Pakko valottaa hieman omaa filosofiaani potkutreenauksessa.
Treenasin aikoinaan karatessa vihreään vyöhön saakka ja joku vuosi yli. Potkuja Wadoryussa oli treenattava kohtuullisen usein. Omasta mielestäni olisi saanut olla useamminkin.
Olin siellä ihan hyvä ottelemaan ja pärjäsin kivasti pehmomatseissa.
Pudotus maanpintaan oli aika kova kun menin TKD:hen. Oppimani potkutyyli oli h_i_d_a_s. Matsitreeneistä ei meinannut tulla mitään kun kaverit pistivät jaloilla yhtä nopeaan vasemmalta ja oikealta kuin meikä käsillä.
Tajusin että formaalin harjoittelun jälkeen (monissa karatetyyleissä jalkahan opetetaan / jätetään hetkeksi jopa siihen kohteen viereen merkkaamaan pistettä) rentous puuttui kokonaan potkimisesta ja liikkuvuuteni oli eestaaskävelyn turruttamaa.
Oli pakko opetella potkimaan uudestaan. Aluksi yritin opetella kääntämään lantiota nopeammin. Venyttelin ja pyörittelin jalkoja. Ei apua.
Mutta sitten yhdellä treenikerralla kaikki loksahti. Treenattiin paikaltaan lyöntejä eteen hevosseisonnasta. Tajusin että kun hartiani vain napsahtelevat eestaas, niin näinhän piti lantionikin tehdä.
Rupesin tekemään mielikuvaharjoitusta jossa lyöntien aikana kuvittelin lantioni olevan kuin hartiat ja jalkojen liikkuvan kuin kädet.
Kävi hyvä tuuri jatkotreenissä. Pääsin treenaamaan dollaria (kiertopotku) pistariin. Koska ajattelin että jalat toimivat kuin kädet yhdessä lantion kanssa, niin potkin tyylillä jossa itse en liikkunut lainkaan, mutta etujalka siirtyi taakse pienellä kevennyksellä samalla kuin latasin kierrolla pistariin. Ja kun tulin alas palautin lantion takaisin kuten se oli ollutkin. Aivan kuten olisin tehnyt käsienkin kanssa.
Ette usko miten maittavaa oli tajuta että lantion kankea käyttö oli ollut ongelman ydin. Tästä eteenpäin tuplat eivät tuottaneet mitään ongelmaa. Pystyin melko helposti tekemään jopa kolme ja parhaimillaan neljä (kaks kummaltakin puolelta) doljoa yhden hypyn aikana.
Lienee kai turha sanoa että nyt on alaselkä sellaisessa kunnossa että ratisee välillä, mutta potkut alkoivat irtoamaan niin hyvin että vetäjäkin tuli sanomaan että meikä on ihmeen lyhyessä ajassa "oppinut" ja kehittynyt tosi paljon... :)
Tästä on nyt kohta 4 - 5 vuotta aikaa. Pienestä se on kiinni.
Jos muillakin on vastaavia "kikkoja" miten asioita pitäisi treenata, niin kuulisin mielelläni.
Treenasin aikoinaan karatessa vihreään vyöhön saakka ja joku vuosi yli. Potkuja Wadoryussa oli treenattava kohtuullisen usein. Omasta mielestäni olisi saanut olla useamminkin.
Olin siellä ihan hyvä ottelemaan ja pärjäsin kivasti pehmomatseissa.
Pudotus maanpintaan oli aika kova kun menin TKD:hen. Oppimani potkutyyli oli h_i_d_a_s. Matsitreeneistä ei meinannut tulla mitään kun kaverit pistivät jaloilla yhtä nopeaan vasemmalta ja oikealta kuin meikä käsillä.
Tajusin että formaalin harjoittelun jälkeen (monissa karatetyyleissä jalkahan opetetaan / jätetään hetkeksi jopa siihen kohteen viereen merkkaamaan pistettä) rentous puuttui kokonaan potkimisesta ja liikkuvuuteni oli eestaaskävelyn turruttamaa.
Oli pakko opetella potkimaan uudestaan. Aluksi yritin opetella kääntämään lantiota nopeammin. Venyttelin ja pyörittelin jalkoja. Ei apua.
Mutta sitten yhdellä treenikerralla kaikki loksahti. Treenattiin paikaltaan lyöntejä eteen hevosseisonnasta. Tajusin että kun hartiani vain napsahtelevat eestaas, niin näinhän piti lantionikin tehdä.
