eli sanoppa miten pääsen eroon merisairaudesta,auttaako lääkkeet poistamaan kokonaan merisairauden,entä onko ihmisessä aku-pisteitä joista olisi apua,tai vastaaavaa?
MERISAIRAUS
pekka
125358
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Paras lääke on ajaa venettä jolloin jostain syytä se ei juurikaan vaivaa. Jos ei voi olla kuskina niin sitten ulkona ja katse horisonttiin. Sisälle meno on unohdettava ja jos joutuu menemään niin maksimissaan muutama minuutti kerrallaan. Myös kartan lukua tms. tulisi välttää. Valitettavasti nämä eivät vaan aina ole realistisia toiveita.
Aika tehokas lääke on skopalamiinilaastari, joka liimataan korvan taakse. Auttaa kolmeksi vuorokaudeksi kerrallaan. Haittapuolena nämä väsyttävät ja kuivaavat suuta, mutta kovassa merenkäynnissä se on tietysti aika pieni hinta siitä ettei ole varsinaisesti merisairas. Olen itse ollut näihin kovin tyytyväinen sivuvaikutuksista huolimatta.
Sailnetissä ww.sailnet.com articles osastolta löytyy aika hyvä kirjoitus aiheesta otsikolla Winning the Battle of Motion Sickness. Siinä mainitaan mm. inkivääri pahoinvointia vähentävänä aineena. Kirjoittaja pitää itselleen sopivimpana hoitona SeaBand nimellä kutsumiaan rannenauhoja jotka vaikuttavat ranteen sisäpuolisten akupunktiopisteiden kautta.
Kuulemma pahoinvointi menee ohi muutamassa vuorokaudessa, mutta kun olen itse liikkunut vain Itämeren piirissä pidempiä yhtäjaksoisia purjehduksia niin on ranta tullut vastaan ennen tottumista. Tottuminen ilmeisesti pitää tapahtua aina uudelleen eli esim. viikko sitten tehty pidempi merimatka ei auta maissaolon jälkeen uudella merimatkalla.
Merisairaus on kuitenkin ilmeisen yleinen vaiva ja taisi olla muutama vuosi sitten aika kovatuulisen Gotland Runtin yleisin keskeytyssyy. Samoin esim. ARC:n veneiden lokikirjoissa se mainitaan aika usein alkumatkan vaivana.
Käsittäkseni siitä ei pääse kokonaan eroon vaan jos on sille altis niin aina sitä on hoidettava jollain tapaa.
Suurin osa ihmisistä saa meritaudin sopivissa olosuhteissa (oliko jotain 80-90 % ?). Myös minä, itse asiassa olen aika herkkä sille. Skopamiinilaastaria en pysty käyttämään, koska se nukuttaa niin ettei minusta ole vastuulliseksi kippariksi. Meritautikin heikentää ja vaikuttaa psyykkisesti, tulee vetämätön, veltto ja kaikista pahinta, vastuuton olo (en vielä viitti reivata/laittaa sadevaatteita/tms jonka välitön suorittaminen normaalikunnossa on itsestäänselvyys). Kun tuon tilan tuntee, niin tahdonvoimalla voi voittaa tuon tylsyyden, pahaa oloa ei tietysti muuten kuin yrittämällä tyhjentää tyhjää mahaa.
Yksi rankimpia keikkoja oli Suomenlahden ylitys, ei mitään myrskyä, navakka 15 m/s hankavastainen, pari - kolmemetrinen ristiaallokko, joka aalto heitti roippeensa naamalle. Olin yksin alle kouluikäisten penskojeni kanssa, koko yön kryssin ja ruokin ahvenoita aina välillä. Teki mieli vaan sitoa pinna ja käydä kippuraan sitlooran turkille mutta sain komennettua itseni pysymään pystyssä ja aamukuudelta veneeni lipui Lehtman sataman tyveneen.
