Kissaantumisesta

Mulla on asiat niin huonosti, että ei ole omaa kissaa. Joten joudun käymään kylässä hakemassa kissa-annostani kissanpuutteeseen. Silloin pyrin kyllä silittelemään koko käynnin edestä. Tätä kutsun kissaantumiseksi. Sanonkin aina tullessani, että tulinpa taas kissaantumaan.

Osaatteko kuvitella, miten kamalaa on olla koko viikkokin ilman kissan silitystä? Ei sellaiselle vedä mikään muu onnettomuus vertoja. Vieroituoireet ovat vallan kamalat. Kun usein tulee mieleen, miten mukava olisikaan silittää kissaa. Silloin sitä kulkiessaan, tai missä nyt onkin, tulee päästellyksi surkeita naukaisuja. Kyllä siinä jotkut saattavat ihmetellä, kun kuulevat, mutta mikäs siinä auttaa. Koittakaapa itse olla kissasta erossa viikko pari, niin näette miten käy.

Nyt onkin asiat hyvin vähän aikaa, sillä saan kissaantua koko joulun ajan, hip hei!