Kuolema ottaa koville (jatkuu)

Zzzzzz... kirjoitti:

Niin me olimme Johnnylla ja joimme kahvia ja söimme pullaa. Pulla oli erinomaisen makeaa ja kahvi oli oikein perinteisen mustaa. Johnny esitteli meidät hänen vaimolleen ja lapsilleen. Hänen lapsensa olivat tosi söpöja ja hauskoja. Hänen vaimonsa oli kaunis niin kuin Minna (kai muistatte hänet, Saken tyttöystävä). Olin tosi onnellinen kun sain tavata hänet henkilökohtaisesti. Johnny Depp oli niin ihanan komea ja hymyili koko ajan. Hänkin oli varmaan iloinen nähdessään meidät. Hän kysyi minulta haluaisinko näytellä hanen kanssaan Pirates of the Caribbean 2:ssa. Olin aluksi vähän epäröivä mutta silti suostuin heti.

Kotona. n.7 päivän päästä

Olimme Ranskassa muutaman päivän ja sitten lähdimme kotiin päin. Johnny antoi minulle muutaman leffan, muutaman sellaisen mitä en ollut löytänyt mistään. Ei kirjastosta eikä videofirma Makuunista. Niitä ei ollut mistään löytynyt. Hän antoi minulle esimerkiksi the Astronaut´s Wife. En vielä ollut katsonut sitä, aion katsoa sen syntymäpäivänäni. Joululahjani sain tänään ne olivat aivan ihania. Varsinkin Mikaelin ja Jackin. Mikael oli antanut minulle ihanan sydänkorun jonka sisällä oli ihanin kuva hänestä mikä oli otettu. Silloin voisin aina ihastella Mikaelia , aina kun minulle tulee häntä ikävä. Jackiltä minä sain ihanat korkokengät. No en minä mikään teinikana ole mutta niitä voisin käyttää joissain juhlissa.

2 kuukauden kuluttua

Aamulla heräsin aivan iloisena. En tiedä miksi mutta oli aivan mahtava olo. Tänään taitaa olla onnenpäiväni! Puin päälleni ja menin syömään aamupalani. Ruokana oli lämmitetty ruisleipä ja teetä. Lempiteetäni, NAMI. Tämä päivä olisi hyvä nähdä Mikael. Soitan Mikaelille heti.
- Tyyt..........Tyyt..........Tyyt.......... Puhelu siirtyi vastaajaan.....
Höh. Hän ei vastaa. No taidan lähteä hakemaan häntä. Hän asuu vähän matkan päässä.
Painan kylmää ja valkoista ovikelloa. Kuului söpö ääni kun painoin nappia. Jes. Hänen äitinsä tulee avaamaan oven.
- Hyvää päivää. Onko Mikael kotona?
- Tätä on vaikea kertoa, hyvä tyttö.
- Mitä?
- Mikael.....hän on.... Mikael on kuollut.
- MITÄ?
- Kyllä, hyvä tyttö. Mikael kuoli eilen pyöräilessään. Hän törmäsi päin pysäköinti mittaria ja hänen päänsä halkesi.
Kuuntelin pelkkänä korvana, mutta sitten katseeni seisahtui valkoselle seinälle. Ajattelin että ei se voi olla totta. Tämä on vain huonoa pilaa. Sanoin kiitos hänen äidilleen ja lähdin juoksien kotiin. Hyppäsin sängylleni ja muistelin kaikkia hyviä hetkiä hänen kanssaan. Ensimmäiset treffimme, menimme yhdessä uimaan järveen, tapasin hänen avullaan Johnny Deppin. Kaikki ne hyvät ja huonot hetket ovat ohi, vain muistoja jotka tulevat aina painamaan mieltäni. En voi enään kertoa salaisuuksia hänelle, en voi enään kertoa pahaa kavereistani, en voi enään tehdä mitään mitä me aina tehtiin yhdessä. Minua ei voi kukaan lohduttaa. Ja sitten kännykkäni taas soi. Se on Jack.
- Moi täällä Jack. Voitsä olla?
- En mä tiiä...*nyyh*....
- Miks?
- Mikael on kuollu!*byääh*
- Eikä! *sniif* ei se voi olla.... Mä niin pidin.... se oli ainut poikaystäväs josta...pidin...
- Voitko tulla meille?
- Joo. Tietenkin. tuoko jotain?
- Ei tarvii. Kiitti.Moi
Ja niin Jack lähti tulemaan meille. Hän tosiaan tuli meille, vain lohduttaakseen minua, vain siksi että minulla olisi hyvä olla. Jack taisi pitää minua parhaana ystävänään, parhaana serkkunaan. Hän taisi tosissaan välittää minusta. Niin Jack lohdutti minua, lohdutti ja lohdutti. HÄn ei tehny muuta kuin lhdutti ja haki minulle välillä kuumaa lempiteetäni. Jack oli paras sekkuni, niin minäkin välitän hänestä.