Mitä olen vuosien varrella oppinut meritaudista:
- parantuu tunnin parin sisällä siitä kun on päässyt tukevalle alustalle tai yhden - kolmen vuorokauden sisällä itsestään jos pitempi purjehdus (aika vaihtelee - en tiedä mistä riippuen)
- kerran kärsitty meritauti antaa immuniteetin meritaudille jos on veneolosuhteissa. Minulle on riittänyt se että nukkuu veneessä. Jos välillä käy kiinteässä sängyssä yötä, meritauti voi uusia. Yleensä kevään ensimmäinen meritauti on pahin oireiltaan (siis osittaisimmuniteettia).
- ennen avomerimatkaa ja alkumatkasta helposti sulava ja helposti oksennettava dieetti, nesteitä runsaasti. Vuorokauden parin eväät valmiiksi, ettei niitä tarvitse värkätä ruumassa jos keli käy möykkyiseksi.
- ei lähtöä krapulassa eikä alkoholia reissussa ennen kuin määräsatama on näkyvissä
- tupakointi kannattaa lopettaa jos vähänkään oireita
- jos mahdollista lepoa, paras punkka keskiveneessä jossa keikutus on pienintä tai kannella mikäli yrjö on herkässä(pienempänä lapsemme olivat helppoja Itämeren ylittäjiä, kun saivat meritaudin, nukkuivat pari vuorokautta putkeen)
- kuten Jaakko sanoi, naama tuuleen ja silmät horisonttiin (yöllä horisontti valitettavasti ei näy)
- hedelmäsäilykkeet on ollut ensimmäinen "ruoka" jota kulussa ollessa kannattaa kokeilla jos tuntuu että tauti alkaa hellittää, ensin voi yrittää juoda ananaspurkista liemen (korvaa nestehukkaa ja nostaa verensokeria). Jos se pysyy tunnin pari sisässä, niin sitten voikin jo yrittää syödä ananakset.
Seuraavia asioita pitää välttää:
- tarkkuutta vaativa puuhastelu veneen sisällä (pää alaspäin tapahtuva pahinta) joten meritautiherkkä emäntä on vapautettava voileipien tms. tekemisestä.
- löpön haju veneessä altistaa rankasti meritaudille
(pahimpia juttuja siis koneen ilmaaminen kovassa aallokossa, pää ja ylävartalo roikkuen ruumassa lepävän koneen yllä)
Jotkut kertovat olevansa niin kovia merimiehiä ettei tule edes meritauti. Minä taasen olen niin kova merimies, että purjehdin kesät läpeensä vaikka taatusti meritauti tulee joka vuosi!
Maallikkona olen ymmärtänyt, että merisairaus johtuu siitä "ristiriidasta", joka syntyy joko sisäkorvan aistiessa liikettä, jolle ei ole visuaalista "vastinetta" tai toisinpäin. Veneessä olen saanut tähän todisteita mm. siitä, että omalla kohdallani merisairaus iskee juuri silloin, kun olen kovassa kelissä veneen sisällä kiinnittämässä esim. irralleen unohtuneita tavaroita. Kun tulen takaisin pinnaan, on paha olo lähes poikkeuksetta hellittänyt. Täten ulkotiloissa pysyttely ja horisonttiin katsominen lienee parasta lääkettä näihin vaivoihin - yöllä pimeässä ongelmia saattaa sen sijaan esiintyä pinnassakin, kun horisontin sijaan katse keskittyy navigointilaitteistoon...
Ruåttiksi löytyy hyviä neuvoja:
http://www.seglarwebben.com/seglarskoj/old/seasickness.html
"Det bästa botemedlet är väl att aldrig stäva ut och i stället stanna i land och näst bäst är väl att återigen få stampa fast mark (fast då blir somliga landsjuka i stället)"
Hyvä, että sait tämänkin käännettyä siihen, että kuka on kova merimies ja kuka ei. Kysyjähän oli juuri siitä kiinnostunut.