Rupesin tekemään mielikuvaharjoitusta jossa lyöntien aikana kuvittelin lantioni olevan kuin hartiat ja jalkojen liikkuvan kuin kädet.
Kävi hyvä tuuri jatkotreenissä. Pääsin treenaamaan dollaria (kiertopotku) pistariin. Koska ajattelin että jalat toimivat kuin kädet yhdessä lantion kanssa, niin potkin tyylillä jossa itse en liikkunut lainkaan, mutta etujalka siirtyi taakse pienellä kevennyksellä samalla kuin latasin kierrolla pistariin. Ja kun tulin alas palautin lantion takaisin kuten se oli ollutkin. Aivan kuten olisin tehnyt käsienkin kanssa.
Ette usko miten maittavaa oli tajuta että lantion kankea käyttö oli ollut ongelman ydin. Tästä eteenpäin tuplat eivät tuottaneet mitään ongelmaa. Pystyin melko helposti tekemään jopa kolme ja parhaimillaan neljä (kaks kummaltakin puolelta) doljoa yhden hypyn aikana.
Lienee kai turha sanoa että nyt on alaselkä sellaisessa kunnossa että ratisee välillä, mutta potkut alkoivat irtoamaan niin hyvin että vetäjäkin tuli sanomaan että meikä on ihmeen lyhyessä ajassa "oppinut" ja kehittynyt tosi paljon... :)
Tästä on nyt kohta 4 - 5 vuotta aikaa. Pienestä se on kiinni.
Jos muillakin on vastaavia "kikkoja" miten asioita pitäisi treenata, niin kuulisin mielelläni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse potkin vain alapotkuja sääriluulla, suoraa etupotkua ja polvipotkua (ja noin kerran kuussa sivupotkua). Mahdollisimman eleettömästi ja AINA täysiä ja läpi. Eli en edes ajattele potkaisevani "läpsyä".
Kutakuinkin meilläkin noin. Lantio reilusti auki. Mutta ei mitään nopeita potkuja vaan "pommeja". Jos jotain sarjoja niin kädet mukaan ei mitään lentämistä.
... eikä tuosta lantion liikkuvuudesta ole siinäkään haittaa. Itseasiassa nopeuden kasvu lisäsi myös potkujen osumatehoja aika reilusti. Pistarien / läpsyjen pitäjien harmiksi. Hintelämmät saavat aina välillä käydä hakemassa pelivälinettä nurkasta osuman jälkeen... :)
Mutta tärkeintä oli saada oivallus. Ei pelkkä treeni riittänyt. Kun treenaa väärin eikä tajua missä on vika voi jäädä ikuisesti huonoksi.
Tämänkin ongelman olisi voinut ehkä hyvä valmentaja huomata ennen kuin itse keksin. Mutta monesti kun katselet jotain kankeaa kaveria, niin ajattelet vaan että tuo on niin hidas kaveri, vaikka todellisuudessa kyseessä saattaakin olla vastaavanlainen tekniikkaan liittyvä ongelma.
Olen kyllä nähnyt thaikkumatsiakin jossa jalat käy pommituslennoilla kaverin kyljissä aika rivakasti. Helpompaa on kun nopeus on kunnossa...
Oivalluksia voi saada muulloinkin kuin reenin aikana. Sitä varten on lepopäivät. (tai lepopäivä :P) Mielestäni paremmin asian oppii, jos tajuaa sen itse eikä opettajan neuvomana. Tietysti opettajankin sanoista voi kehitellä ajatuksia niiden lepopäivien aikana, tai sitten se tulee mm-finaalissa otellessa äänenä päässä: "Use the force!" tms.
ninjailija,
jujutsu, karate
itse olen tiettyjä oivalluksia pystynyt muodostamaan juuri kokeneiden ja hyvien harrastajien tekniikoita katsomalla, ja niihin omia käsityksiä yhdistelemällä. pyrkii valitsemaan kaikkein toimivimman näköiset tekniikat ja niihin yhdistämään tarpeen mukaan omia ideoita, jotta tekniikan toteuttamistavasta saa itselleen parhaiten sopivan. on ihan fiksua katsella esim. eri lajien otteluvideoita.
Meilläpäin pyritään tekemään nopeita sarjoja tyyliin etujalka, etujalka, takajalka alas, etujalka Nämä nopeaan ja lopuks pommi takajalalla ylös.