Sinä aamuna maa oli
roudasta kova ja kylmä.
Kaarelle jäätyneet korret
ja kissankellot.
Pysähdyin sillalle ja katsoin
alas. Vesi oli jäätymässä.
Sinä päivänä mieleni oli
toivoa täynnä.
Sula sydän, johon hipaisukin
painoi jälkensä syvälle.
Tartuin peiliin ja painoin
huuleni sen kylmää pintaa vasten.
Tänään mä otan sut,
voi helvetti, mähän otan sut!
Sinä iltana seisoin ovellasi
hyvissä ajoin.
Jäätyneet silmäripset ja
paleltuneet posket odottaen...
että sä koskettaisit niitä.
Mutta ovea et avannut.
Mä olin juuri kuihtumassa.
Sinä yönä mä kävelin
häntä koipien välissä kotiin
kuunnellen sateen ropinaa.
Kitarasoolo kantautui jostain
mun mieleen, mähän aloin
siinä vielä juostakin.
Mikään ei ollut tasapainossa,
en ainakaan minä....
Mutta olisinpa tiennyt,
että olin väärässä paikassa
väärään aikaan.
Aamulla kuulin, että olit
unohtanut.
Nyt kun katson kun makaat
arkussa auton jäljet kasvoillasi,
mutta meikin alla,
annan sateen tulla sisälleni.
Muistaessasi unohdukssi olit juossut räntäsateessa
liian kovaa ja liian pikaisesti
tien ylitse. Roudankukka, rakkaani,
olen kissakello, joka
kuolee kesän mukana
tullaakseen sun luokses.
roudasta kova ja kylmä.
Kaarelle jäätyneet korret
ja kissankellot.
Pysähdyin sillalle ja katsoin
alas. Vesi oli jäätymässä.
Sinä päivänä mieleni oli
toivoa täynnä.
Sula sydän, johon hipaisukin
painoi jälkensä syvälle.
Tartuin peiliin ja painoin
huuleni sen kylmää pintaa vasten.
Tänään mä otan sut,
voi helvetti, mähän otan sut!
Sinä iltana seisoin ovellasi
hyvissä ajoin.
Jäätyneet silmäripset ja
paleltuneet posket odottaen...
että sä koskettaisit niitä.
Mutta ovea et avannut.
Mä olin juuri kuihtumassa.
Sinä yönä mä kävelin
häntä koipien välissä kotiin
kuunnellen sateen ropinaa.
Kitarasoolo kantautui jostain
mun mieleen, mähän aloin
siinä vielä juostakin.
Mikään ei ollut tasapainossa,
en ainakaan minä....
Mutta olisinpa tiennyt,
että olin väärässä paikassa
väärään aikaan.
Aamulla kuulin, että olit
unohtanut.
Nyt kun katson kun makaat
arkussa auton jäljet kasvoillasi,
mutta meikin alla,
annan sateen tulla sisälleni.
Muistaessasi unohdukssi olit juossut räntäsateessa
liian kovaa ja liian pikaisesti
tien ylitse. Roudankukka, rakkaani,
olen kissakello, joka
kuolee kesän mukana
tullaakseen sun luokses.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaunista ja surullista... Silti koskettavaa.. "Väärässä paikassa väärään aikaan" Sitä sanontaa olen itsekin käyttänyt usein... Kissankello... Hmm