Hyvä Viki!!!!! Mahtavaa! Saanko nimmarin?
Tämä vastaaja aei ole ilmeisesti mikään kova jätka vaan pehmoaivo.
Kyllä Vikin teksti oli täyttä asiaa, jota hpph:lla ei näytä olevan aivoja oivaltaa.
Oikein piti simmua hieraista ja sitten lukaista uudestaan jotta mitä ihmeen tyhmyyksiä olen taas tullut kirjoittaneeksi.
Mutta eihän siinä mitään tyhmää oikeasti ollut, kunhan joku nimmarinkeräilijä turhanpäinten repii pelihousujaan, kun ei älyä itse pointtia.
Mutta väännetään nyt sitten rautalangasta...
Tuo loppukaneetti "kovuudesta" oli yleensä tarkoitettu lohduttamaan muitakin, joilla on sama fyysinen vajavaisuus kuin meikäläisellä - siis meitä suurinta osaa ihmisistä joiden tasapainoelukka häiriintyy reippaasta tuntikausia jatkuvasta keikutuksesta aiheuttaen meritaudiksi kutsutun tilan. Minä itse olen ihan avoimesti kateellinen niille muutamille (koville) purjehtijoille, joiden tiedän olevan immuuneja meritaudille. Miksen olisi? Tuollainen henkilö on parempi kippari alkumatkasta, koska meritauti on todellakin sekä fyysinen että psyykkinen tila, joka heikentää toimintakykyä.
No, minäkin olen "kova" merimies kun päästä kokeilee, heh, heh. Itse asiassa tuolla "kovuudella" tarkoitin sitä, että kaikesta meritaudista huolimatta meikäläisellä on niin kova hinku purjehtimaan, etten anna sen taudin haitata. Vuosien kokemuksella otan sen aiheuttamat rajoitukset huomioon ja sopeudun siihen niin hyvin kuin mahdollista. Kannustan myöskin muita meritaudista kärsiviä samaan!
Lopettakaa jo ja viettäkää joulun tunnelmaa välillä.
Kun maas' on hanki ja järvet jäässä
ja silmä sammunut auringon,
kun pääsky pitkän on matkan päässä
ja metsä autio lauluton,
käy lämmin henkäys talvisäässä,
kun joulu on, kun joulu on.
Laastari ei ainakaan mulla toiminut. se kun vei näön jota merellä tarvitsee. Kokeile nappi Postafenia ja toinen Egazilia. Ekaa saat apteekista ilman reseptiä. Tuohon toiseen joudut hakemaan reseptin. Egazil on tarkoitettu mahahaavan hoitoon. Se jotenkin rauhoittaa vatsaa. Minulla tuo kombinaatio on ollut jo yli kymmenen vuotta käytössä ja toimii hyvin. Vieläpä niin hyvin, että ei niitä tarvitse varmuuden vuoksi popsia, mutta kun keli pahenee ja olo huononeen niin heti napit suuhun. Siis ne kannattaa pitää esim. karttapöydän laatikossa.
Kerran monta vuotta sitten minua neuvoi vanha merimies, että laita poika pumpulitukko korvaas niin et tuu kipeeks. Johtuu kuulema siitä, että pumpuli rauhoittaa painetta korvassa, jossa sijaitsevat ihmisen tasapainoelimet. Voisihan tuota ainakin kokeilla. Eikä maksa paljoa.
Vaiva on yksilöllinen, joten siihen tuskin mitään yhtä ja samaa lääkettäkään kaikille löytyy. Kokeilemalla..
Mulle möivät virolaisessa apteekissa tanskalaisia inkivääripillereitä. Siinä oli se hyvä puoli, että sivuvaikutuksia ei tullut. Ja tuntui se auttavankin. Lisäksi sain tällä tavoin suosituksen annostuksesta, niin ettei enää tarvitse sokkona emännän maustepurkille mennä.