Kysyisin viisaammilta, että mitenkä minun käy seuraavassa perinnönjaossa: Olen isäni ensimmäisestä avioliitosta ja siis rintaperillinen. Vanhempani ovat eronneet ja isäni uudelleen naimisissa (heillä ei ole lapsia). Mikä on minun oikeus kuolleen isäni jäämistöön, mikäli isällä ja hänen uudella vaimolla on esim. avioehto (= en tiedä, mutta epäilen)? Jäänkö siis lehdille soittelemaan ja saan korkeintaan perintöveroja maksaakseni? Isäni nykyinen vaimo on jo vuosia elänyt isäni tuloilla ja laittanut kaikki omat tulonsa visusti talteen.
perimisjärjestys.
Avuton
125051
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Määritelmä: UO = uusi onni eli avioeron jälkeen entisen puolison löytämä uusi kumppani.
Sinulla on kaikki oikeuden isäsi JÄÄMISTÖÖN, mutta ei mitään oikeutta UO:n omaisuuteen. Se, onko avioehtoa heidän kesken olemassa, ei vaikuta asiaan mitenkään, jos UO käyttää hyväkseen ns. tasinkoprivilegiä osituksessa.
Tasinkoprivilegi tarkoittaa sitä, että isäsi kuoltua toimitettavassa omaisuuden osituksessa lesken (tässä UO) ei tarvitse luovuttaa mitään tasinkoa kuolinpesään. Voit siis saada sen omaisuuden, joka on isäsi nimissä ja hänen omistamaansa, mutta et mitään muuta. Lisäksi leskellä on mahdollisuus saada elinikäinen asumisoikeus puolisoiden yhdessä omistamaan asuntoon ja asuntoirtaimistoon.
Avioehtosopimus olisi itse asiassa tilanteessa, jossa isäsi kuolee ensiksi, edullinen sinun kannaltasi, jos isäsi on UO:ta varakkaampi.
Tällöin (avio-oikeuden kokonaan poissulkeva)avioehtosopimus vaikuttaisi niin, että isäsi kuolinpesän ei tarvitsisi luovuttaa tasinkoa leskelle. Tasinkoprivilegi ei nimittäin koskaan tule kuolleen puolison perillisten hyväksi.
Jos isäsi on siis rikkampi kuin UO, ehdota että puolisot tekisivät avioehtosopimuksen.
Jos isä vielä elää, niin on kyllä hänen asiansa kuluttaa omat rahansa miten lystää, jos on täysissä järjissään. Sitten kun isä on kuollut - ja vasta sitten - katsotaan, onko perittävää.
...vaan silkka huoli siitä, että isäni oli avioliittoon mennessä hyvin varakas. Nyt uusi vaimo on isäni dementoitumisen myötä alkanut käyttää tilannetta hyväkseen ja siirtää niin paljon kuin kehtaa yhteistä omaisuutta ommin nimiinsä. Olemme siskoni kanssa tehneet hänelle asiasta huomautuksen, mutta se ei tunnu tepsivän. Onko meidän siis vain tyydyttävä katsomaan vierestä kun tuleva perintömme siirtyy vieraan taskuun?? Tämä uusi vaimo oli varaton avioliittoon mennessään.
Tehdä kerrassa mitään. Niinkauan kun molemmat puolisot ovat hengissä ette voi tehdä asialle yhtään mitään.Isänne poistuttua elävien kirjoista voitte tietenkin yrittää rintaperillisenä perinnönjakoa , mutta useimmiten sitä ei jaata kun leski on vielä elävien kirjoissa. Teitte kaikista suurimman virheen puuttuessanne asiaan, sillä lailla isänne uusi rouva alkoi pelkäämään , että hän itse jää puille paljaille kun aviopuoliso kuolee. Nyt hän tietenkin yrittää pitää itsestään niin hyvää huolta kun suinkin vain pystyy. Jos heillä oli aikanaan aivot tarkkana , niin he tekivät molemminpuolisen testamentin, jonka mukaan
se , joka elää kauemmin , saa pitää koko omaisuuden jakaamattomana siihen asti kunnes hän itse siirtyy rajan taakse. Vasta sen jälkeen saavat rintaperilliset oman osuutensa siitä mitä on jäljellä .
