Kerronpa teille tarinan.
3-7 vee. Ollessani aivan pieni, isäni tappoi itsensä. Äiti jäi työttömänä yksinhuoltajana meitä lapsia kaitsemaan. Äitini löi minua ja vanhempaa siskoani todella rankalla kädellä. Samoin vanhempi siskoni minua. Koulukiusaaminen alkoi. Sisko nuorisokotiin. Muutettiin pari kertaa
8-15 vee.
-Muutto pikkukylälle. Äiti lopullisesti työtön. Krooninen terveydellinen vaiva, jonka takia äiti neljän seinän sisälle loppuelämäkseen. Vaikutus myös ulkonäköön niin ettei äidin kanssa kehdannut enää liikkua ja ketään ei voinut pyytää vieraaksi enää sen jälkeen.
-Kuvioihin juoppo, väkivaltainen isäpuoli, joka hakkasi sekä minua että äitiä minun yrittäessä mennä väliin. Välillä katseltiin läheltä haulikon piippuun evästeenä että "nyt sinä kuolet".
-Isäpuoli käyttää hyväksi
-Isäpuolen veli käyttää hyväksi
-koulukiusaaminen jatkuu ja pahenee
-äiti hakkaa
-syntyy pikkusiskot
-äiti ja isäpuoli huutaa ja tappelee kaiken aikaa ja toivoo että minä muutan pois
-taas muutto
-ei rahaa vaatteisiin tai kunnon ruokaan kun molemmat elättäjät työttömiä
-isäpuoli ryyppää ja sikailee pitkin kyliä (mallia nukutaan omassa oksennuksessa keskellä kyläkaupan pihaa)
-ne kaverit joita minulla oli, vanhemmat yrittivät estää meitä tapaamasta koska olin "huonosta perheestä". Itse olin ylikiltti, kohtelias ja ahkera.
-koulukiusaaminen muuttuu todella rankaksi. Entisenä huippuoppilaana en uskaltanut enää edes viitata kiusaamisen pelossa, joten opettajat alkoi myös valittamaan "laiskuudesta". Päivistä selvittiin ajattelemalla että vielä illalla se päättyy ja pääsee nukkumaan
-lukuisia öitä paossa pannuhuoneessa, pihalla tms. kun isäpuoli hajotti ikkunoita ja riehui kirveen tms. kanssa. Siskoihin possu ei silti onneksi koskenut kun omia.
-vuokratalo meinaa palaa
-Muutto pois kotoa kun 15 v.
jne jne jne jne.....
16-20 vee.
-Tilanne helpottuu uudessa koulussa, paljon uusia kavereita
-iskee älytön paniikkihäiriö. Edes pihalla olevalle kioskille ei uskalla mennä yksin. 100 m:n kauppamatkaa suunnittelin puoli päivää jne.
-ensimmäiden todellinen rakkaus kaatuu, huomaan olevani älyttömän läheisriippuvainen ja maailma meinaa kaatua. Vuosi menee selviytymiseen ja syömishäiriöt tulee.
-opettelen eroon tuskien kautta paniikkihäiriöstä
-syömishäiriöt lähtee, onneksi
-tapaan miehen, osoittautuu väkivaltaiseksi. Kukaan ei usko minua
-seksi ahdistaa
-kaverit alkaa ahdistaa ja en jaksa pitää heihin enää yhteyttä
-unihäiriöt arkipäivää
21-25 vee.
-Opiskelua ja sitten töihin
-viiden vuoden väkivaltainen suhde sovinistiin päättyy kun mies pettää ties monennen kerran. Kaikki säälii miestä
-Itsemurhayritys, toinenkin
-psykiatri, psykologi, masennuslääkkeet
-uuteen kouluun
-työpaikassa kaikki aikaisemmin mielettömän hyvin ennenkun äitiyslomalta palaa mörkö ja alkaa kiusaamaan
-uusi mies
-seksi on hirviö
26-27 vee.
-irtisanouduin työpaikasta
-haluan unohtaa seksin olemassaolon
-uusi tutkinto
-työtön
Jaa mitäkö valitan? En sitten mitään. Jos näet minut kadulla, et tunnista sillä olen kaikki nämä vuodet huijannut muita. En puhu ongelmistani, sillä olen huomannut sen turhaksi. Pukeudun siististi ja näytän mukavalta. Suurin osa pitääkin minua itserakkaana snobina joka ei laiskuuttaan pidä yhteyttä. Olen seuran ilopilleri ja hengenluoja. Pelkään kuitenkin näitä tilanteita. En silti osaa olla hiljaakaan. Pelkään myös ihmisiä. Kukaan ei tiedä sitäkään, siksi pysyttelen omissa oloissani. Toisaalta en jaksakaan ihmisiä, varsinkaan kaikkia selkäänpuukottajanaisia.
