannut kuin satuttaa,
    se ei tiennyt
    edes sen vertaa
    ettei haavoittunutta ampua saa
    ohi enää toista kertaa.

    Silmänsä leiskui
    kipinöi elämää
    tuli niiden
    kai kuolematon,
    mut tuhkaksi sydämensä liekeissä paloi
    roihuavan rakkauden rovion

    Ei toivonut enää
    hän pelastusta,
    pelko oli jo haihtunut pois.
    Anoi vain armon laukausta
    joka osua viimein vois

    Niin laskeutui pimeys
    peitoksi päälleen
    jäätyneen kituvan sydämen,
    viima puhalsi sammuksiin
    toivon liekin pienen ja hiipuneen.

    Kautta omien käsiensä
    näytti hän
    maailmasta lähteneen,
    vai liekö ollut
    suojelusenkelinsä
    joka toteutti viimeisen toivomuksen.

    Vaikeni itku
    tuon rikotun sielun
    kun ikävä lopulta murhasi sen.
    Savu nousi hiljaa
    harmaasta maasta
    tuhkasta tapetun rakkauden.
    1178
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 1

    Vanhimmat

    tiivistää, turhaa paatosta, tahatonta komiikkaa..

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    shakal kirjoitti:

    Tapettu rakkaus

    Likaisesta peilistä
    katsoo itseään.
    Varjo kuolevan
    takaisin tuijottaa.
    Se repii elämäänsä palasiksi
    nurkassa itkee ja vaikertaa.

    Miksi uskalsi luottaa tuuleen
    joka valhetta harhaa
    vannoi vaan.
    Miksi antoi pimeyden itsensä ostaa
    sanomatta
    vastaan sanaakaan.

    Eikä se muuta osannut kuin satuttaa,
    se ei tiennyt
    edes sen vertaa
    ettei haavoittunutta ampua saa
    ohi enää toista kertaa.

    Silmänsä leiskui
    kipinöi elämää
    tuli niiden
    kai kuolematon,
    mut tuhkaksi sydämensä liekeissä paloi
    roihuavan rakkauden rovion

    Ei toivonut enää
    hän pelastusta,
    pelko oli jo haihtunut pois.
    Anoi vain armon laukausta
    joka osua viimein vois

    Niin laskeutui pimeys
    peitoksi päälleen
    jäätyneen kituvan sydämen,
    viima puhalsi sammuksiin
    toivon liekin pienen ja hiipuneen.

    Kautta omien käsiensä
    näytti hän
    maailmasta lähteneen,
    vai liekö ollut
    suojelusenkelinsä
    joka toteutti viimeisen toivomuksen.

    Vaikeni itku
    tuon rikotun sielun
    kun ikävä lopulta murhasi sen.
    Savu nousi hiljaa
    harmaasta maasta
    tuhkasta tapetun rakkauden.

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu