Tietääkö kukaan,ovatko wickalaiset noidat pystyneet koskaan parantamaan todistettavasti ketään pahanlaatuisesta syövästä?Henkiteitse?
Pystyvätkö wickalaiset parantamaan?
Muistelija
41059
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 12 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos äitisi, mummosi tai muu lähiomaisesi sairastuu vakavasti, kutsu wicca kotikäynnille.
Jos olisi,eihän meitä syöpäsairaita olisikaan!
Älä leiki kuoleman vakavalla sairaudella.
Kysyn epätoivoisena ja vakavasti,koska uskon monen sairauden johtuvan/tulevan henkistä kautta.
Mistä tietää,kuka wicka on hyvä?En saata uskoa että voisi parantaa.johan siitä olisi maailmalle tieto levinnyt parantuneilta.Parantaako wicka jotenkin henkisiä kykyjä käyttäen vai pitäisikö syödä jotain kummallista?...Kun sanot,että se on"arkipäivää",kuulostaa kyllä liian suurelta lupaukselta.Osaatko kertoa varmoja parantuneita tapauksia?Pahoja sellaisia.Nyt on kyse todella pahassa vaiheessa olevasta syövästä ja aikaa on vähän.Rukousten kautta parantaminen voisi tehotakin?
Wicca ei paranna sen enempää kuin Jeesuskaan. Wicca on yksi uskonto - ja kristinusko toinen.
Monen vuoden työstressi purkautui itselläni syöpänä, jonka taitavat kirurgit onneksi kolmen leikkauksen jälkeen saivat taltutettua. Tuo epätietoisuuden aika oli elämäni kaameimpia mutta myös rikkaimpia. Kuoleman läsnäolo sai minut suhtautumaan elämään huomattavasti intohimoisemmin. Vaikka sairaus lähti, intohimo elämään jäi. Kiitän siitä syöpääni.
Intohimo elämään kasvatti omaa henkistä voimaani taltuttamaan Tunkeilija ruumiissani. Itse näen että kyseessä oli maaginen voima. Vahvuus jonka ansiosta tappelin yhdessä hoitohenkilökunnan kanssa voittaakseni sairauteni. Se oli Voimien keskittämistä puhtaimmillaan ja hyödyllisimmillään.
Nuo Voimat eivät todellakaan olleet mistään Saatanasta vaan ihmisestä. Minusta itsestäni.
Helvetin tulessä kärventykööt itse sellainen uskovainen hihhuli joka kieltää ihmistä tarttumasta mihin tahansa oljenkorteen silloin kun taistelee intohimoisesti elämästään! Hävetkää kristityt kaksinaismoralistit!
Tuttavani kuoli juuri aggressiiviseen syöpään. Hän rukoili Jeesusta ja juoksi epätoivoissaan herätyskokouksesta toiseen. Häneltä jäi orvoksi kolme pientä lasta. Että sellainen Jumala.
Tuskin hänen sairauttaan olisi loppuvaiheessa parantanut minkään lajin noituus. Hän taistelikin urheasti viimeiseen hengenvetoon saakka, mutta mitä vaikutti hänen taistelussaan usko, jonka mukaan kaikki on jätettävä Herran haltuun ja usko Jeesukseen palkitaan kuoleman jälkeen?
Tuollainen ehkä auttaa kohtaamaan kuoleman jos kuolemaa pelkää, mutta auttaako se nujertamaan sairauden?
Oman syöpäni tunsin ja tiesin syntyneen kaikesta siitä henkisestä paskasta, jota olin vuosia suostunut työssäni nielemään. Koska se syntyi henkisten voimien vaikutuksesta, katsoin että niillä se myös taltutetaan. Vanha noituuden periaate siis: samankaltaisuuden laki.
Noituus ei ole yliluonnollisia poppakonsteja, ei rukoilua, ei riivaajia eikä saatananpalvontaa. Noituus on henkisten voimavarojen kohdentamista sinne missä Voimia tarvitaan. Joskus niitten avulla saadaan ihmeitä aikaan, koska koko elämä on ihme, eivätkä ihmeet noudata uskonnollisia kaavoja. Vain uskomalla voittoon, voitto on mahdollinen. Sinä itse teet sen ihmeen.
Jos joku ihminen on kuolemankielissä, vaikka pahan sairauden kovasti heikentämä ja loppu on tuloillaan, sellaiseen ei saisi enää edes puuttua. Vaikka tarkoittaisi hyvääkin, saattaa vaan lisätä henkilön tuskia pitämällä hänet elossa. Onhan se jo moraalisesti oikein antaa olla, vaikka kuinka tuntuisi itsestä pahalta.