Entisessä työssäni loistin, olenhan yliahkera ja nokkelakin. Kouluttamaankin minut laitettiin koska olin niin sosiaalinen. Inhosin sitä, mutten näyttänyt. Minulla ei ole haaveammattia, ei tunnu siltä. Minulla ei ole haave-elämää, en tiedä miksi. Oikeastaan päivät menee ja uusia tulee. Ei masenna. Olen vaan.
3-7 vee. Ollessani aivan pieni, isäni tappoi itsensä. Äiti jäi työttömänä yksinhuoltajana meitä lapsia kaitsemaan. Äitini löi minua ja vanhempaa siskoani todella rankalla kädellä. Samoin vanhempi siskoni minua. Koulukiusaaminen alkoi. Sisko nuorisokotiin. Muutettiin pari kertaa
8-15 vee.
-Muutto pikkukylälle. Äiti lopullisesti työtön. Krooninen terveydellinen vaiva, jonka takia äiti neljän seinän sisälle loppuelämäkseen. Vaikutus myös ulkonäköön niin ettei äidin kanssa kehdannut enää liikkua ja ketään ei voinut pyytää vieraaksi enää sen jälkeen.
-Kuvioihin juoppo, väkivaltainen isäpuoli, joka hakkasi sekä minua että äitiä minun yrittäessä mennä väliin. Välillä katseltiin läheltä haulikon piippuun evästeenä että "nyt sinä kuolet".
-Isäpuoli käyttää hyväksi
-Isäpuolen veli käyttää hyväksi
-koulukiusaaminen jatkuu ja pahenee
-äiti hakkaa
-syntyy pikkusiskot
-äiti ja isäpuoli huutaa ja tappelee kaiken aikaa ja toivoo että minä muutan pois
-taas muutto
-ei rahaa vaatteisiin tai kunnon ruokaan kun molemmat elättäjät työttömiä
-isäpuoli ryyppää ja sikailee pitkin kyliä (mallia nukutaan omassa oksennuksessa keskellä kyläkaupan pihaa)
-ne kaverit joita minulla oli, vanhemmat yrittivät estää meitä tapaamasta koska olin "huonosta perheestä". Itse olin ylikiltti, kohtelias ja ahkera.
-koulukiusaaminen muuttuu todella rankaksi. Entisenä huippuoppilaana en uskaltanut enää edes viitata kiusaamisen pelossa, joten opettajat alkoi myös valittamaan "laiskuudesta". Päivistä selvittiin ajattelemalla että vielä illalla se päättyy ja pääsee nukkumaan
-lukuisia öitä paossa pannuhuoneessa, pihalla tms. kun isäpuoli hajotti ikkunoita ja riehui kirveen tms. kanssa. Siskoihin possu ei silti onneksi koskenut kun omia.
-vuokratalo meinaa palaa
-Muutto pois kotoa kun 15 v.
jne jne jne jne.....
16-20 vee.
-Tilanne helpottuu uudessa koulussa, paljon uusia kavereita
-iskee älytön paniikkihäiriö. Edes pihalla olevalle kioskille ei uskalla mennä yksin. 100 m:n kauppamatkaa suunnittelin puoli päivää jne.
-ensimmäiden todellinen rakkaus kaatuu, huomaan olevani älyttömän läheisriippuvainen ja maailma meinaa kaatua. Vuosi menee selviytymiseen ja syömishäiriöt tulee.
-opettelen eroon tuskien kautta paniikkihäiriöstä
-syömishäiriöt lähtee, onneksi
-tapaan miehen, osoittautuu väkivaltaiseksi. Kukaan ei usko minua
-seksi ahdistaa
-kaverit alkaa ahdistaa ja en jaksa pitää heihin enää yhteyttä
-unihäiriöt arkipäivää
21-25 vee.
-Opiskelua ja sitten töihin
-viiden vuoden väkivaltainen suhde sovinistiin päättyy kun mies pettää ties monennen kerran. Kaikki säälii miestä
-Itsemurhayritys, toinenkin
-psykiatri, psykologi, masennuslääkkeet
-uuteen kouluun
-työpaikassa kaikki aikaisemmin mielettömän hyvin ennenkun äitiyslomalta palaa mörkö ja alkaa kiusaamaan
-uusi mies
-seksi on hirviö
26-27 vee.
-irtisanouduin työpaikasta
-haluan unohtaa seksin olemassaolon
-uusi tutkinto
-työtön
Jaa mitäkö valitan? En sitten mitään. Jos näet minut kadulla, et tunnista sillä olen kaikki nämä vuodet huijannut muita. En puhu ongelmistani, sillä olen huomannut sen turhaksi. Pukeudun siististi ja näytän mukavalta. Suurin osa pitääkin minua itserakkaana snobina joka ei laiskuuttaan pidä yhteyttä. Olen seuran ilopilleri ja hengenluoja. Pelkään kuitenkin näitä tilanteita. En silti osaa olla hiljaakaan. Pelkään myös ihmisiä. Kukaan ei tiedä sitäkään, siksi pysyttelen omissa oloissani. Toisaalta en jaksakaan ihmisiä, varsinkaan kaikkia selkäänpuukottajanaisia.
Entisessä työssäni loistin, olenhan yliahkera ja nokkelakin. Kouluttamaankin minut laitettiin koska olin niin sosiaalinen. Inhosin sitä, mutten näyttänyt. Minulla ei ole haaveammattia, ei tunnu siltä. Minulla ei ole haave-elämää, en tiedä miksi. Oikeastaan päivät menee ja uusia tulee. Ei masenna. Olen vaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
nii..toisaalta en tiedä mitä kirjottaisin kun et valittanut yms..mutta jotain haluaisin sinulle sanoa..
-kovia olet kokenut..se on jännä että näin ulospäin näyttää että me kovia kokeneet olemme iloisia muiden tarpeita tyydyttämään opetettuja elelijöitä..toi ettet valita ja muut pitää sinua snobina voi viitata siihen että olet kovien asioiden jälkeen kehittänyt kovan kuoren ympärillesi joka suojelee sinua ympäriltä tulevilta iskuilta..niin hyvässä kuin pahassa..juttelu jonkun kanssa voisi helpottaa,vaikka ihan tasapainossa olisitkin..mua on ainakin helpottanut..välillä itsestäkin tuntuu ettei tunne edes surua enään kaiken pahan jälkeen..sitä lamaantuu täysin..juttelua ehdotan siksi koska kaikki se paha ja vanha mikä on kylläkin jo mennyt pitää käsitellä heittää roskakoriin..sitten aloitus puhtaalta pöydältä on mahdollista!!tsemppiä sulle,vaikutat kaikesta huolimatta selviytyjätyypiltä!!!=)
Paljon meissä on samaa, valitettavaa kummallekin. :(
Menneisyytesi on ollut kovaa eikä mikään siinä ollut sinun syytäsi. Yritä pärjätä. Itse pärjään sillä luulolla, että joskus elämä on vielä hyvää ja minä uskallan olla ulospäin sellainen kuin sisimmässäni olen. Kovuus on hyvä keino välttyä siltä, että satuttaa itsensä. Hyvä, ja tarpeeton. Osaan kaikenlaista ja olen monien mielestä yleispätevä ja kaikentietävä. Tällä hetkellä turvaan olemassaoloni siihen, että olen haluttua seuraa ja hyväksytty, koska osaan niin paljon. Hyvinä hetkinä ymmärrän, että ystäväni ja läheiseni ovat riittävän viisaita pitääkseen minusta muutenkin. Sääli, ettei se usko ole jokapäiväistä. No, ehkä joskus..
Yritä jaksaa. Tee asiat siltä kantilta, että pikkuhiljaa saat niitä suunnattua siihen suuntaan, että voisit olla ulospäinkin juuri sellainen kuin sisimmässäsi olet, vaikka olisitkin välillä ahdistunut, masentunut jne. Muista, että olet aina riittävän hyvä, mitenpäin tahansa oletkin. Tsemppiä. :)
Voi ei tuota sinun elaman tarinaasi....olisihan jo kolmasosassa ollut tarpeeksi kestamista, saatika koko jutussa...en voi samastua kuin osaan jutuistasi, esim. mita tulee (koulu)kiusaamiseen ja kateellisten akkojen panetteluun...Oikeastaan minua ei valttamatta kouluaikoina niin kauheasti kiusattu...siis silloin kun olin ns. pikku "koululainen", vaan meno hurjeni siina vaiheessa kun aloin osoittaa enemman persoonallisuutta, eli vanhemmiten. Lukiossa....ja itse asiassa valmistumisen jalkeen...mita olenkin paljon pohtinut. Joitakin ihmisia ilmeisesti arsyttaa korkea koulutukseni?? Varsinkin jos itsella jai "asiat kesken"...??
Etta olen valmistumiseni jalkeen saanut kokea suoranaista "luokkavihaa". Suomihan on taynna alikoulutettuja duunareita...(tai muuten vain katkeria yksiloita), joista on ilmeisesti hauska panetella korkeammin koulutettuja...??
Ja sehan on fakta, etta kiusaaminen johtaa eristaytymiseen...jossain vaiheessa sita toteaa, etta jos "ette osaa jauhaa muuta kuin paskaa, niin anti olla...".
Sita paitsi viihdyn pitkiakin aikoja yksin, ja sekin nakyisi joitakin tapauksia arsyttavan.
No tsemppia sulle (ja mulle).