Päätin kirjoittaa siksi tännne, kun tuntuu että mulle on tapahtunut vaikka mitä!!! Neljä viikkoa sitten perjantaina mut meinattiin raiskata.. Olin kamujen kanssa viettämässä iltaa kaupungilla... Se jätkä pyys mua ensin juttelemaan mut hänen juttelu oli jotain ihan muuta.. Mutta onneksi jäi yritykseksi.. Pääsiin siitä karkuun, kamu soitti poliisille.. Ei siitä asijasta ole helppo puhua..
Ja sen jälkeen on ollut tä elämä yhtä helvettiä..
Mutsi tuli sillon kans yöllä kyttikselle..
Sen tapahtuman jälkeen mutsi oli viikon hyvällä tuulella mua kohtaa ja nyt taas sen jälkeen, tä on ollut yhtä helvettiä..Se huuta ja valittaa joka vitun asijasta. Ja nyt se otti puhelimen multa pois.. Helvetin hyvä no eipä tartte ainakaan vasta sen puheluihin viikonloppuisin ja kuunnella sitä saarnaa.. Iskää en ole nähnyt yli kuukauteen eikä se voi edes lainaa puhelinta et sais edes omalle iskälle soittaa.. Ikävä täs sitä on.. Kun sen näkee niin harvoin...
Haluaisin niin kovin muuttaa iskälle!
Ja sen jälkeen on ollut tä elämä yhtä helvettiä..
Mutsi tuli sillon kans yöllä kyttikselle..
Sen tapahtuman jälkeen mutsi oli viikon hyvällä tuulella mua kohtaa ja nyt taas sen jälkeen, tä on ollut yhtä helvettiä..Se huuta ja valittaa joka vitun asijasta. Ja nyt se otti puhelimen multa pois.. Helvetin hyvä no eipä tartte ainakaan vasta sen puheluihin viikonloppuisin ja kuunnella sitä saarnaa.. Iskää en ole nähnyt yli kuukauteen eikä se voi edes lainaa puhelinta et sais edes omalle iskälle soittaa.. Ikävä täs sitä on.. Kun sen näkee niin harvoin...
Haluaisin niin kovin muuttaa iskälle!
Vastaukset 4
Vanhimmat
.....
olen 15 wee...
Vanhat tutut teini-iän kriisit =)
Koita puhuu mutsilles järkeä asiallisesti ja tirauta vaikka pieni itku päälle. Jos ei auta niin melkoisen hyvä idea olisi ottaa yhteyttä nuorisopsygologiin. Häneen saat yhteyden vaikka kouluterkkarin kautta.
Mullakin on ollu joskus vähän ongelmia ja mut raahattiin sinne. Ne osaa oikeesti auttaa. Kuulostaa joltain hullujenhuoneelta, mutta ei todellakaan ole. Siellä on kahdenkeskeisiä keskusteluja psykologin kanssa ja sitten perhetapaamisia. Mä olen saanu elämäni järjestykseen ainoastaan niitten anisosta. Mahtaa olla aika iso kynnys ottaa sinne yhteyttä, mutta se on mielestäni paras keino hakea apua.
13 vuotta täyttänyt saa itse päättää missä asuu. Eli jos isäsi hyväksyy muuttoaikeesi ja itse haluat, niin mene sosiaaliviranomaisten juttusille.. äitisi käytöksestä päätellen hänen huoltajuusoikeutensa on vähän kyseenalaista.. paineleppa kuule suoraan "sossujen" luo ja selvitä tilanne, et voi jatkaa tuollaista elämää.. ja jos isäsi ei voi ottaa sinua mutta äidin luokse jääminen ei miellytä, niin saat helpost sijaisperheen, älä luule, että sinun täytyy elää äidilläsi tahtomatta !
Olen itse 13, mutta jos haluat lisää tietoa niin mailaa:
[email protected]
Myös muut samankaltaisessa tilanteessa olevat ! EI ASIATTOMIA VIESTEJÄ!! Ne voidaan selvittää..