"Lisäksi leskellä on mahdollisuus saada elinikäinen asumisoikeus puolisoiden yhdessä omistamaan asuntoon ja asuntoirtaimistoon."
Lesken oikeus on laajempi, sillä se ei riipu siitä, kuka yhteisessä käytössä olleen asunnon ja asuntoirtaimiston on omistanut. Vaikka kuollut puoliso olisi yksin omistanut asunnon ja po. irtaimiston, leski saa käyttää niitä elinaikansa jakamattomina. Edellytyksenä on, ettei vainajan tai lesken pesään sisälly muuta lesken asunnoksi sopivaa asuntoa.
Hyvä tarkennus, Puristi. Tarkoitukseni oli tietysti kirjoittaa _yhteisenä kotina käytetty_ asunto. Puolisoiden omistussuhteella ei ole mitään merkitystä asiassa.
"Edellytyksenä on, ettei vainajan tai lesken pesään sisälly muuta lesken asunnoksi sopivaa asuntoa."
Tässä puolestaan sinulle on tullut pieni kömmähdys. Ensinnäkin puhut lesken pesästä (mikä se on?). Toiseksi väität asumissuojan ehtona olevan, että _vainajan pesään_ EI sisälly muuta kodiksi sopivaa asuntoa. Korjaus alla.
Lesken asumissuoja kohdistuu 1)yhteisenä kotina käytettyyn tai 2)muuhun lesken kodiksi sopivaan asuntoon, joka on vainajan jäämistössä. Eli jäämistössä olevan asunnon tulee olla yhteisenä kotina käytetty, mutta jollei sellaista jäämistöön sisälly, leski saa pitää jakamattomana muun kodiksi sopivan asunnon, joka on jäämistössä. Edellytyksenä kummallekin näille 1 ja 2 kohdan jakamattomuusuojalle (lesken vähimmäissuoja) on se, että lesken omaan varallisuuteen ei kuulu kodiksi sopivaa asuntoa.
Mutta siis hyvä, kun korjasit tämän omistuskysymyksen.
Voitte hakea maistraatilta edunvalvojan määräystä dementoituneelle isällenne. Edunvalvojaksi voit ehdottaa vaikka itseäsi.
Määräyksen saa helpoiten, jos isänne itse suostuu edunvalvojan määräämiseen ja ehdottaa tiettyä henkilö tehtävään. Lääkärinlausunto toki tarvitaan isänne tilan toteamiseksi.
kirjoitteli vuonna 2004:)
...olisin kirjoitellu tällaista. Tosin muisti voi aina pettää ;)
Jos isäsi kuolee ennen äitipuolta, niin muista jättää lakiosavaatimus todistettavasti, jolloin saat perintöä sitten äitipuolen kuoleman jälkeen.
Toivottavasti on jotain isän rintaperillisellekin jäänyt ja se pitäisi olla mitä isän perukirjasta ilmenee.
Lakiosavaatimus tarvitaan vain, jos isä on tehnyt testamentin, jossa rintaperillinen on jätetty lakiosatta. Testamentti on liitettävä perukirjaan ja annettava tiedoksi perillisille. Jos testamenttia ei ole, isän jäämistö siirtyy kokonaan rintaperilliselle. (Se on kuitenkin lesken hallinnassa, kunnes perillinen jakoa vaatii.) Tällöinkin rajoituksena on lesken elinikäinen käyttöoikeus, joka koskee yhteistä kotia ja koti-irtaimistoa (vaikka vainaja olisi ne yksin omistanut), mutta ei esim. kesämökkiä tai autoa.