Kuukauden kuluttua

Koulussa ei ole mennyt yhtään paremmin. Koulussa kaikki tulevat kyselemään "Onko kaikki hyvin?" ja "Tarvitsetko jotain?". Se on niin ärsyttävää. Minulla on yhä huono tunne siitä mutta kun Jack on puhunut kanssani siitä se on alkanut tuntua siltä että siitä on jo monta, monta vuotta aikaa. Jack on terapiaa täynnä. Jack on auttanut minua kaikissa tilanteissa. Joskus hän lekittelee niillä asioilla mutta ne saa minut aina nauramaan. On Sakke ja Minnakin minua lohduttanut. Sakke on yrittänyt minua muistamaan hänet ikuisesti muistoissani ja Minna on yrittäny minut unohtamaan edes vähäksi aikaa. Ja he ovat siinä onnistuneet. Aivan erinomaisesti. Olen ylpeä heistä kaikista. Mutta silti minulla on ikävä Mikaelia.

2 vuoden kuluttua

Nyt minulla on paljon huonompi oli. Tuntuu että se kaikki olisi minun syytäni. Kaikki, jopa Mikaelin äiti on yrittänyt tolkuttaa minulle että se ei ole minun syyni. Mutta nyt asiat muuttuvat kaikkien elämässä. Jackin, Saken, Minnan ja äitini. Heidän kaikkien elämä tulee kohta muuttumaan millä pahimmalla tavalla. He menettävät minut. HALUAN MIKAELIN LUOKSE! Taivaaseen, Mikaelin kanssa elämään ikuisuus. Hautaan ruumiini, Mikaelin ruumiin viereen. Siitä tulee minulle hyvä olo. Tiedän että se on oikein. Niin minun on tehtävä. Ja niin minä aion tehdä. Haen puukon keittiöstä. Otan hyvän otteen puukosta. Otan hyvän asennon sängyn viereen ja isken. Iskin niin nopeasti, etten edes tuntenut mitään. Äiti kuulee tömähdyksen huoneestani. Hän juoksee paikalle ja näkee kuolleen ruumiini. Hän huutaa Jackin, Saken ja Minnan. He kauhistuvat ja kaiki alkavat itkeä. en tienny että se ottaisi noin koville. Olen pahoillani! Nähdään sitten kun te tulette tänne. Täällä on mahtavaa. Tulkaa vaan. Mutta älkää tehkö sitä samalla tavalla kuin minä.

Muistot: Jack olit paras ystäväni ja tulet aina olemaan. Olit paras serkkuni ja niin tulet olemaankin. Minulla on sinua hirveä ikävä mutta nyt olen Mikaelin luona ja muistelemme sinua.

Sakke ja Minna olitte mahtavia. Rakastin teitä.

Äiti, sinä olit minulle tärkein, sinä tulet aina olemaan sydämmessäni, aina. Muista se..Pitäkää hauskaa Nähään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä