taas huumeet vei pojan

Älä ny pihalle heti "pistä", kui sulle sellasta heti tulee mieleen? Eka kerrot et hän on keränny voimia ja ollu positiivinen jakso tässä ja nyt yhden sortumiskerran takii oot valmis heittämään kadulle. Siitäkö se selkiintyminen sitte alkais?

Suosittelen et keskustelet pojan kanssa ja sanot et nyt sun tarttee hakee jotain apua jostain, A-klinikat ja sellaset. Keskusteluhoitoo ja sellasta, sano että muute se menee elämä sellaseks et välillä on huumeilujaksoja ja välillä aina yhä uudestaan ja uudestaan yritystä kunnon elämään, siihen loputtomaan takasinsortumiseen kyllästyy lopulta, oli sitte kyseessä huumeet tai alkoholi. Puhu avoimesti poikas kanssa! Sano että tuet häntä jos hän haluaa olla erossa huumeista. Ja muista et yks kerta tai parikin jotain ainetta sillon tällön ei tarkota et ihminen ois täyspäivänen narkkari, huumeiden käytössä on eroja. Yritä rohkasta häntä pysyttelemään mahdollisimman paljon selvänä, puhu kaikista maailman asioista hänen kanssaan, moralisoimatta, ota selvää itse eri huumeista.
Rohkase häntä käymään jollain kurssilla.

Minkälainen sun elämänkatsomukses on? Oletko masentava materialisti? Pidätkö kodin supersiistinä; hoetko aina että meillä on vain tämä yksi elämä? Täysin materialistinen elämänkatsomus masentaa usein nuoria. Elämänkatsomus jonka mukaan vain maallisella ja menestyksellä on merkitystä ihmisen arvon mittaajana.

Ota yhteyttä Irti Huumeista läheisryhmiin. Kun itse olet kunnossa niin pystyt paremmin tukemaan poikaasi ja auttamaan häntä pääsemään irti päihteistä. Paikkakuntasi alueosaston löydät sivulta www.irtihuumeista.fi

Lasten isä oli 3 viikkoa poliisi-vankilassa pidätettynä ja näin pakon edessä kuivilla. Soitteli sieltä ja tarvi tukeani. Olemme kylläkin eronneet jo ajat sitten, mutten hennonnut sanoa ei. Vietettiin joulu yhdessä "perheenä", mikä olikin kaikin puolin onnistunut. Isä oli pitkästä aikaa läsnä, rauhallinen ja hauska, nauravainen ihminen. Kun saavuimme joulun vietosta kotikaupunkiin, kesti kaksi päivää ja sama rumba alkoi taas.... Ei muuta kun amfetamiinia suoraan suoneen ja hänen kotinsa ovet aukeni muillekin narkkareille. Ei mennyt kun muutama vuorokausi ja mies on sen näköinen, kun ei koskaan olisi selvä ollutkaan. Minä olen taas vuorostani idiootti ja vähä-älyinen, joka ei ymmärrä mitään, hänen mielestään. Nyt saan taas itkeä itseni uneen ja surra menetettyä isää....Amfetamiini voitti taas kerran!
Tämä sivusta seuraaminen on kauheata ja tuska on aivan käsittämätöntä. Toivottavasti teillä on uusi vuosi alkanut paremmin!!