Ostatteko vl-miehet vaimollenne joululahjaa?
minun mieheni ei muka keksi mitään lahjaa eikä vaivaudu miettimään.Ei ole ostanut koko naimisissaoloaikana mitään siis yhtään lahjaa.Lapsiakin on.
Itsestäni niin surullista kun muut miehet vievät kukista lähtien lahjaksi ja itse ei saa edes lämmintä kättä!
Olen sanonut sille koko naimisissaoloajan että mua niin ärsyttää kun et osat ikinä mulle lahjoja, niin hän hermostuu tai sanoo että lahjan ostoon pitää sisältää tunnetta ja siksi sitä se ei osta, koska en ansaitse lahjaa, koska olen***ja kaivelee huonot puoleni esiin.
itse olen ostanut aina lahjat sille, mutta sanoinki että vien tämän joululahjanki takasi kauppaan enkä anna sille mitään.
eikö tuo merkitse mieheltäni sitä,että olen sille vain panokaveri enkä mitään muuta?
minun mieheni ei muka keksi mitään lahjaa eikä vaivaudu miettimään.Ei ole ostanut koko naimisissaoloaikana mitään siis yhtään lahjaa.Lapsiakin on.
Itsestäni niin surullista kun muut miehet vievät kukista lähtien lahjaksi ja itse ei saa edes lämmintä kättä!
Olen sanonut sille koko naimisissaoloajan että mua niin ärsyttää kun et osat ikinä mulle lahjoja, niin hän hermostuu tai sanoo että lahjan ostoon pitää sisältää tunnetta ja siksi sitä se ei osta, koska en ansaitse lahjaa, koska olen***ja kaivelee huonot puoleni esiin.
itse olen ostanut aina lahjat sille, mutta sanoinki että vien tämän joululahjanki takasi kauppaan enkä anna sille mitään.
eikö tuo merkitse mieheltäni sitä,että olen sille vain panokaveri enkä mitään muuta?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Johtopäätöksesti on valitettavasti oikea. Olisi aika avioliittoleirille tai -neuvontaan.
Ensi kertaa nyt syksyllä jouduin vaimoni kanssa aviopariryhmää vetämään syksyn avioliittoseminaarissa.
En kehannut kieltäytyä, koska itse olemme saaneet paljon muilta näissä asioissa. Kyllä oli hartaat rukouksen jumalan puoleen, että hoida rakas Herra sinä nämä asiat. Pelotti niin.
Niin Herra myös teki.
Seminaarin johtaja kysyi seminaarin loputtua, että kuinkas se tehtävä meni.
Kerroin tuon hänellekin, että Herralta pyysin apua, ja hyvin Hän hoiti tehtävän. Jokaisen session aloitamme aina rukoillen Jumalalta neuvoa ja johdatusta. Ei siitä muuten kyllä mitään tulisikaan. Totuuden ja toisen ihmisen kohtaaminen, sellaisena kun hän on, omine tärkine tarpeineen, nehän ne vaikeat asiat juuri ovat. Ne ovat myös parin yhteisen hyvinvoinnin kannalta keskeiset asiat. Toista ei myöskään voi kohdata, ellei kohtaa ensin itseään ja omia tunteitaan. Tärkein ihmissuhde on suhde itseen.
Siksi myös Raamatussa sanotaan tuossa kolmoiskäskyssä, (joka on muuten erheellisesti ristitty kaksoiskäskyksi). Niin siis siinä sanotaan, että rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi KUTEN ITSEÄSI.
IHMINEN JOKA ON TUHOTTU, AJAMALLA HÄNET PIETISTISEEN, TAI MUUTEN VAAN ITSEINHOON, VÄÄRÄÄN SYYLLISYYTEEN JA HÄPEÄÄN, mitätöimään itseään ja näin halveksimnaan ja pilkkaamaan Jumalan ihmeellistä luomistyötä itsessään, ON KAUHEA IHMINEN MYÖS LÄHIMMÄISILLEEN.
Ps. 139:9 Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin,
Ps. 139:10 sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
Ps. 139:11 Ja jos minä sanoisin: "Peittäköön minut pimeys, ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi",
Ps. 139:12 niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
Ps. 139:13 Sillä sinä olet luonut minun munaskuuni, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
Ps. 139:14 Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti; ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Ps. 139:15 Minun luuni eivät olleet sinulta salatut, kun minut salassa valmistettiin, kun minut taiten tehtiin maan syvyyksissä.
Ps. 139:16 Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut.
Ps. 139:17 Mutta kuinka kalliit ovat minulle sinun ajatuksesi, Jumala, kuinka suuri on niitten luku!
Ps. 139:18 Jos minä tahtoisin ne lukea, olisi niitä enemmän kuin hiekan jyväsiä. - Minä herään ja olen vielä sinun tykönäsi.
Ps. 139:19 Jumala, jospa sinä surmaisit jumalattomat! Ja te murhamiehet, väistykää minusta pois!
Ps. 139:20 Sillä he puhuvat sinusta petollisesti ja lausuvat turhaan sinun nimesi - nuo sinun vihollisesi.
Ps. 139:21 Herra, enkö minä vihaisi niitä, jotka sinua vihaavat, enkö inhoaisi niitä, jotka sinua vastustavat?
Ps. 139:22 Kaikella vihalla minä heitä vihaan, he ovat minun omia vihollisiani.
ukko on kuitenkin pyrkimässä vähän väliä. Vai?
PS. Olen pahoillani puolestasi.
Hyvää Joulua!
sentään, miten miehet voivat joskus olla ääliöitä!!! en paremmin sano. ihan paha mieli tulee puolestasi:(
Koko avioliiton aikana ei tippunut yhtään lahjaa, eikä senkään jälkeen, vaikka jotku viisaat meinaavat että minulla jotakin puolinaistakin vielä olisi.
Niin joten yhteen vetää, samanlaisia niin naiset kuin miehetkin.
Ei ole välestämistä.
NAIMAKUMPPANIA etsivät molemmat. ja naimakumppanina myös toisiaan käyttävät. se että naiset siin ohessa hempeilevät ei todellisuutta muuta miksikään.
Hellyys ja hekumat hellyyden osoitukset no hellyyttä voi joku osoittaa päästäkseen vähän paremmin panonmakuun.
...kertomasi, vakas! kyllä se niin on, että toisen huomioon ottaminen ja hellyyden osoittaminen ovat hyvän parisuhteen perusta. jos toista rakastaa, haluaa kyllä muistaa häntä myös lahjoilla sopivassa tilaisuudessa! vaikka sitä aikuisena ei enää kaipaa samalla tavalla joululahjoja kuin lapsena, lämmittää sydäntä kummasti, jos puoliso näkee vaivaa vaikkapa kuinkakin pienen muistamisen muodossa. mutta jos rakkaus on hiipunut, häviävät huomionosoituksetkin. se on surullista.
Kirjoiyustani kun huomasin että sinäkin olet täällä.
No tuo oli pikkuisen prokaativisesti väsätty.
Ihan vähän minun mittapuun mukaan.
'
No joo tunnustan että kivaahan se olisi saada, ja antaa yhtä mukavaa, vaikka minä menen hämilleni jos sellaisesta stten sanotaan, ehkä jo kaulaan kipsahtaisi ja pusun vaikka antasi, niin se ei ehkä niinkään.
No joo Jokaisella on lahjansa, muilla on Mainion Matin antamat ja minulla Jussi Juonion. ainakin jos lahjojen kvaliteettia katsoo.
kyllähän jokaisessa aikuisessa on vielä lasta siinä suhteessa, että on mukava saada lahjoja. näinhän jo tuolla ylempänä totesin;)ja lahjojen antaminenkin on mukavaa, kunhan siitä ei tule velvollisuutta, joka pitää täyttää!
olihan tuo ylläoleva kommenttisi lievästi sanottuna provokatiivinen, mutta en edellisessä kommentissani siihen vielä katsonut aiheelliseksi puuttua. nyt voisinkin jo sanoa sanasen aiheeseen;)
olisi aikas raadollista ja kylmää, jos lahjojen antamisen takana olisi vain ajatus "panohommiin" ryhtymisestä! väitteesi on yltiösovinistinen! en todentotta allekirjoita sitä. mutta kukapa tietää miespuolisten olentojen ajatusmaailmasta?!
jokatapauksessa, hyvää illanjatkoa sinne ruåttiin:)
Minun mieheni ei ostaisi lahjan lahjaa, jos en olisi vuosien aikana itse ostanut lapsille ja miehellenikin. Vähitellen on hänkin jotain pientä ostellut. Tuntuu että kun heillä lapsuudenkodissakaan ei panostettu lahjoihin, koska oli köyhää, ei hänkään ole oppinut lahjoja antamaan. Äitienpäivänä aina pelkään tunnekuohua, joka minut yllättää jäädessäni ilman lahjaa. Vaikka kuinka olen varautunut mielessäni kestämään pettymyksen kuin "mies", tulee aina paha mieli. Välillä olen muistuttanut miehelleni äitienpäivästä etukäteen, ettei tarvitsisi pettyä.
Minä totuin kotonani siihen, että isäni helli äitiäni lahjoilla jouluna ja äitienpäivänä. Oli meilläkin köyhää, mutta aina äiti huomioitiin lahjoin ja kukin. Oma mieheni ei ymmärrä edes kukkien päälle mitään. Joskus kun oikein pyydän erikseen kukkia, saattaa hän niitä ostaa. Ei hän ole paha, mutta ehkä pihi. Se on myös kauheaa, jos on niin pihi tunteiden osoittamisessa, ettei voi kuin pyydettäessä suukon antaa, paitsi silloin kun itsellä on jotain taka-ajatuksia. Nämä tunneasiat eivät johdu uskosta vaan ehkä kasvuympäristöstä ja kodin vaikutuksesta. Ja sotiakäyneet isät olivat aika onnettomia näyttämään tunteitaan siviilissä, niin miten ne lapsetkaan olisivat voineet oppia.
Hyvä ja rakentava kirjoitus sinulla elävästä elämästä.
Anteeksi, Nuin, mitähän rakentavaa näit kirjoituksessani? Itse tunsin taas pahaa mieltä asioiden ollessa näin. Tietenkin yritän ymmärtää miestäni, mutta mietin sitä, että miksei hän, lukuisista sanomisistani huolimatta, opi asioita. Tai miksei hän välitä tunteistani, vaikka sanon miten pahalta minusta tuntuu, kun minua ei huomioida vaimona, äitinä tai naisena. Hän on kristitty mies, kiltti kuin mikä, välillä aivan rakastettava, mutta sitten tämä tunnepuoli on välillä kuin kuollut. Asioista hän ei suostu keskustelemaan koskaan, eikä kestä minun itkua! Kun sanon, että minulla on suuri möykky puhumattomia asioita rinnassani puristamassa ja että ne tulevat sieltä kohta tulvimalla yli, hän tuntee silloin epäonnistuneennsa miehenä ja ottaa marttyyrin asenteen.
Nuin on niin vanhurskas, ettei mitään omista tekemisistä saa olla missään muodossa elämässä, joten siksi tuota aamenta hokee tuossa, koska hänen mielestä pitää olla kurjaa, jotta ei omat teot sekaannu millään tavalla uskoon.
nuinista on kravattikin syntiä!
Tosi hyvää puhetta sinulla, ihana nainen. Tosi naisellinen Nainen sinä olet, tiesitkö muuten sitä?.
Tuo mitä kirjoitit oli rehellinen, ja hyvin argumentoitu naisen kannanotto.
Mies raukka kokee, tiedätkö, syyllisyyttä sinun tilanteesi vuoksi. Hän kokee olevansa epäonnistunut ja huono mies, kun ei kykene tekemään vaimoaan onnelliseksi ja hänelle tulee häpeän tunteita. Ehkä hän suorastaan masentuu, vaikka et sitä hänestä juurikaan huomaa, hän ei sano sitä.
Ehdotan, varaat aikaa häneltä etukäteen. Sanot tuon mitä kirjoitit tässä, ja lisäät, että haluan, että sinä kuuntelet minua. Koska sinulle sopisi kuunnella huoliani.
Tärkeintä on, ettei sinun tunteesi tule hänelle koska tahansa, miten tahansa, ja milloin tahansa.
Hänen on voitava varautua tilanteeseen etukäteen, se on niin kovin miehinen ominaisuus. Ei hän kykene moneen asiaan keskittymään yhtä aikaa tässä ja nyt kuten sinä. Ajan varaaminen on siksi tärkeätä se on kunnioittavaa ja miestä arvostavaa.
Hän pitää eleestäsi hyvin paljon. Minä takaan että sinä näet hyvin hämmästyneen ilmeen. Tämä kaikki pitää ottaa sellaisena aikana, kun kielteiset tunteesi eivät ole vielä nousseet pintaan.
Ja tärkein:
Kerro hänelle, miten merkittävä mies hän sinulle on ja että sinä tarvitset nyt häntä hyvänä kuuntelijana. Ja rauhoitat häntä vielä, että et halua syyttää häntä.
Minä ymmärrän tukalan tilanteen sinun kannaltasi. Ymmärrän senkin että sinun on paha olla, koska sinun tärkeät tarpeesi eivät liitossanne täyty.
Jutusta tulisi tosi pitkä jos sitä pohtisimme juurta jaksain. Toisekseen tarvitsemme miehesi näkemyksen samasta asiasta.
Kerron sinulle: Olin itse ollut aviossa 25 vuotta, kun menin erään kerran avioliitto luennolle, jossa Paula ja Heikki Ranssi luennoivat. Luennon aiheena oli miehen ja naisen erilaiset tarpeet, erilaisuus.
Usko tai älä Venla, mutta olin aidosti hämmästynyt, sillä minulle avautui nyt vasta kuin ikkuna. NÄMÄKÖ siis olivatkin minun naiseni tarpeita. Toinen mies ne minulle siis kertoi ja vasta sitten minä ymmärsin. Vaimoni oli niistä puhunut kyllä tuon 25 vuotta, mutta ei niiden merkitys ja arvo vaimoani ajatellen, ollut avautunut minulle.
Toisin sanoen, minä ymmärrän hyvin sen, ettei miehesi, ihan oikeasti ymmärrä, vaikka hänelle sanotkin vuodesta toiseen.
Mies arvottaa maailman niin kovin eri tavalla. Hänelle ovat eri asiat tärkeitä, kun sinulle. Hänellä en erilaiset tarpeet. Hän saa tarpeilleen tyydytystä sen kautta mitä hän tekee. Ja ihastuu suuresti, jos kokee, että sinä arvostat sitä, mitä hän tekee. Ja olet armollinen häntä kohtaan. Arvostat hänen mielipiteitään. Tunteitaan hän ei sinulle juurikaan kerrokaan ja huolensakin hän pohtii yksin omassa "luolassaan". Huomaat vain hänen huolestuneen ilmeensä. Hän ON MIES ei NAINEN, kuten sinä olet.
Sinulle on naisena tärkeätä, että sinä olet hänen kaunis kukkansa, ykkönen ja että hän sanoo rakastavia sanoja ja myös teoissaan huomioi sinut tunteineen päivineen. Hellii ja ehkä, jos et ole kovin haavoilla, sylikin tuntuu mukavalta, eikö? Kun hän hikoilee sinun vuoksesi, se on sytyttävää.
Tärkeätä on että hän kuuntelee sinun tunteesi ja asiasi ja antaa sinua tukevaa palautetta myös, etsimättä koko ajan ratkaisua tilanteeseesi. Ja että hän on sinun rinnallasi ja turvanasi.
Sinulle on tärkeätä kokea että miehesi keskittyy siihen, mitä sinä naisena olet. Miehesi odottaa puolestaan sinun keskittävän arvostavan huomiosi siihen, mitä hän tekee.
Sinua kuunnellessaan mies etsii heti valmista ratkaisua. Kuultuaan muutaman sanan, hänellä on ratkaisu valmiina: Älä siitä välitä, ota lopputili, sinuna minä olisin sanonut hänelle, pläp-- pläp.., niin kai, kun olet tuollainen itkupilli, jne.
Miksi sinua, Siru, jonkun kravatti tai hiustenvärjäys tai korvikset tai mikä ikinä toiselle on maailman muotoa, kiusaa?! Anna olla ja keskity positiivisesti keskustelemaan uskon asioista. On sinullakin omat omituisuutesi, joita toiset eivät välttämättä ymmärrä. Kysyin Nuinilta neuvoja, koska kyllä joku voi hallita maallisia asioita, vaikka uskon asioissa kuulostaisi omituiseltakin.
Et vaikuta rakentavalta ja Kristukselle sieluja keräävältä henkilöltä. Oman voiton pyyntösi on niin näkyvää ja repivää.
On keskikokoinen Raamattu 33/38 käännös, reunahakemistolla ja vetoketjulla, vaimo tykkäs ja ostin itsellekin, kylläkin puoli vuotta sitten jo, luemme usein yhdessä. No siinä lahjavinkki.
Siis jos mies rakstaa naistaan, niin tietysti hän hankkii lahjoja naiselleen. Ei se ole hinnasta kiinni. Ajatus on tärkein. Johtopäätöksen voi tehdä siinäkin, vaikka se voi tuntua pahalta:
Jos ei toinen halua muistaa toista, niin tunne on kadonnut. Sellainen suhde ei tule kestämään, jos toinen ei aidosti välitä.
kun on niin niin väsynyt. ette osaa enää edes kirjoittaa oikein *häpeää*
Hyvää yötä kaikille ja rauhallista joulua!
Vain sielunvihollisen eräs juoni., sinulla on niin huono AVIOMIES/ VAIMO, ettei etes lahjaa osta.
Kyllä sillä kelvottomalla metkuja on, ja sitten se tulee vielä selittelemään, millainen hänen mieluisa aviopuoliso on.. kuinka hyvä ja kuinka rakastettava.
Luulisin niittekin olevan täyttä valhetta, valehtelijahan se oli jo alusta.
Joten iloitkaapa lahjoistanne jotka taivaan Isä teille on antanut, ja mitä vielä enemmän, se kaikkein tärkein.
No nyt kylläkin puhun vähän se lieronkin tavalla... Mutta iloitkaa ja vielä sanon iloitkaa.. sillä vapahtaja on meille syntynyt.
sain mieheni ylipuhuttua ja hän nyt aikoo lähteä ostaman minulle lahjaa.saa nähä mitä se sieltä tuo;)
Jotakin, silloin kun Isäni sai jonkun hellyyden puuskan, se oli kivaa meidän lastenkin seurata.
Kun Isäni oli sellainen hiljainen sisäänpäin käästynyt, ei sodastakaan puhunut niikuin muut, sanoi vain että se on raakaa leikkiä.
Mutta kuitenki viimeisien elinpäiviensä aikana hän antoi Äitilleni parhaan lahjan mitä Äiti voi saada, ja nöyrtyi parannukseen.
Sitten Äiti jo olikin toista mieltä että passaakin liikaa.